Parhaat lukemiseni vuonna 2016

Luin tänä vuonna enemmän kuin koskaan. Tahti hieman hyytyi kesällä, mutta kirjojen veto palasi jälleen syksyllä. Hyviä lukukokemuksia oli tänä vuonna paljon. Ennen kuin aloin selata arkistosta tänä vuonna lukemiani kirjoja, ajattelin että parhaiden valitseminen olisi vaikeaa. Mutta sitä se ei ollut yhtään. Parhaat lukukokemukset erottuivat joukosta kirkkaina, ne olivat enimmäkseen mielessä jo valmiina.

Luin aika paljon enemmän ja vähemmän vanhempaa kirjallisuutta ja klassikoita, tänä vuonna julkaistuja vain kourallisen. Kotimaisia en myöskään lukenut paljoa, vaikka kovin oli tarkoitus... :D Luin paljon suosikkejani, erityisesti Stephen Kingiä. Huomaan tänä vuonna mieltyneeni tarinavetoisiin kirjoihin. Paikallaan junnaavat haahuilut ja raskaskieliset kirjat ovat tänä vuonna olleet niitä, joista ovat kannet paukahtaneet kiinni ja palautuneet kirjastoon lukemattomina. Olen tykästynyt dystopioihin, ja erityisesti niitä aion lukea myös vuonna 2017. (Vuonna 2017 kuulostaa scifiltä, vois olla jonkun dystopiatarinan nimi!) Eläimet ja luonto sekä naisten oikeudet ovat myös aiheita, joista olen viime aikoina lukenut ja aion etsiä näistä teemoista kirjoja jatkossakin.

Haasteisiin osallistuin alkuvuodesta ahkerasti. Tuntuukin kuin niitä alkuvuodesta olisi ollut liikkeellä enemmän. Tai ehkä alkuvuoden haasteet olivat mulle passelimpia. Pidän eniten pienempiin haasteisiin osallistumisesta ja alkuvuonna oli hauskoja kysymyksiä sisältäviä pikkuhaasteita, jotka sai kuitattua yhdellä postauksella, kuten Kirjalliset illalliskutsut. Pidempiaikaisiin haasteisiin lähteminen on vaikeampaa, vaikka esim. Helmet on kiinnostava ja harkitsin tosissani mukaan lähtöä. Mutta pitkäjänteisyys ja lukulupausten pitäminen on vaikeaa...Nyt loppuvuodesta lähdin mukaan Syöminen sallittu!-lukuhaasteeseen, joka jatkuu ensi vuoden puolelle. Ennen kaikkea aiheen tärkeyden ja hyvän sanoman levittämisen vuoksi.

Tässä tältä vuodelta parhaat lukemani kirjat. Ne eivät ole paremmuus- eivätkä muussakaan loogisessa järjestyksessä. Otsikoiden taakse olen pistänyt linkit aiemmin tänä vuonna blogissa julkaistuihin pidempiin kirjoituksiini kirjoista.


                                                   Stephen King - Musta torni-sarja

Luin kaikki kahdeksan Musta torni-kirjaa heti alkuvuodesta tammi- ja helmikuussa. Kingin sarja on hyvin toimiva sekamelska scifiä, jännitystä, fantasiaa ja westerniä. Kauhun hetkiä on myös tarinan joukossa, mutta mikään tärkein elementti se ei ole. Juoni kertoo lyhykäisyydessään maailman viimeisestä revolverimies Rolandista, joka etsii maailmaa koossa pitävää mystistä Mustaa tornia. Kirjoissa on todella paljon viitteitä Kingin muihin kirjoihin ja hahmoihin, joten tämä on aikamoista herkkua kirjailijan pitkäaikaisille faneille. Viittauksia löytyy paljon myös muihin kirjoihin ja olenkin muita romaaneja lukiessani kokenut pari innostunutta AHAA!(!!!)-hetkeä, kun Kingin inspiraation lähteet ovat tulleet eteen yllättävistä paikoista. Ja vaikka väliin tuli juonenkäänteitä, joista en pitänyt ja teki mieli paiskata kirjaa päin seiniä, oli sarja kokonaisuudessaan unohtumaton matka Kingin universumiin ja tuhansien sivujen aikana hahmoista tuli rakkaita ihan eri lailla mitä yksittäisissä romaaneissa.



                                                       Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen

Luin Sinuhen enimmäkseen vuoden 2015 puolella, loppuhuipennus ja bloggaus jäi tälle vuodelle. Vaikken itse mielläkään tätä tämän vuoden kirjoihin, halusin nostaa sen mukaan. Sillä miten upea tarina. Ehdottomasti paras kotimainen kirja, jonka olen ikinä lukenut. Ansaitsee kaiken hehkutuksen, oikeutetusti nostettu klassikoksi. Muinainen Egypti ja lähimaiden kulttuurit on herätetty niin upeasti eloon ryysyistä rikkauksiin nousevan Sinuhen elämäntarinan kautta. Kirja on loistava ajankuvaus, Waltarin on täytynyt tehdä paljon taustatutkimusta, sillä kaikin puolin kirja tuntuu siltä kuin se olisi kirjoitettu faaraoiden aikaan. Todellisuudessa siis kirjoitettu 1945, eikä Waltari koskaan ole käynyt Egyptissä! Samalla kirja on ajaton kuvaus ihmisyyden sisimmän ja yhteiskunnan muuttumattomuudesta. ''Näin on ollut ja näin on aina oleva.''



                                                        Markus Zusak - Kirjavaras

Kirjavaras lähti hieman tahmaisesti liikkeelle ja ajattelin tämän olevan taas niitä kirjoja, jotka jätän kesken. Onneksi en jättänyt! Tarinassa erikoisinta lienee sen kertoja (vaikka teksti on lihavoituine katkelmineen myös erikoista kaunokirjallisuudessa). Kuolema seuraa orpotyttö Lieseliä tämän kasvaessa 2.maailmansodan aikana. Tyttö rakastuu kirjoihin jo ennen kuin oppii lukemaan ja alkaa varastaa niitä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Aivan ihana ja nimenomaan lukukokemus, sillä en ole ennen lukenut tämän tyylistä tekstiratkaisua tällaisella näkökulmalla. Tunteet menivät ihan laidasta laitaan lukiessa ja pidemmässä tekstissä vertasin heittelyä liukuvärjäytymiseen. Ihana kirja!



                                                    Richard Adams - Ruohometsän kansa

Kaniinit loikkivat ja papanoivat ulkoapäin herättämättä sen kummempaa ihmetystä, mutta niillä on aivan oma historia, kieli ja uskomuksensa, elämä jota me ihmiset emme näe emmekä ymmärrä. Eräs kanijoukko joutuu pitkälle retkelle etsimään uutta kotia ihmisen rakennustyömaan alta pois...Ruohometsän kansa on ihana aikuisten satu, aivan omalaatuinen fantasia. Kirja on erikoinen kuvaus eläinten sisäisestä elämästä ja se puhuu hienosti luonnonsuojelun puolesta.



                                                      Richard Adams - Ruttokoirat

Ruttokoirat kertoo kahden koe-eläinkoiran Nipsun ja Räyhkän pakoilusta niiden karattua tutkimuslaitokselta. Pako mutkistuu lehdistön innostuessa tapahtumasta ja ruttohuhujen levitessä. Adams kertoo tarinansa jälleen eläimen tasolta, mikä tekee tarinasta sympaattisen. Vaikka tarina on fiktiota, kirjassa  kuvatut raa'at eläinkokeet ovat todellisia, kuten pitkäaikainen altistaminen hiuslakalle ja hukuttaminen. Ruttokoirat on Adamsilta kantaaottavampi ja raaempi kuin Ruohometsän kansa, mutta tässäkin on tietynlaista aikuisten satumaisuutta. Pidin tämän kirjan tarinasta vielä enemmän, vaikka kökkö suomennos ärsytti.



                                                      Margaret Atwood - Orjattaresi

Orjattaresi on hieno dystopia, jolla on feministinen sanoma. Tarina avautuu kiirehtimättä ja lukija saa juonenkäänteitä jännittäessä samalla kasata palapeliä tulevaisuuden asenteista ja säännöistä. Maailma on mennyt todella hulluksi ja julmaksi, mutta Atwood saa kaiken näyttämään pelottavan mahdolliselta. Luin kirjaa iltamyöhään ja jatkoin aamulla ennen töihin lähtöä, mielipuolisella vimmalla. Kun eräs hahmo kohtaa päähenkilön uudelleen pitkän ajan jälkeen, en ehtinyt lukea hänen selvitystään eroajasta. Jännitys oli harvinaisen sietämätöntä kun en heti nyt tässä tällä sekunnilla päässyt jatkamaan kirjaa!

                                                       Emmi Itäranta - Teemestarin kirja

Tulevaisuuden Suomessa vesi on arvokkainta valuuttaa ja teemestariksi valmistuvan Norian perheellä on salainen lähde, iso vesirikos...Teemestarin kirjassa viehättivät aasialaisvaikutteet, todella erilainen näkemys dystopiasta, mutta mahdollinen tämäkin. Kieli on runollisen kaunista, mutta samalla kirja on myös juonivetoinen. Samalla lailla kuin Orjattaresi, tässäkin maailmaa avataan hitaasti ilman informaatiotulvaa, mistä nautin. Kirjalla on selvä sanoma, joka ei varmastikaan jää yhdellekään lukijalle epäselväksi, mutta Itäranta ei kuitenkaan saarnaa.




                                                 Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

Dorian Gray on kuvankaunis enkelikiharainen siloposki, joka haluaa säilyttää ulkonäkönsä ikuisesti. Ja niin Dorian säilyykin nuorena keikarina hänen muotokuvansa vanhetessa ja hurjistuessa...Tätä kirjaa oli aivan upeaa lukea. Tarina alkaa pohtivilla keskusteluilla nautinnoista ja  nuoruudesta. Loppua kohden miljööt vaihtuvat puutarhoista ja hilpeistä kutsuista oopiumhuoneisiin ja pimeille kujille. Pidin siitä miten tarina muuttui tunnelmalliseksi ja kauhuisaksi.




                                                    Elina Hirvonen - Kun aika loppuu

Hirvosen kirja käsittelee ajan loppumista kahdelta kantilta. Yksittäisen syrjäytyneen ihmisen ja maailman, jos emme reagoi ajoissa ilmastonmuutokseen. Kirja kertoo Aslakista, joka on päättänyt ampua viattomia, satunnaisia ihmisiä sekä hänen perheestään ja heidän pitkäaikaisista vaikeuksistaan. Näkökulma on rohkea ja tarinassa kaikki nivoutuu hienosti yhteen, maailman ja yksilön ajan loppuminen. Kirja on raskas ja surullinen, mutta herättää paljon ajatuksia. Tänä vuonna on ollut niin paljon terroristi-iskuja ja muita väkivallan tekoja, että maailma alkaa turtua, ne ovat muodostuneet osaksi uutisvirtaamme. On kuitenkin tärkeää jatkaa välittämistä ja miettiä ennaltaehkäisykeinoja. Tärkein kysymys kuitenkin taitaa olla: Miten pahassa maailmassa säilytämme uskon hyvään?

                                                   John Irving - Kaikki isäni hotellit

Tässä tarinassa on tabu, joka todella hiersi minua lukiessa, mutta...Kaikki isäni hotellit vähän niin kuin pinttyi sydämeeni! Berryjen hullunkurinen perhe, monenmoiset karhut ja hullut juonenkäänteet terroristeineen sun muineen ovat jotakin ihan erilaista. Kirjasta ei voi olla pitämättä! Tarina on absurdin mieletön ja se lähes ylitsepursuaa kaikkea, mutta samalla siinä on niin paljon kaikkea samaistuttavaa ja ymmärrettävää, että se on todella (paremman sanan puutteessa) elämänmakuinen ja koskettava. En tiedä miten Irving on onnistunut tasapainottamaan kaiken rönsyilevyyden näin hyväksi kokonaisuudeksi, mutta mestarillisen vaivattomasti hän on sen tehnyt.

                                                 Emma Cline - Tytöt

Ensimmäisen kerran näin Tytöt kirjablogeissa ja mietin: ''Kirja, jonka nimi on Tytöt, varmaan jotakin äglöä ja imelää.'' Syksymmällä menin kirjakauppaan katselemaan uutuuskirjoja ja myyjä tuli kyselemään mitä etsin ja ehdotti kirjaa. Nyrpistin nenääni ja pudistelin päätäni. Myöhemmin luin arvostelun kirjasta parilta kanssabloggaajalta. Ai tämä kertoo hipeistä ja kultista! Sisälläni on pala hippiä, en voinut ohittaa kirjaa. Pistin varauksen ja saatuani kirjan luin sen yhdessä päivässä. Vaikka pidin kultin kuvausta mielenkiintoisena, eniten pidinkin juuri tyttöyden kuvaamisesta, siitä mitä aluksi kammoksuin. En ole varmaan ikinä lukenut näin osuvaa kuvausta siitä mitä on olla murrosikäinen tyttö, koin hyvin paljon takaumia omiin nuoruusvuosiin.


Nyt vuoden vaihtuessa on vielä hyvä väli lähettää iso kiitos Mustelumon lukijoille ja muille seuraajille kuluneesta vuodesta. Parhaita puolia bloggaamisessa on ajatusten ja kirjasuositusten vaihtaminen teidän kanssanne. Kommentti jättää aina hyvän mielen ja toivottavasti viihdytte ja vierailette täällä jatkossakin. Onnellista uutta vuotta! :)

Liebster award vol.3

Kiitos There's no such thing as too many books-blogin Minnalle tästä haastetunnustuksesta. Liebster award on ilmeisen hyvin kiertänyt kirjablogit, joten en erikseen haasta ketään. Kysymyksiin vastaaminen on kuitenkin hauskaa, joten vastailen mielelläni näihin Minnan hyviin kysymyksiin.

1. Lempikirjagenresi ja miksi? Entä mitä kirjallisuussuuntausta välttelet?
Mulla ei ole lempparia genrejen suhteen, mutta pidän siitä kun kirja ravistelee, saa tunteet pintaan tai muutoin puhuttelee. Tietyt teemat ovat toisia mielenkiintoisempia. Ihmisen hyvyys ja pahuus, luonto ja eläimet, yhteiskunnan kritiikki.

2. Mitä syksyn uutuusteosta odotat eniten?
Miika Nousiaisen Juurihoito kiinnostaa, kuten myös Stephen Kingin Mersumies. Muilta osin olen aika pihalla syksyn uutukaisista.

3. Mitä ei kirja-aiheisia blogeja seuraat säännöllisesti?
Ruoka-, elokuva-, muoti-, lifestyle- ja kissablogeja.

4. Mitä lehtiä luet?
Tieteen kuvalehti: Historia on suosikkini. Lehdessä on paljon mielenkiintoista nippelitietoa ja anekdootteja historiasta. Kirjastoreissuilla istahdan usein lukemaan myös Imagen. Siinä miellyttää ilkikurinen huumori ja hyvä tasapaino viihteessä ja vakavuudessa. Ulkoasu on myös hieno ja kansikuvat ihan legendaarisia. Pidän kans Kodinkuvalehdestä ja luen ihan perus naistenlehtiäkin, joita saan sukulaisilta kierrättettynä.

5. Kuunteletko äänikirjoja ja millaisissa tilanteissa?
En ole oikein innostunut kokeilemaan äänikirjoja.

6. Onko sinulla muita kulttuuriharrastuksia kirjojen lisäksi, kuten elokuvissa käynti tai konsertit? Suosituksia?
Pidän kuvataiteesta ja haluaisin elvyyttää maalaamisharrastuksen ja näyttelyissä käymisen. Valokuvauskurssille ilmoittautuminen kiinnostaa myös. Pidän siitä kun saan väkerrellä värien ja sommittelun parissa, mutta tähän mennessä olen leikkinyt vain puhelimen kameralla. Elokuvia rakastan ja nuorempana kirjoitin elokuvavihkoa, johon merkitsin katsomieni elokuvien tuotantovuodet, ohjaajat, pääosien näyttelijät jne.

7. Minkä suositun kirjailijan teoksia et halua lukea?
Nora Robertsin kirjat eivät kiinnosta.

8. Millaista musiikkia kuuntelet lukiessasi, vai luetko ennemmin hiljaisuudessa?
En yleensä kuuntele musiikkia lukiessani. Keskittymiskyky on liian heikko kaiketi.

9. Bloggaatko kaikista lukemistasi kirjoista ja jos et, miksi?
Tähän mennessä olen muistaakseni blogannut kaikista lukemisistani.

10. Paras kesämuistosi tältä kesältä?
Kesä hujahti nopeana väläyksenä ohi. Työt söivät ison palan ajastani, joten en tehnyt mitään grandea. Loppukesästä kävin Mikkelissä tapaamassa pitkästä aikaa hyviä ystäviäni. Best antiques are old friends! Uudella paikkakunnalla käyntikin on aina virkistävä irtiotto oman arjen maisemista.

11. Mikä kirja sinulla on juuri nyt kesken ja mitkä ovat vaikutelmasi siitä tällä hetkellä?
Richard Adamsin Ruttokoirat. Kirjalla on ainakin vahva kanta kerrottavanaan ja se koskettaa. Siinä on paljon samaa kuin Ruohometsän kansassa.
.

Ruokakirjoista

Luen paljon ruoka- ja reseptikirjoja ja päätin jakaa muutaman vinkin siihen liittyen mistä tunnistaa hyvän ruokakirjan ja mitä kannattaa huomioida reseptiä lukiessa. Muutama kohta saattaa olla kokkausta harrastaneelle itsestään selvyys. Itse olen tietotaitoa saanut kotikokeilujen ja koulutukseni kautta.

Ensimmäiseksi - Ruokakirjaa hankkiessa on hyvä lähteä siitä liikkeelle, että selaa sen läpi. Ilmestymisvuosi voi kertoa jotakin. On vanhoja kirjoja, jotka eivät päällisin puolin välttämättä näytä juuri miltään, mutta pitävät sisällään todellisia luottoreseptejä. Sitten taas on kirjoja, joista näkee  eri aikakausien huvittavuudet. Pari vuosikymmentä sitten kiinankaalia käytettiin salaatissa ja currya tungettiin joka paikkaan, makaronilaatikkoonkin.

Entä onko kirjoittaja ammattikokki, keittiömestari tai ravintolapäällikkö? Vaiko vain ruoanlaitosta kiinnostunut julkkis( joka on saattanut testata julkaisemiaan reseptejä niinkin usein kuin kerran) ?


Ulkomaalaisissa ruokakirjoissa on hyvä muistaa se, että reseptit ovat suomennettuja alkuperäiskielestä ja mitoista. Sen tietää mitä se tarkoittaa. Uunin lämpötilat, ainesosien määrät, kielen ilmaisut...Jos jokin näihin liittyen vaikuttaa kokemuspohjan perusteella hassulta, tee tietysti aiemmin oppimasi ja hyväksi kokemasi mukaan.

Inspiraatio - Vaikket ikinä valmistaisi yhtäkään annosta kirjasta, voit saada hyviä ideoita kattaukseen, tarjoiluun, koristeluun, astioihin, yrttien käyttöön, välineiden hankintaan ym. Parhaimmillaan tulee ihan ahaa-elämyksiä, pelkästään kuvia katselemalla!

Etniset keittokirjat - Ihan ensimmäiseksi kannattaa katsoa ainesosia. Jos haluat hankkia kirjan nimen omaan ruoanlaitto mielessäsi, on hyvä pohtia saatko raaka-aineita hyvinvarustetusta marketista tai onko lähistöllä etnistä ruokakauppaa. Sesonki vaikuttaa monien raaka-aineiden saatavuuteen isoissakin ruokakaupoissa. Purkkiparsa todellakin on aivan eri juttu kuin tuore! Se, käytätkö tuoretta inkiväärinjuurta tai jauheinkivääriä, maistuu myös erilaiselta. Jos et saa eri kulttuurien erikoisuuksia, kuten vaikkapa ruusuvettä tai retikkaa, jaksatko selvittää netistä saatavuutta, kenties jopa ulkomailta saakka (ja maksaa ekstraa)? Pystytkö korvaamaan ainesosia jollakin kotoisammalla raaka-aineella? Entä ruoanvalmistustavat ja välineet? Jos ne ovat neva hööd-osastoa, suosittelen harkitsemaan.

Joka tapauksessa, eri maiden makuihin kannattaa tutustua, mutta pitää varautua siihen, ettei lopputulos useinkaan ole kotoaineilla sama kuin lomamatkan ravintolassa.

Reseptiikan noudattaminen - Olen pääosin sitä mieltä, että ohjeita kannattaa noudattaa. Varsinkin, jos teet jotakin ensimmäistä kertaa. Tärkeintä ennen kuin laittaa padat tulille on varmistaa, että on lukenut ohjeen tarkasti. Tämä kuulostaa varmaan typerältä ohjeistukselta, mutta olen joutunut opettelemaan huolellisuuden tässä asiassa. Ohjeita kun tulee varsinkin töissä luettua kiireessä. Usein näkee oikaisuja, joissa kaksi tehtävää on nivottu yhteen. Esim. ''Lisää sulatettu suklaa''  tai ''Lisää jäähdytetty seos''. Nopeasti lukiessa jokin välivaihe saattaa mennä ohi ja kun kiireessä sulatat suklaan mikrossa, käry käy. Tai aikataulusi tiukkeneekin, kun joudut odottamaan ruoan jäähtymistä.

Jotakin merkittävää saattaa myös puuttua ohjeesta. Esim. sellainen kuin Laita omenaviipaleet sitruunaveteen välttääksesi tummuminen ennen kun... Raaka-ainetta käsitellään tietenkin sen vaatimalla tavalla, vaikkei sitä ohjeessa erikseen mainittaisi.

Korvaa raaka-aineita vain, jos tiedät niiden käyttäytymisestä. Jos et tiedä voitko korvata leivinjauheen soodalla, älä kokeile onneasi.

Mittasuhteiden noudattaminen on erityisen tärkeää leivonnassa, koska usein halutaan saada aikaan kohoaminen. Sämpylät kohoavat vanhalta tekijältä silmämääräisinkin mitoin, mutta suosittelen uutta reseptiä kokeillessa tarkkuuteen. On hyvä huomioida myös se, ettei tee- ja ruokalusikoissa ole standardikokoa, vaan koko vaihtelee. Epävarmana voi käyttää mittalusikoita. Mitat on myös hyvä tasata, jotta määrä todellakin vastaa desiä tai muuta haluttua määrää. Runsas desi yms kuvailut ohjeessa ovat pelottavia, varsinkin leivonnassa. Itse suosin ohjeita, joissa määrät on merkitty grammoin. 100g on varmempi kuin 1dl jotakin tuotetta. Myös kappalemäärissä on oltava tarkkana. Lisää yksi sipuli. Iso, pieni, keskikokoinen? Medium on tietysti olettamus. Entä jos raaka-aine onkin vieraampi? Osaatko arvioida millainen on keskikokoinen fenkoli tai palsternakka?

Suosittelen kaikille ruoanlaittajille keittokirjaa Kotiruoka. Siitä löytyvät kaikki perusohjeet mitä arjessa ja juhlassa tarvitsee. Kotiruoka on ilmestynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1908, oma kirjani on 70.painos vuodelta 2006. Reseptejä on päivitelty vuosien saatossa ja uusia on tietenkin lisätty. Muistaakseni kaikki kirjasta kokeilemani ohjeet ovat toimineet. Kirja sisältää arkiruokaohjeita, juhlapöydän klassikkoja sekä myös perusohjeistusta liittyen oikeaan kattaukseen, keittoaikoihin, ruokalistan suunnitteluun, säilöntään, ravitsemukseen yms. Kirjasta löytyvät silakkapihvit, tuulihatut, blinit, wieninleikkeet, runebergintortut...

Kirppislöytöjä

Kävin lähistöllä sijaitsevalla Ekotorilla viikko sitten pyörimässä. Hyörin ympäri kirpputoria mielessäni huonekalut, eikä tarkoituksena ollut edes vilkaista kirjatarjontaa. Kun en muuton jäljiltä askeettiseen kotiini löytänytkään neliöiden täytettä, menin hyllyjen väliin. JA KYLLÄ KANNATTI!

Olin juuri saanut vieläpä useamman euron myöhästymismaksut kirjastohoitajalta anteeksi, joten päätin tapojeni vastaisesti hankkia täytettä omaan kirjahyllyyn. Olin hassuttelevalla tuulella.

Yleensä en hankintoja tee, koska:
-Kirjastosta useimmiten löytää haluamansa.
-Oman hyllyn kirjoja tulee jostakin syystä luettua nihkeämmin kuin lainoja. Ne ovat mukavasti jemmassa, kun taas lainojen kanssa on aina vähän tuli persuksen alla (vaikkei näemmä omalla kohdalla tarpeeksi, kun niitä maksuja kertyy, hah).
-Olen muutenkin yrittänyt vähentää kaiken tavaran haalimista.
-Kirjastosta lainaaminen on ilmaista ja kirjastossa käyminen kivaa!

Yllätyin Ekotorin kirjahyllyistä. Löytyi vanhoja klassikoita sekä uudempia mielenkiintoisen oloisia kirjoja. Jälkimmäisiin ei huomio välttämättä edes kiinnittyisi kirjaston hyllyjä läpi käydessä. Etenkään kun bloggaamisen myötä on yleensä kilometrin pituinen suosituslista jo valmiiksi mielessä, tarkoitukseton päämäärätön etsiminen on vähentynyt. Tämä saikin miettimään, että silloin tällöin sitä voisi kirppiksiltä tsekata vaatteiden ja huonekalujen sijasta kirjallistakin tarjontaa.

Tämmöiset timantit löysin

Takashi Hiraide - Kissavieras
Jouduin vähän hieraisemaan silmiäni, sillä en olisi uskonut löytäväni tänä vuonna julkaistua ja blogeissa hehkutettua Kissavierasta. En varsinkaan hintaan euro viiskytä. En pähkäillyt hankintaa. Odotan tältä kirjalta todella paljon. Ainakin rauhallista tunnelmaa, kissamaisuuksia ja suloisuutta.

Stanislaw Lem - Solaris
Olen nähnyt neuvostoliittolaisen elokuvasovituksen tästä. Yllätykseni oli todella suuri, kun nettiä penkomalla selvisikin, että kirjailija Lem on puolalainen! Muistan ainakin elokuvan tarinan olleen kaihoisa ja koskettava, mutta sovituksen vähän kulahtanut (Epäillyt syylliset: Neuvostoliitto ja 70-luku). Tältäkin kirjalta odotan paljon, odotan sen yltävän vielä aivan eri sfääreihin kuin filmatisoinnin. Solaris kertoo siis vieraalle planeetalle matkustavasta miehestä, jonka muistot ja menneisyys Maasta heräävät fyysisesti eloon, pelottavallakin tavalla.

Ray Bradbury - Fahrenheit 451
Toinen scifin klassikko! Fahrenheit 451:sestäkin olen nähnyt elokuvasovituksen. Tarina on kauhukuva tulevaisuudesta ja muistutus sananvapauden tärkeydestä. Elokuva ainakin peilasi vahvasti 60-luvun maailmanpolitiikkaa, joten odotan mielenkiinnolla mitä löydän kirjasta. Kirjan dystopiassa palomiehet eivät sammutakaan tulipaloja, vaan polttavat kirjallisuutta.

Näistä ei ole ihan vielä tulossa postauksia, sillä ensin on luettava kirjaston lainat. (Vaikka en kyllä malttaisi olla tarttumatta näihin!) Otan ehdottomasti tavoitteeksi lukea pitkästä aikaa oman hyllyn kirjoja.

Mitens te?
Oletteko lukenut jonkun kirppislöydöistäni?
Hankitteko luettavaa mieluummin kirjakaupasta vai kirjastosta?

Unpopular bookish opinions haaste

Kiitos riitta k tästä haasteesta!

Säännöt menevät näin:
1. Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkitä heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et?
Lokki Joonatan on jäänyt mieleen piiiitkästyttävänä. Kaikki muut eivät siitä pidä, mutta jonkinlaiseksi klassikoksi sekin on luokiteltu. Yliarvostettu.

2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät, mutta kukaan muu ei pidä?
Monet tuntuvat inhoavan Amerikan psykoa. Se on kuvottava ja turruttava, mutta ihastuin kaikesta huolimatta. En ole ikinä lukenut mitään lähellekään sen tyylistä. Patrick on hyvin rakennettu murhaajajuppi, jonka kanssa lukija jakaa arjen aherrukset ja yön mylvinnät. Kirjan huumori ja sen sisältämä kritiikki on ihanan ilkikurista!

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?
En keksi yhtäkään kolmiodraamaa.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty?
Tarina, sanoma ja kieli merkitsevät enemmän kuin genre. Harvemmin valitsen kirjaa nimenomaisesti genren perusteella. Mutta, mutta. Harlekiinit ja Nora Robertsin ''parinmuodostusromaanit'' eivät kiinnosta pätkän vertaa.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?
Yllättävän vaikeita nämä kysymykset.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et?
Varmaan se aiemmin mieleen pompahtanut Roberts, Nora. Suuret venäläisen kirjallisuuden partasuutkin ovat jääneet aina kesken. Leo Tolstoit ja Dostojevskit.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
Vareksiin ei kiinnosta tutustua. Olen muodostanut epäsuotuisan mielipiteeni leffamainosten perusteella.

8. Kirja, joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?
Taru Sormusten herrasta lukemiseen meni vuosi. Vähän niin kuin oppitunti siitä taas, että ei kannata kahlata vastavirtaan...Elokuvat sen sijaan ovat lumoavia! Varsinkin Sormuksen ritarit.

Haastan seuraavat:

Kirja ja kuppi kuumaa rose86
Vinopino kirjoja Lotta
Narseskan kirjanurkkaus narseska

25 bookish facts about me tag

Bongasin Ajatuksia kirjamaasta-blogista kivan tagin. Ideana on keksiä 25 lukemiseen liittyvää, vapaavalintaista asiaa itsestään. Aloitin historiikilla lukemisharrastuksestani ja hups keikkaa kun aasinsiltoja alkoikin vain vyöryä muistojen syövereistä. Ajattelin 25:n kohdan keksimisen olevan haastavaa, mutta yllättävän helppoa se olikin. Tarttukaa siis muutkin tähän tagiin. Kohtien keksiminen on vapaata ja hauskaa. Muiden listausten lukeminen on vähintään yhtä mielekästä!

1. Vanhempani lukivat mulle paljon ennen kuin itse opin lukemaan. Suosittuja olivat ainakin Mauri Kunnaksen kirjat ja Muumit.

2. Opin lukemaan 1.luokalla ja muistaakseni vasta vuoden loppupuoliskolla. Muistan kateuden niitä kohtaan, jotka olivat oppineet taidon ennen minua ja siskoni kanssa kirjainten opettelun.

3. Teininä luin paljon nuorille suunnattuja sarjoja. Goosebumpseja, Nightmare roomeja, Replicoja, Neiti Etsiviä, Pikku vampyyreja, Eva & Adameja, Prinsessapäiväkirjoja.

4. Lukiossa lukeminen jäi, mutta muutaman vahvan kirjan muistan. Luin ensimmäisen Steinbeckini, Eedenistä itään. Kirjailija on yksi suosikkejani nykyisin. Toinen erityisen hyvin muistiin jäänyt kirja on William Goldingin Kärpästen herra. Siitä kumpusi kiinnostus yhteiskunnallisesti kantaa ottaviin kirjoihin.

5. Pidin paljon äidinkielestä, lukemisesta ja kirjoittamisesta peruskoulussa, mutta into lopahti täysin lukiossa. Luulin olevani hyvä aineessa aiemmin saatuani ysejä ja kymppejä. Lannistuin kun lukiossa sainkin jäävettä niskaan esseistäni. Ehkä yläasteella paijattiin liikaa päähän eikä valmistettu lukion vaatimuksiin? Ehkä en osannut skarpata paremmalle tasolle? Ehkä en sitten vain ollutkaan niin hyvä? Ehkä lannistuin liian helposti?  Luultavasti vastaus on näiden neljän kombo. Kritisoin lukion äidinkieltä yo-keskeisyydestä. Ensimmäisestä tunnista alkaen ponnistuksella peloteltiin ja jokaisen asian opiskelua perusteltiin kirjoituksiin valmistaumisella. Kaikki tuntui olevan valmistamista pelkästään yhteen koitokseen eikä ollenkaan luovaa kirjoittamista, kun taas peruskoulussa kirjoitettiin paljonkin tarinoita ''omasta päästään.''

6. Luin lukion jälkeenkin aika vähän, keskimäärin varmaan alle kymmenen kirjaa vuodessa. Viime keväänä innostuin uudelleen kun luin Liseyn tarinan, enkä oikein tiennyt kelle sitä hehkuttaa. Aloitin blogin pitämisen. Ajattelin tämän olevan hyvä väylä jakaa ajatuksia ja myös pikkuinen tuli persuksen alle, ettei harrastus pääse taas jäämään. Huomasin tänä keväänä myös sen miten paljon nautin kirjoittamisesta! Uppoan flow-tilaan, jossa ajankulu sumenee ja keskityn pelkästään ajatuksiini ja kirjainten juoksuttamiseen. Olisi hienoa, jos tässäkin kehittyisin.

7. Tällä hetkellä kesken on Mende Nazerin ja Damien Lewisin Orja. Olen vasta alkutekijöissä, mutta kirja pitää otteessaan. En vielä tiedä mihin se minut oikein viekään.

8. Vuoroaan odottavat:
Agatha Christie - Norsun muisti
Agatha Christie - Roger Ackroydin murha
Richard Adams - Shardik - Berklan herra
Mo Yan - Viinamaa
Aki Ollikainen - Nälkävuosi
Esa Sariola - Tiedän mitä ajattelette
Mary Shelley - Frankenstein
Ulla-Lena Lundberg - Jää
Stephen King - Uinu, uinu lemmikkini
J.W. Goethe - Nuoren Wertherin kärsimykset
Toni Morrison - Luoja lasta auttakoon
Sisko Istanmäki - Liian paksu perhoseksi

Mainio

kirjanmerkki!

9. Nuorena käytin kirjanmerkkinä paperinpalasta, johon kirjoitin kirjoittajan ja kirjan nimen. Ideana taisi olla, että lukemisen jälkeen keräsin kirjanmerkin sitten aina talteen, jotta myöhemmin voisin käydä läpi lukemisiani. Sittemmin olen ottanut postikortit uusiokäyttöön kirjan väleihin. Aiemmissa haasteissa välähtänyt luottomerkkini, papukaijakortti, on nyt saanut haastajan! Sain lahjaksi Aurinko-kustannuksen kirjanmerkin, joka pääsi ensimmäisen kirjan väliin. Se ei käpristy ja on kääntöpuoleltaan jonkinlaista magneettia (?), joten se pysyy kirjan välissä karkailematta.

10. Hankin lukemiseni kirjastosta. Silloin tällöin ostan kirjoja myös kirppiksiltä, enkä oikeastaan ikinä kirjakaupasta.

11. Omassa hyllyssäni ei ole tästä syystä paljoa kirjoja.

12. Lempi lukupaikkani on sohvamme nurkka. Pinoan pari tyynyä selkäni alle ja käyn makuulle. Kirjapinot ja juomamukit saa kätevästi pinottua sohvapöydälle.

13. Luen enimmäkseen käännösromaaneja.

14.Pidän romaaneista, jotka pohtivat ihmisyyttä, vuorovaikutusta ja moraalia. Olen lukenut aika paljon myös elämäkertoja. Ajattelin kauhuisampien kirjojen jääneen, mutta blogihistoriaa selatessani huomasin lukeneeni yllättävän paljon kauhua ja jännitystä!

15. Ruokakirjoja luen ahkerasti, sillä rakastan ruoanlaittoa ja leipomista. Etsin jatkuvasti uusia reseptejä, enkä ehdi kaikkia testaamaan. Kirjoitan reseptejä kuitteihin, vanhojen laskujen kirjekuoriin, tallennan koneella milloin mihinkin... (Sama homma kirjasuositusten kanssa) Lainaan ruokakirjoja ahkerasti kirjastosta. Tällä hetkellä olen selaillut Japanilaista keittokirjaa ja Puuroa ja mysliä. Poukkoilen jatkuvasti herkuttelu- ja terveily-kausien välillä. Olen nimittäin todella surkea pitämään näppejäni irti herkuista ja niitä tulee napsittua ammatinvalinnankin vuoksi. Hauduttelen postausta ruoka- ja reseptikirjoihin liittyen.

Hamsterin sensuroimaton lainakaaos.

16. Kirjailijoita, joista olen innostunut: Miika Nousiaisen hauska ja tarkkanäköinen tyyli on purrut kahden kirjan verran, julkaistuista on lukematta enää Maaninkavaara. En malta odottaa syksyllä ilmestyvää Juurihoitoa! John Irvingin Kaikki isäni hotellit on ainoa häneltä lukemani teos. Se onnistui samanaikaisesti ärsyttämään, itkettämään ja naurattamaan. Teos on aivan absurdi, mutta samalla elämänmakuinen ja pursuilee ajatuksia ja tapahtumia vaikka kymmenellekin kirjalle. Haluan lisää. Richard Adams herätti kiinnostuksen Ruohometsän kansan luettuani. Luontoteemat ovat sydäntä lähellä ja huomattuani miehen muidenkin teosten keskittyvän aihepiiriin, olen innostunut.

17. Jätän kirjan herkästi kesken jos kiinnostus lopahtaa. Miksi tuhlata aikaa mihinkään huonoon? En koe tästä huonoa omaatuntoa, mutta siitä koen jos palautan kirjan edes avaamatta, antamatta mahdollisuutta sille.

18. Palautankin avaamattomia kirjoja paljon, sillä olen pahalaatuinen hamstraaja. Lainoja on helposti parisenkymmentä ja joudun jatkuvasti kyttämään verkkokirjastosta erääntymispäiviä ja uusimaan lainoja. Käyn vain palauttamassa nopeasti sanon itselleni, mutta kirjastossa huomaankin olevani hyllyjen välissä. Taas.

19. Luin Donna Tarttin Tikiliä sivullisen ja se jäi. Lukupinossa oli muuta mielenkiintoista, eräpäivä läheni ja pelotti aloittaa tiiliskivi vieraalta kirjailijalta.

20. Yllä mainitun fabulöösin kirjanmerkin lisäksi sain lahjaksi Antistress värityskirjan Kissaterapia. Se taitaa olla menoa nyt. Kuvien värittely on ihanan rauhoittavaa ja mainoskatkot saa kulumaan nopeasti ihastelemalla erinomanlaisuuksien sijaan kissapalleroita.


21. En ole tutustunut e-kirjoihin enkä äänikirjoihin. Enkä tiedä haluanko.

22. Muki on aina hollilla kun lueskelen kotisohvalla. Juon teetä, kahvia ja vettä. Lopputalvesta oli limsavaihekin, mutta olen saanut onneksi hillittyä sokerilitkujen himoamista. Hyh. Yleensä en napsostele lukiessani.


23. Melu häiritsee keskittymistä. En pysty lukemaan kirjaa, jos taustalla meluaa tv tai musiikki tai jos ihmiset höpöttävät. Toisaalta, kouluhommia olen tehnyt yleensä musiikin tahdissa                                                                ja vieläpä hyvin tuloksin. Mistähän tämä johtuu?

24. Kavahdan kirjoissa liian pientä fonttia ja pitkiä kappalejakoja. Kirjastossa plärään sivuja läpi ottaakseni selvää selkolukuisuudesta. En myöskään innostu pokkareista. Kannet vääntyvät lukiessa ja kirja rätsähtää helposti keskeltä.

Olen crazy cat lady ja ylpeä siitä!

25. Kuluvan kuukauden aikana olen lukenut verkkaisesti. Toukokuu on kuukausista suosikkini. Kesä on jo puhkeamassa, joten on ihanaa olla ulkona grillaamassa tai piknikillä. Toukokuussa tulee myös mielipiteitä jakava spektaakkeli Euroviisut. Olen katsonut viisuja yli viisitoista vuotta. Fanitan. Ja sitten on totta kai se joka toukokuinen kun Suomi pelaa lätkää, se iskee joka jätkään. Valmistumistakin olen rutistellut ja stressannut viimeisiä metrejä.

Keksikääpä muutkin kirjaisia faktoja. :)

Kysymyksiä kirjoista tag

Bongasin Unelmien aika-blogista kivoja kysymyksiä, jotka alunperin on suomentanut Ikuinen lukutoukka-blogin Niina pöö. Toivottavasti muutkin tarttuvat tähän tagiin ja vastailevat kysymyksiin. :)

1. Mikä on sinun suosikki kirjasi?
J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa. Luin kirjan ensimmäisen kerran teininä. Holden Caulfield on haahuillut mukanani monet vuodet. Toinen suosikki on Waris Dirien ja Cathleen Millerin teos Aavikon kukka, joka opetti minusta myötätuntoisemman. Dirien elämäntarina on uskomaton ja inspiroiva.

2. Kuka on lempikirjailijasi?
Stephen King on yksi luottokirjailijoistani. Rakastan myös Agatha Christien mysteereitä. Niitä en ole hetkeen lukenut, mutta sormia syyhyttää kovasti. Eräs Poirotin murhatutkimus odotteleekin kirjapinossa avaamista. 

3. Mitä genreä tykkäät lukea?
Luen sekalaisesti vähän kaikkea. Pidän siitä kun kirja ravistelee tai koskettaa.

4. Mikä on sinun lempi kirjasarjasi?
Todella vähän olen sarjoja lueskellut. Stephen Kingin Musta torni-sarja teki vaikutuksen. Huomasin varsinkin sen, että tuhansien sivujen jälkeen hahmoista tuli aivan eri tavalla tuttuja ja rakkaita mitä yksittäisissä romaaneissa.

5. Mitä kirjoja vihaat lukea koulussa?
Matemaattisten aineiden oppikirjat saivat aikaan turhautumista, kiukkua ja kyyneliäkin pari kertaa.

Luettuja ja lukemattomia lainoja.

6. Mikä on ensimmäinen kirja jonka luit koulussa?
Ei muistikuvaa...

7. Kirjakaupat vai kirjastot?
Kirjastot! On upeaa, että Suomessa ihmisillä on mahdollisuus sivistää itseään, lukea lehtiä, lainata elokuvia, dokumentteja ja kirjallisuutta. Niilläkin, joilla ei muutoin olisi varaa. Kirjastoa on kiittäminen siitä, että luen. 

8. Montako kirjaa omistat?
Kolmisenkymmentä.

9. Luetko ennen kuin menet sänkyyn?
Välillä, mutta useimmiten selaan nettiä tai katson tölsöä ennen pään tyynyyn painamista.

10. Mikä on sinun lempi asentosi lukiessasi?
Selälläni. Lapsena luin mahallani ja seurauksena kärsin niskakivuista. Terveydenhoitaja käski vaihtaa asentoa. :D

11. Minkä kirjan luit viimeksi?
Ryan Gattisin Vihan kadut, joka yllätti positiivisesti. Suosittelen! Tarkempaa arviota ja mietintää luvassa myöhemmin tällä viikolla. 

12. Mitä lainausta et koskaan unohda ja miksi?
Mökkireissulla J.R.R. Tolkienin Hobitin epäonneksi koitui vesiämpäri. Plumps, kirja tipahti lillumaan. Sivut jäivät kupruisiksi. Palautin kirjan häpeillen enkä muistaakseni edes kehdannut mainita kirjastonhoitajalle turmelluksesta. Olin lapsena vähän ujo ja pidin kirjastonhoitajaa muutenkin jostakin syystä pelottavana. :D

13. Tieteiskirjallisuus vai fantasia?
Tieteiskirjallisuus.

14. Mitä kirjaa kadut?
Harvoin tulee katumusta, sillä jätän kirjan herkästi kesken jos en koe vetoa siihen. Koulusta on negatiivisesti jäänyt mieleen Lokki Joonatan. Liian korkealentoista symboliikkaa ala-asteikäiselle...

15. Kuinka iso kirjahyllysi on?
Sopivasti lihava. 

16. Kuinka monta kirjaa luet vuodessa?
Ennen luin ehkä 1-10. Blogiaikana keskiarvo on noussut.

17. Mitä kirjaa pystyt lukemaan satoja kertoja etkä koskaan kyllästy?
Kai satojen kertojen jälkeen alkaa kyllästyttää mikä vain... :D

18. Tykkäätkö lukea ulkona?
Luin viime kesänä puistossa keittokirjaa ja muistan sen tuntuneen virkistävältä. Pitäisi lukea ulkosalla enemmänkin.

19. Mikä on isoin asia jonka olet oppinut kirjoista?
Olen astunut aivan toisenlaisiin maailmoihin ja sitä kautta oppinut myös ymmärtämään erilaisia ihmisiä, eri elämäntilanteita ja kulttuureja. Historiasta on tullut myös opittua jotakin.

20. Mikä oli viime vuonna paras kirja jonka luit?
Alex Haleyn Juuret oli se väkevin kokemus. Hopeaa saa Yann Martellin Piin elämä. Luin viime vuonna muutenkin paljon kirjoja, jotka nousivat kaikkien aikojen suosikkien joukkoon. Lempparien joukkoon nousi mm. myös Kultahattu.

Onnea 1-vuotias Mustelumo!

Aloitin bloggaamisen viime keväänä ja tismalleen tänäpä tulee vuosi täytehen. Vuosi on mennyt nopeasti, huh. Mustelumo ehti viettää ensimmäisenä vuotenaan kuukausien päivitystaukoakin, mutta olen kyllä tyytyväinen että palasin uudelleen harrastuksen pariin.

Bloggaamisen kautta halusin ennen kaikkea herättää eloa vanhaan harrastukseeni lukemiseen ja olen nauttinut elvytystyöstä kovin. Toinen syy blogin aloittamiselle oli se, ettei ystävistäni kovin moni harrasta lukemista. Halusin paikan, jossa purkaa luettua ja kuulla muiden mielipiteitä.
Aiemmin olin seurannut lähinnä ruoka-, muoti- ja lifestyleblogeja. Seuraan niitä edelleen, mutta oman bloggailun kautta päämielenkiinto on siirtynyt kirja-aiheisiin blogeihin.

Ensimmäinen postaukseni koski Stephen Kingin romaania Liseyn tarina. Tarinassa esiintyvä mystinen paikka Lumokuu toimi inspiraationa blogin nimelle. Lumouduin sanasta lumo ja muistaakseni yritin jopa syöttää Lumokuu-nimeä bloggeriin, mutta taisi olla varattu.

Parasta bloggaamisessa on omien mielikuvien avartuminen. Pidän siitä, miten laajasti eri kanteilta tarinoita voi tulkita. Muiden mielipiteiden ja taustatietojen kuuleminen avaa omaa käsitystä luetusta tuoden siihen lukemattomien teiden risteyksiä, joista avautuu aivan uusia näkymiä maisemaan.

Olen saanut myös ihanan ison kasan lukuvinkkejä muilta bloggaajilta. Mainiosta Lukuopas-palvelustakin luin ensi kerran blogeista. Omassa kirjastossa ei palvelua ole, joten ilman tätä harrastusta en välttämättä olisi kuullut siitä ollenkaan. Haasteitakin on hauska lukea ja vastailla niihin, niissä tulee mukavia tiivistelmiä houkuttelevista kirjoista. Esiin on tullut myös kivoja tekstejä lukumieltymysten ja -tapojen eroavaisuuksista.

Blogi on vasta taapero. Toivon jatkossa kehittyväni kirjoittamisessa, mutta en aio vetää otsaa turhan ryppyyn. En aio ottaa syväanalysoivan kriitikon viittaa harteilleni, vaan kirjoittaa tuntemusten ja fiilisten mukaan kirjakohtaisesti. Joskus kirja on viihdyttävä hyppy pois arjen oravanpyörästä, joka ei välttämättä syntyjä syviä veistele. Toinen teos saattaa herättää huomiota maailman epäkohtiin tai ihmisenä olemisen ongelmiin. Luen sekä että. Mutta jos en pidä kirjasta, luultavasti se jää kesken. Juurikin siksi, etten ole kriitikko ja haluan että harrastus pysyy hauskana.

Aion jatkaa suht samalla linjalla mitä aiemminkin. Luen sitä mikä milloinkin sopii fiilikseen. Kingin Musta torni oli tarkoitus lukea hitaasti muiden kirjojen lomassa, mutta veto tarinaan oli niin kova että koko sarja upposi muutamassa viikossa. Tämä viimeistään osoitti, että turha sitä on suunnitella lukemista sen kummemmin.

Eikös yhtään uusia tuulia?  Blogin ulkoasu on asia, joka saa raapimaan päätä. Alkutaipaleella saatoin vaihtaa taustakuvaa ja säädellä sivupalkin leveyksiä useasti viikossa. Ehkä en enää laiskuudessani jaksa pakkomielteisesti stressata asiaa samalla tarmolla? Haluan, että ulkoasu on ennen kaikkea selkeä. Mikään ei ole hirvittävämpää kuin epäselvä, pieni fontti. Tällä hetkellä oma blogi on kuitenkin turhan riisuttu ja esittelytekstikin puuttuu. Asia muuttuu sitten kun idealampussa välähtää.

Ulkoasun kohentamisen lisäksi aion lukea enemmän kotimaisia teoksia, sillä olen aina lukenut enemmän käännöskirjoja. Tällä hetkellä lainapinossa on kaksi suomalaista: Jouni Hokkasen Pohjois-Korea - Siperiasta itään sekä Tuomo Jäntin Talven hallava hevonen.

Kiitos Mustelumon lukijoille. On aina ilahduttavaa kirjautua bloggeriin ja huomata kommentti odottamassa. Aina saa tulla sanomaan mielipiteensä päivityksestä, oli se uusi taikka vanha, olit samaa tai et, oli sinulla bloggerissa profiili tai ei. Pyrin aina vastaamaan kommentteihin.

Aurinkoista alkavaa kevättä kaikille! :)

Kirjaihmisten kauhukuvia tag

Päätin vastata kirjablogeissa kiertäneeseen Kirjaihmisten kauhukuvia tagiin, jonka suomennettu versio on siis lähtöisin Kirjavarkaan tunnustuksia-blogista.

1. Sinun täytyy hankkiutua eroon kaikista kirjoistasi ja saat pitää ainoastaan yhden kirjan seuraavista neljästä genrestä: nykykirjallisuus, fantasia, tietokirjallisuus ja yksi vapaavalintainen. Mitkä valitset?

Nykykirjallisuus: Brett Easton Ellisin Amerikan Psyko

Tietokirjallisuus: Outi Heiskasen Outo lempi - triviakirja elokuvan ystäville

Fantasia: Stephen Kingin Musta torni: Tuulen avain. Ainoa sarjasta joka löytyy hyllystä ja tarkoituksena on hankkia loput osat. 

Vapaavalintainen: John Steinbeckin Eedenistä itään.

2. Olet kirjakaupassa ja kuulet teinin valittavan, ettei hän halua lukea, mutta hänen äitinsä inttää, että heidän pitää ostaa jotain. Menet heidän luokseen ja suosittelet kirjaa, jonka ajattelet sopivan sellaiselle, joka ei juuri perusta lukemisesta. Mitä kirjaa suosittelet?

Tällainen löyty hyllystä, omg. #Teinivuodet.

Tähän on vaikea vastata kun ei tiedä tarkempaa ikää, sukupuolta tai muuta. On hyvä aloittaa helposta ja tutusta aihepiiristä. Esimerkikisi suosikkibändistä, -näyttelijästä tai muusta idolista kertovan kirjan luulisi herättävän mielenkiinnon. Eva ja Adam-sarja on myös helposti luettavaa ja ainakin itseäni nuorena tyttösenä kiehtoivat kovasti teinien bileet ja ''aletaanks-oleen''-kuviot. Poikia tämä sarja tosin ei taida kiinnostaa. Suosittelisin myös sarjakuvia ja kirjoja, joita itse olen lukenut nuoruudessa, esim. Replica-sarjaa.

3. Et tunne oloasi hyväksi ja tarvitset piristävän kirjan, joka saa sinut hyvälle tuulelle. Minkä kirjan luet?

Jos piehtaroi oikein syvissä vesissä tai kiukussa, ei jaksa keskittyä romaaniin. Tai en minä ainakaan. Pidän Kahlil Gibranin ajatuksista, joten tarttuisin hänen aforismikokoelmaansa Merta ja hiekkaa.

''Ihmisten joukossa tahtoisin mieluummin olla se,
jolla on unelmia ja halu täyttää ne, kuin
suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita.''

4. Menet ajassa taaksepäin teinivuosiisi. Mitä kirjaa lukemasta oletettavasti löytäisit itsesi?

R.L. Stinen Goosebumps- ja Nightmare Room-sarjoja. Tuli luettua myös Eva ja Adam-sarjaa. Neiti Etsiviä ja Replicoja myös.

5. Ystäväsi yllättää sinut matkalla ja sinulla on tunti aikaa pakata. Minkä kirjan otat mukaan lukeaksesi sitä matkalla?

Joku lukematon omasta hyllystä. En kyllä lomaillessa lue paljoa, mutta lentokoneessa voi lukea jotakin kevyttä.

6. Talosi on ryöstetty. Älä huoli, kaikki ihmiset ovat turvassa, mutta kirjahyllystäsi ei voi sanoa samaa. Minkä kirjan toivot olevan tallella?

Hyllyssäni on enimmäkseen lukemattomia kirjoja, joten toivoisin todella ettei ryöstäjä olisi kovin paha lukutoukka (lukumoukka!). :D Mutta tietenkin haluaisin, että lemppari olisi paikoillaan. Eli J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa.

7. Ystäväsi lainaa kirjan ja palauttaa sen huonossa kunnossa. Miten reagoit? A.) Teeskentelet ettet huomannut. B.) Pyydät häntä ostamaan uuden. C.) Teet salaa samoin jollekin hänen tavaralleen.

B, jos kirja on rakas ja kunnolla risattu. A jos kyseessä ei ole tärkeä kirja.

Kirja tag

''Mitäs täällä tapahtuu, ihminen?''

On aina hauska lukea muiden lukutottumuksista. Kirjavarkaan blogista löytyi kivoja kysymyksiä ja vastauksia. Päätin itsekin vastailla tämän haasteen kysymyksiin.

1. Onko sinulla kotonasi tietty paikka, jossa luet?

Sohva ja vieläpä aina sama nurkka. Siinä on mukavan pehmeää ja viereiselle sohvapöydälle saa kätevästi asetettua kahvimukin ja kirjat.

2. Kirjanmerkki vai palanen paperia?

Ennen vaihteli, mutta suunnilleen vuoden ajan mulla on ollut käytössä kaverin lähettämä papukaijapostikortti Teneriffalta. Se vain sattui joskus olemaan ulottuvilla ja jäi vakikäyttöön. Viikko sitten itse asiassa hetkellisesti kadotin sen (sohvan uumeniin, minnekäs muuallekaan...). Iski naurettava paniikki: ''Voi ei, mahtaako lukuinto laskea nyt kun kirjanmerkkikin katosi?'' Päivän ehdin käyttää toista postikorttia kirjanmerkkinä, mutta ei se vaan tuntunut samalta. Olen liiankin rutinoitunut tottumuksiini... :D

The kirjanmerkki.

3. Voitko lopettaa lukemisen milloin vain vai luetko aina sivun tai kappaleen loppuun?

Haluan yleensä lukea kappaleen loppuun. Joskus Nukku-Matti estää tämän. Sivua en yleensä pysty jättämään kesken. On häiritsevää kun sitten jatkaessa joutuu etsimään lauseen mihin on viimeksi jäänyt. 

4. Syötkö tai juotko lukiessasi?

Juon kahvia, teetä ja vettä lähes joka kerta. Harvemmin syöpöttelen lukiessa.

5. Voitko kuunnella musiikkia tai katsella televisiota lukiessasi?

En yleensä oikein pysty keskittymään. Olen muutenkin hidas lukija, joten taustahälinä hidastaa keskittymistä ja eläytymistä. 

6. Luetko kotona vai missä vain?

Luen yleensä kotona, enkä perusarjessa kanna laukussa keskeneräisiä kirjoja. Viikonloppureissuille ja pidemmille bussi-tai junamatkoille otan luettavaa aina mukaan.

Laiskanlinnan paras tyyny.

7. Luetko ääneen vai hiljaa päässäsi?

Hiljaa pääni sisällä. Ääneen lukeminen tuntuisi jotenkin hassulta.

8. Luetko kaikki sivut vai hypitkö sivujen yli?

Romaaneista luen kaikki sivut. Joskus yksi lause tai vain sanakin voi avata ihan uusia näkökulmia; siksi en halua missata mitään. Jos into lopahtaa tyystin, jätän kesken. Jokus keskittyminen herpaantuu vaikka melun tai väsymyksen takia ja huomaan välillä, että ''luettuani'' sivun ja palatessani sen alkuun, että olenkin missannut osan tekstistä tai kokonaan kaiken.

9. Hajoaako kirjan selkä lukiessasi vai pysyykö se kuin uutena?

En ole saanut selkämyksiä hajoamaan, mutta pokkarit vääntyvät ja keskijakauman paikkeilta joskus rätsähtävät. Tämän takia en pokkareista pidä.

Tällä hetkellä lukemastani kirjasta löytyi aiemman lainaajan viivauksia. Ärh.

10. Kirjoitatko kirjoihin?

Muistaakseni ainoastaan kerran olen ja se teos on omassa hyllyssä. Nykyisin en kyllä enää tekisi merkkauksia omiinkaan kirjoihin. Kirjaston lainoissa alleviivaukset ärsyttävät. Jos haluaa siteerata, niin voihan kohdan merkitä post-it-lapulla tai laittaa sivun ylös..?