tag:blogger.com,1999:blog-89273623669242099572024-02-20T14:01:05.638-08:00MustelumoHennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.comBlogger142125tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-34966858848963591732017-10-24T06:56:00.003-07:002017-10-24T06:56:42.012-07:00Umayya Abu-Hanna - Sinut<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBUr24Ii_dfmlg-XhI0qPgsyessw5b3RF_Mf26AGxArqh_xojXAfWCaMEmqJgNchGE2D694vFUtMtj1rNnNwU5v-guCZFrLR_5M3vdMpEQ7NO6LrQSS-x40dHK5SVjv-K65KurQ3aZJDHq/s1600/sinutt.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="360" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBUr24Ii_dfmlg-XhI0qPgsyessw5b3RF_Mf26AGxArqh_xojXAfWCaMEmqJgNchGE2D694vFUtMtj1rNnNwU5v-guCZFrLR_5M3vdMpEQ7NO6LrQSS-x40dHK5SVjv-K65KurQ3aZJDHq/s400/sinutt.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<i>''Suomeksi pitää ensin astua omasta nahastaan pois, mennä vastakkaiselle puolelle, olla sinut itsensä kanssa - jotta voisi olla minut itsensä kanssa.''</i><br />
<br />
<i> Sinut </i>kuvaa Umayya Abu-Hannan muuttoa Suomeen 1980-luvulla, uuden kulttuurin ihmettelyä ja omaksumista, töitä koulussa ja politiikassa. Abu-Hanna pohtii identiteettiä ja sen muovautumista, sitä miten kulttuuri-identiteetti ei ole aina aivan yksiselitteistä. Nainen tietää mistä puhuu. Hän on kotoisin Palestiinasta suvusta, joka on taustaltaan kristitty mutta lähiperhe on ateistinen. Abu-Hanna on arabi, muttei muslimi ja kokee muuttuneensa suomalaiseksi. Tässä riittää selittelyä maailmassa joka haluaa lokeroida. Abu-Hanna tekee oivaltavia havaintoja myös naiseudesta. Kirja on täynnä asiaa ja teräviä huomautuksia, muttei kuitenkaan tunnu missään vaiheessa saarnaavalta.<br />
<br />
Suomalaisia kiinnostaa aina kovin se mitä muut meistä ajattelevat. Huomaan itsessäni ainakin ilon hihkaisuja (Torille!) jos Suomi mainitaan jossakin ulkomaan mediassa. Siitä syystä on mielenkiintoista lukea varsinkin kirjan alkuosaa, jossa suomea osaamaton Abu-Hanna haparoi kielen opettelussa, ihmettelee lunta ja tuppisuista kulttuuriamme ulkopuolisen silmin. Politiikassa ja televisiossa vaikuttava nainen ehtii 27 vuodessa nähdä muutoksen maahanmuutossa ja ihmisten asenteissa. Paljon työtä on silti vielä. Päällimäisenä vääryytenä jäi mieleen se miten Abu-Hannan esimies lakaisi maton alle erään opiskelijan rasistisen viestin. Mielestäni kaikkien pitäisi tuomita rasismi, mutta erityisen väärin on jos auktoriteetit vähättelevät syrjintää.<br />
<br />
Abu-Hanna muutti muutama vuosi sitten Amsterdamiin tyttärensä kokeman rasismin takia. Harmi, että Suomi menetti Abu-Hannan. Me tarvitsisimme ehkä enemmän kuin koskaan hänen havaintojaan kulttuurista ja suvaitsevuudesta.<br />
<br />
Lisäsin lukulistalleni Abu-Hannan aikaisemman kirjan <i>Nurinkurin</i>, joka paneutuu Suomea edeltäviin lapsuusvuosiin Haifassa. Onko joku lukenut sitä?<br />
<br />
<i>Sinut, 2007</i><br />
<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-24067716611549766932017-10-21T06:13:00.001-07:002017-10-21T06:13:52.965-07:00Donna Tartt - Pieni ystävä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGKGg2v6jo2skvqrnJ2HRf1Ghrjk-DESgjQbkj-DHwx87FB_BwLqRCxf2iWi2z66svptu-xQKtdaOGfvDeH4Ch3gN2zI-R7E8cMqiSMI9FhOxNebemDhk7jA0wQZzrscBJC1qjwUxefoo6/s1600/pieniyst%25C3%25A4v%25C3%25A42.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="360" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGKGg2v6jo2skvqrnJ2HRf1Ghrjk-DESgjQbkj-DHwx87FB_BwLqRCxf2iWi2z66svptu-xQKtdaOGfvDeH4Ch3gN2zI-R7E8cMqiSMI9FhOxNebemDhk7jA0wQZzrscBJC1qjwUxefoo6/s400/pieniyst%25C3%25A4v%25C3%25A42.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
<i>''Joskus kierrellessään myöhään illalla hämärässä talossa Harriet tunsi kuolleen veljensä ilmestyvän vierelleen, ja tämän äänettömyys oli ystävällistä, läheistä. Hän kuuli veljen askeleet lattialautojen narahtelusta, tunsi veljen tuulen tuivertamien verhojen leikissä tai itsekseen avautuvan oven heilahduksessa. Joskus veli oli pahankurinen - piilotti hänen kirjansa tai suklaapatukkansa ja pani ne sitten takaisin tuolille kun hän ei nähnyt. Harriet nautti veljen seurasta. Jotenkin hän uskoi, että siellä missä veli nyt eli oli aina yö ja että silloin kun hän ei ollut veljen kanssa, tämä oli aivan yksin: liikehti levottomasti, heilutteli jalkojaan yksinään odotushuoneessa jossa kellot tikittivät. ''</i><br />
<i><br /></i>
Luin pari kuukautta sitten Donna Tarttin esikoisen <i>Jumalat juhlivat öisin</i>. Tarttin esikoinen teki niin suuren vaikutuksen, että halusin ehdottomasti lisää. En tiedä olenko koskaan lukenut mitään niin koukuttavaa kuin JJÖ. Tartt julkaisee uuden kirjan noin kymmenen vuoden välein, joten vaihtoehtoja oli kaksi. <i>Tikli</i> on ollut itselläni lainassa pari vuotta sitten, mutta sen massiivisuuden pelottamana kirja jäi lukematta. <i>Pienestä ystävästä</i> olin kuullut ristiriitaisia arvioita, mutta päätin lukea sen toisena Tarttina, koska on (ehkä) mielenkiintoista lukea kirjat julkaisujärjestyksessä. Jumalat juhlivat öisin on suuresti hehkutettu kaikkialla ja Tikli Pulitzerilla palkittu. Pieni ystävä on ollut arvostelumenestys, muttei se ole lukijaystävällisimmästä päästä. Vaikka olin varautunut jo ennen aloittamista siihen, ettei se ole samanlainen jännityskoukku kuin esikoinen, olin kaikesta huolimatta hieman pettynyt.<br />
<br />
Pieni ystävä kertoo 12-vuotiaasta Harrietista. Koko nuoren ikänsä nuoren tytön ja tämän perheen elämää on varjostanut Harrietin veljen selvittämättä jäänyt murha. Harriet päättää selvittää murhaajan ja ajautuu ongelmiin.<br />
<br />
Takakannessa sanottu: '<i>'Erityisen hieno on Harrietin kuvaus, joka hahmottaa tytön aidosti elämysvoimaiseksi lapseksi; fiksuksi muttei viisaaksi, naiiviksi muttei viattomaksi.''</i> Pidän kirjoista, jotka kerrotaan lapsihahmojen kautta ja nautin paljon Tarttin luomasta pikku tytöstä, joka on tarkasti hiottu hahmo. Harriet on älykäs, mutta tekee turhan hätäisiä johtopäätöksiä ja elää kuitenkin enemmän tunteen kuin järjen kautta. Veljen menetys on ollut niin iso kolaus, että tyttö haluaa saada vastauksia vaikka muut perheessä haluaisivat lakaista asian maton alle. Harrietin aisaparina on ujo sarjakuva- ja James Bond-fani Hely, joka kävi surkuhupaisasti välillä sääliksi. Poikaparka ajautuu vahvatahtoisen Harrietin imussa hankaluuksiin yrittäessään tehdä vaikutusta ihastukseensa. Harriet suhtautuu ylimielisesti Helyyn (joka kyllä toimii paikoin ärsyttävästi!). Hely on suuri 007-vouhottaja ja tämä risoo Harrietia, joka mieluummin on tosi elämän Neiti Etsivä.<br />
<br />
Kirja sijoittuu 70-luvun Mississippiin. Ajan ja paikan tuntu on kirjassa vahva. Harrietin isän seksistiset asenteet tyttären tulevaisuutta kohtaan, rotujen ja luokkien väliset jännitteet etelävalloissa. Uskontokin putkahteli paljon saarnaajan hahmon ja Harrietin perheen kautta.Tuntui pahalta miten Harrietin äiti kohteli perheen mustaa taloudenhoitajaa Idaa, joka piti perhettä kasassa äidin mökkihöperöityessä yöpuvussaan päivät pitkät. Vähän ihmetytti loppupuolella ollut kamala häpeä epilepsiasta, että se olisi salattava koulussa huonoon valoon joutumisen pelossa (Onko tällaista asennetta tosiaan ollut 70-luvulla?)<br />
<br />
Nautin siitä miten hyvät hahmot Tartt on luonut ja kirjan kuvailevuudesta. Mutta koska kirja on niin paksu, jännitys olisi pitänyt laittaa tulille aiemmin. Pieni ystävä oli hyvä lukukokemus, ei loistava, mutta lukemisen arvoinen. Tartt on selkeästi mieltynyt käsittelemään kuolemaa ja murhaa ei-perinteisiltä näkökulmilta, tämän kirjan ja JJÖ:n perusteella. Isoin vika on se, ettei se ole sitä mitä se mainostaa olevansa. Takakansi povailee jännitysnäytelmää ja prologissa luodaan uhkaava tunnelma kun kuvataan Robinin kuolinpäivää. Välissä ei kuitenkaan tapahtunut paljoakaan, juoni junnasi murhaajan jahdissa paikoillaan. Kirja oli paikoin jopa todella tylsä. Jännittäviä hetkiä kyllä tuli aivan lopussa, mutta liian vähän ja liian myöhään. Pääosassa tässä ei ole Harrietin etsiväleikit, vaan ennemminkin kaikki muu mikä tapahtuu sen ympärillä ja seurauksena. Kirja on pitkälti kasvutarina, sillä Harriet kokee paljon menetyksiä perheen kissasta tätiin ja hän oppii paljon vastuusta tekojensa seurauksena.<br />
<br />
<i>The Little Friend, 2002</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-88711878282291638922017-10-19T08:34:00.000-07:002017-10-19T09:11:54.573-07:00Elämäni kirjojen kertomana<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Tämä haaste on kiertänyt useamman blogin ja koska vastauksien lukeminen on ollut niin hauskaa, päätin itsekin keksiä elämääni kuvaavia kirjojen nimiä. Joidenkin vastauksien keksiminen oli vaikeaa, kun taas osaan kohtaan olisi keksinyt helposti useamman kirjan. Työpöydällä-kohdan jätin pois, koska en keksinyt mitään lähellekään sopivaa (eikä mulla edes ole työpöytää). Kirjat joista olen blogannut, löytyy linkki vastauksen takaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWcv275ejAfdP4_c-gXWDv1WCdK3RGT2RR06kDQpe-oV16bVV_0vWWkZOG1bj73ZffZahx0jzOOt-0lAUfqtkPCXXFFKFLZS3URnfdg1sMoaYMfG84KNcS8dGfR5W4WZaMzfWHpD1leMAs/s1600/lehti2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWcv275ejAfdP4_c-gXWDv1WCdK3RGT2RR06kDQpe-oV16bVV_0vWWkZOG1bj73ZffZahx0jzOOt-0lAUfqtkPCXXFFKFLZS3URnfdg1sMoaYMfG84KNcS8dGfR5W4WZaMzfWHpD1leMAs/s200/lehti2.jpg" width="200" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBmK2Tn89wJYCazeDD83TSeSXTcsaDebRFh5B22shnCX0ABB0VmfiLrZ-nhkiAc8L_thnt1PCvtLF6NTT38hy2Ggt6raswwWkRYeCkkqWrQY_YwrPuuDUjVzX7eTAFMr4dEDlTszC17_dV/s1600/makujensynty.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBmK2Tn89wJYCazeDD83TSeSXTcsaDebRFh5B22shnCX0ABB0VmfiLrZ-nhkiAc8L_thnt1PCvtLF6NTT38hy2Ggt6raswwWkRYeCkkqWrQY_YwrPuuDUjVzX7eTAFMr4dEDlTszC17_dV/s200/makujensynty.jpg" width="200" /></a>Lapsena olin: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2016/10/erlend-loe-supernaiivi.html">Supernaiivi</a><br />
<br />
Nyt olen: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2016/08/markus-zusak-kirjavaras.html">Kirjavaras</a><br />
<br />
Haluaisin olla: <i>Oman elämänsä sankari</i><br />
<i><br /></i>
Ominaisuuteni, josta en luovu: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2016/10/katja-kallio-elokuvamuisti.html">Elokuvamuisti</a><br />
<i><br /></i>
Taito, jota haluan kehittää: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2015/10/jonas-hassen-khemiri-ajatussulttaani.html">Ajatussulttaani</a><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzCKG67_dvEnE2xSbauyKzqMXbxo5vxZF52ngV3xpc5B_5sz-mHkaJ6MvqaQTkzTzBwb3u3uZJz3WD0EvyBE2xrje90Ottkz5nM_kYfRTdggLnm7Tf-gkNLTx6QNcint4MdU9konRnHHsB/s1600/kauheimmatrunot.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzCKG67_dvEnE2xSbauyKzqMXbxo5vxZF52ngV3xpc5B_5sz-mHkaJ6MvqaQTkzTzBwb3u3uZJz3WD0EvyBE2xrje90Ottkz5nM_kYfRTdggLnm7Tf-gkNLTx6QNcint4MdU9konRnHHsB/s200/kauheimmatrunot.jpg" width="200" /></a><br />
Kotini: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2016/10/john-steinbeck-ystavyyden-talo.html">Ystävyyden talo</a><br />
<br />
Elämäni: <i>Kauheimmat runot</i><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZcKafRnEnfj8AVOioOu1AOqNftgBAlpCX1YezHdtHtBz86oykmRdyAdNUY7APs0RAa5brIG7sUjhBCTB78A3EMvFWE2hosc9mAQizUEwkIWQAz3OP4kW_9wlly5EqrlNcf5VizxF33wl6/s1600/kynttil%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZcKafRnEnfj8AVOioOu1AOqNftgBAlpCX1YezHdtHtBz86oykmRdyAdNUY7APs0RAa5brIG7sUjhBCTB78A3EMvFWE2hosc9mAQizUEwkIWQAz3OP4kW_9wlly5EqrlNcf5VizxF33wl6/s200/kynttil%25C3%25A4.jpg" width="200" /></a>Ohje, jota pyrin noudattamaan: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2015/10/helvi-hamalainen-kaunis-sielu.html">Kaunis sielu</a><br />
<br />
Asia, jota ilman en voisi elää: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2017/01/james-herriot-kaikenkarvaiset-ystavani.html">Kaikenkarvaiset ystäväni</a><br />
<br />
Asia, jota en haluaisi kokea: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2016/05/mende-nazer-damien-lewis-orja.html">Orja</a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSOi7c54-Zoc50tyC32xLLuS2RVkTcIOz7U9qtzOfLPZ7WqZY3QVrgd73QQOMu71t70F1d6qBLQW9N_QjVJLbHVyYBC9ioo-vdmGj-V0V9xPZiy88qq08lPRldK-rc1YVIzzw3Z2VSn6v0/s1600/hoopelo.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSOi7c54-Zoc50tyC32xLLuS2RVkTcIOz7U9qtzOfLPZ7WqZY3QVrgd73QQOMu71t70F1d6qBLQW9N_QjVJLbHVyYBC9ioo-vdmGj-V0V9xPZiy88qq08lPRldK-rc1YVIzzw3Z2VSn6v0/s200/hoopelo.jpg" width="200" /></a></div>
<br />
Työni: <i>Makujen synty</i><br />
<br />
Yöpöydälläni: <i>Pieni ystävä</i><br />
<i><br /></i>
Antavat voimaa: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2016/10/amy-tan-ilon-ja-onnen-tarinat.html">Ilon ja onnen tarinat</a><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn2H81a03XdTnUAMYu2uP72ByGVDRknsebnWSaNfewcJnPEnH84tWq2CiAAenjhhvtgGP0QKLWJFTI-5IOGiFVEVf6TXsMyjb2TYCMyHnh-En7xzB87xbcJ6kCYu3bkOEiGeJPegYreNDe/s1600/y%25C3%25B6p%25C3%25B6yt%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn2H81a03XdTnUAMYu2uP72ByGVDRknsebnWSaNfewcJnPEnH84tWq2CiAAenjhhvtgGP0QKLWJFTI-5IOGiFVEVf6TXsMyjb2TYCMyHnh-En7xzB87xbcJ6kCYu3bkOEiGeJPegYreNDe/s200/y%25C3%25B6p%25C3%25B6yt%25C3%25A4.jpg" width="200" /></a><br />
Vievät voimaa: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2016/03/ryan-gattis-vihan-kadut.html">Vihan kadut</a><br />
<br />
Haaveilen: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2016/06/esa-sariola-tiedan-mita-ajattelette.html">Tiedän mitä ajattelette</a><br />
<br />
Viestini ystävälle: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2016/03/laurie-frankel-ikuisesti-yhdessa.html">Ikuisesti yhdessä</a><br />
<br />
Minua mietityttää usein: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2015/11/aldous-huxley-uljas-uusi-maailma.html">Uljas, uusi maailma</a><br />
<br />
Minua pelottaa joskus: <a href="https://mustelumo.blogspot.fi/2016/10/elina-hirvonen-kun-aika-loppuu.html">Kun aika loppuu</a><br />
<br />
Tulevaisuudensuunnitelmani: <i>Sofian maailma</i><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Haaste on vapaasti noukittavissa. :)<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-71889644363934086622017-10-17T00:47:00.000-07:002017-10-17T03:26:51.360-07:00Alice Hoffman - Ihmeellisten asioiden museo<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglOy5ANqKAKN19yCN6mGS3So_uUhGj_Gwv0pK36kHpwTZSSsjbe4f71HqGpOw3bptxPnUFKYmGk6cWaSc4mV517uZkTceGtBdPE2acJZHsLos_nspHcfCSjgfPc4fhbiDiHt6bJW8gW0c3/s1600/ihmeellistenasioidenmuseo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglOy5ANqKAKN19yCN6mGS3So_uUhGj_Gwv0pK36kHpwTZSSsjbe4f71HqGpOw3bptxPnUFKYmGk6cWaSc4mV517uZkTceGtBdPE2acJZHsLos_nspHcfCSjgfPc4fhbiDiHt6bJW8gW0c3/s400/ihmeellistenasioidenmuseo.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<i>''Hän oli sanonut, että hänen tuntemansa Manhattan olisi mennyt sitten kun hänkin, ja ehkä hän oli ollut oikeassa. Ylä-Manhattanin ylänköaluetta reunustavat kylät olivat jo alkaneet sulautua toisiinsa, samalla kun kaupunki oli alkanut levitä pohjoiseen. Ennen pitkää metsäalueen viimeisetkin tilkut olisivat saaneet jalkakäytävät ja ne olisi rakennettu täyteen asuintaloja, pilvenpiirtäjiä ja pikateitä. Kukaan ei tietäisi, että metsissä oli joskus aiemmin asustanut valkohäntäpeuroja, että siellä oli voinut hämärässä nähdä kojootteja ja että siellä liikkuneet sudet olivat uskaltautuneet alas joelle silloin harvoin kun se ankarimmalla talvella meni jäähän.''</i><br />
<br />
<i>Ihmeellisten asioiden museo</i> sijoittuu enimmäkseen vuoteen 1911. New York kasvaa kovaa vauhtia, eikä se ole ongelmatonta. Tehdastyöläisten oikeuksia ajetaan alas eikä kummajaismuseonkaan työntekijöillä ole asiat hyvin. Ei edes omistajan tyttärellä Coraliella, joka viettää päivänsä tankissa merenneitona. Tyttö on syntynyt räpylämäisillä käsillä, joten on velvollinen olemaan osa isänsä bisnestä. Myöhemmin kirjassa isä pakottaa tyttärensä elannon saamisen nimissä vielä kamalampiinkin tekoihin. Coralie elää kuin vanki Coney Islandilla isänsä vahtimana. Tyttö haaveilee tavallisesta elämästä, vaikkei siitä juurikaan tiedä. Tähän häntä kannustaa perheen taloudenhoitaja Maureen, palovammojen peittämä nainen joka löytää rakkauden museon susimiehestä, intellektuellista joka samaistuu Kotiopettajattaren romaanissa ehkä vähän yllättävään hahmoon. Toinen päähenkilö on juutalaisuuden jättänyt maahanmuuttaja Eddie, joka kulkee kaupungin pimeimpiä kujia ja metsiä yksityisetsivän apupoikana. Lopulta intohimo löytyy kuitenkin valokuvauksesta, joka sekin vie miehen synkkien aiheiden pariin. Etsiessään kadonnutta tehdastyöntekijää hänen polkunsa risteytyy Coralien kanssa.<br />
<br />
<i>Ihmeellisten asioiden museo </i>onnistuu olemaan täynnä taikaa, vaikkei se sisällä mitään yliluonnollista. Hoffman luo New Yorkista hienon kuvan ja eniten nautin kaupunkikuvista kirjaa lukiessani. New York on sähkön yleistyttyä saanut valoloisteen, mutta suurkaupungin vilinän alla on ruma karstakerros. Vaikka kaupunki on metropoli, sen syrjillä on kuitenkin vielä yksinäisiä metsiä ja hyisiä joenuomia. En muista milloin olisin viimeksi lukenut näin tunnelmallista kirjaa, jossa nautin eniten miljööstä.<br />
<br />
Kirja oli nautinnollinen luku. Juoni eteni sujuvasti ja viihdyttävyyden sivuun kirja antoi ajateltavaa mm. naisten ja työläisten asemasta ja suurkaupungin ongelmista. Nyt sadan vuoden päästäkin on paljon samoja epäkohtia. Hahmot eivät ole erityisen räväyttäviä, mutta Coralie on samaistuttava. Tukahdettu epävarma nuori, joka hitaasti alkaa kapinoida iljettävää isäänsä vastaan. Susimies on kiehtova hahmo, josta olisi mielellään lukenut lisää. Maureen jäi myös mietityttämään naisen salaperäisen menneisyyden vuoksi. Hoffman heitti myös vihjauksen, että hän saattaisi olla Coralien äiti, mutta vahvistusta asiaan ei anneta.<br />
<br />
Valitsin Ihmeellisten asioiden museon, koska olen halunnut lukea sirkus/huvipuisto-aiheisia kirjoja. (Otan edelleen suosituksia vastaan) Alkusyksystä luin Stephen Kingin <i>Tervetuloa Joylandiin, </i>joka oli aika pliisu pikkupelottelukirja kesätöistä huvipuistossa. Alkuvuodesta luin <i>Yösirkuksen, </i>jossa on paljon samaa kuin Ihmeellisten asioiden museossa: Suurkaupungit, kummajaiset, vuosisatojen vaihde, tiukkojen oppi-isien ja vanhempien nuhteessa kasvavat teinit, rakkaustarina. Ihmeellisten asioiden museo rökittää Yösirkuksen juonessa, tunnelmassa ja hahmoissa. Siinä on enemmän luonnetta ja rosoisuutta. Suosittelen Hoffmanin kirjaa niille, joita kiehtoo historiallinen New York ripauksella maagista realismia.<br />
<br />
<i>The Museum of Extraordinary Things, 2014</i><br />
<i><br /></i>
Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-26343143190616762682017-10-13T05:37:00.002-07:002017-10-13T05:37:52.311-07:00Bret Easton Ellis - Alta nollan<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_OsMtnQzJdCLOSLPkHP3leG0QjBVkeW9CbvBV5FOd5aFsg_d4CF2DMDY_U4rrCRk0eW_MXW5fxZ5x3-E2UuwCpYatz4ELVxKsWwDnOfiAYFbcggXSGk4wxiLJSW7i1apHlJc8H8N5NrnC/s1600/altanollan.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_OsMtnQzJdCLOSLPkHP3leG0QjBVkeW9CbvBV5FOd5aFsg_d4CF2DMDY_U4rrCRk0eW_MXW5fxZ5x3-E2UuwCpYatz4ELVxKsWwDnOfiAYFbcggXSGk4wxiLJSW7i1apHlJc8H8N5NrnC/s400/altanollan.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Tänä vuonna on tullut luettua aika paljon tuttujen kirjailijoiden teoksia. Olen skarpannut asian suhteen, sillä aikaisemmin on tullut luettua kapeammin. On ehkä ollut pettymyksenkin pelkoa. Mitä jos kirjailijan muut teokset eivät kolahdakaan? Kakkoslukemisina vuoroaan odottavat tällä hetkellä mm. Donna Tarttin <i>Pieni ystävä </i>ja Elina Hirvosen <i>Että hän muistaisi saman</i>. Luin kesällä Tarttin esikoisen <i>Jumalat juhlivat öisin</i>. Päätin, että tutustun naisen kirjoihin julkaisujärjestyksessä pienen jahkailun jälkeen (Tikli muhkeudessaan on myös vähän pelottava). Hirvoselta luin viime vuonna näihin aikoihin <i>Kun aika loppuu</i>. Se oli kuohuttava ja hyvä kirja, tästä lukua odottavasta en oikein tiedä mitään.<br />
<br />
Bret Easton Ellisin <i>Alta nollan </i>kuuluu samaan sarjaan, sillä herralta olen aiemmin lukenut <i>Amerikan Psykon, </i>joka lienee kirjailijan tunnetuin. Alta nollan on Ellisin esikoinen, joka sekin on julkaisuaikana nostattanut pientä kohua. Ellis tuntuu pitävän shokeeraamisesta, sillä Alta nollan sisältää seuraajansa tavoin kaikenlaista paheksuttavaa. Oma pöyristymiseni oli kuitenkin aika pientä.<br />
<br />
Kirjassa seurataan 18-vuotiasta Clayta joka palaa New Hampshiresta kotikonnuilleen Los Angelesiin joululoman viettoon. Loma vietetään kännissä, huumeissa, bileissä, naisissa. Kaveriporukka pitää näennäisesti hauskaa, mutta kaikilla on turtaa. Hauskaa <i>yritetään</i> pitää. Mikään ei tunnu missään, ei edes ruumiit tai raiskauksen todistaminen.<br />
<br />
Clay kuvaa lomaansa välähdyksinä rannoilta ja klubeilta. Tyyliä voisi pitää päiväkirjanomaisena, mutta tekstistä puuttuu tunne. Vaikka kirjassa kuvataan varsinkin lopussa karseita ja kamalia asioita, päähenkilö ei juuri kerro miltä mikäkin hänestä <i>tuntuu</i>, vaan kertoo tapahtumista kuin ulkopuolinen.<br />
<br />
Juonettomuus ja persoonaton kerrontatyyli teki tästä pitkäveteisen. Kirjassa on rapiat pari sataa sivua, mutta luin sen tuskaisen hitaasti. Keneenkään hahmoon ei pystynyt samaistumaan. Ökyrikkaiden teinien sekoilu pisti vain ärsyttämään. Takakannessa tätä verrataan <i>Sieppariin Ruispellossa. </i>Molemmissa on haahuilua ja nuoruuden päättämättömyyttä ja tuskaa joo. Mutta Alta nollan on mielestäni tuhansien mailien päässä Siepparista. Maailma näyttäytyy paljon mielenkiintoisempana Holdenin kuin Clayn kertomana.<br />
<br />
Onhan tällä tietenkin sanottavansa nykymeiningistä. (Tai siis 80-luvun meiningistä.) Ihmiset hakevat nopeaa ja helppoa viihdykettä, joka ei kanna pitkälle. Silmiin pisti se miten usein MTV mainitaan. Onko Music Television tosiaan ollut ensimmäinen harppaus kohti nuorison passiivistumista ja rappiota? Minä kun aina luulin, että se oli rokkenrolli. Ajatus on jotenkin väljähtänyt ja moneen kertaan kuultu, en tiedä siitä miten tuore ajatus se on kirjoitusajankohtana ollut. Vähän tuli mielikuva, että tämä on kirjoitettu kiikkustuolissa reinot jalassa. Mutta ei, Ellis on ollut parikymppinen kirjoittaessaan tämän.<br />
<br />
<i>Less Than Zero, 1985</i>Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-61748882471343720022017-09-27T06:18:00.000-07:002017-09-27T10:15:51.389-07:00John Fowles - Neitoperho<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJFjO-o3K52LlpkuiIW8b3tZE-N1Ogfv14VHMY6wmCxIg6cZgntPDXluHnApqcTpRDPSsK5F0l6Z4CuKtgjTIJ7yYbDqtpfJhZ-3L9gi-9GRc3BzVr9qCxKdXDE3xMMD5XnHNCNZ_X-uw1/s1600/neitoperho.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJFjO-o3K52LlpkuiIW8b3tZE-N1Ogfv14VHMY6wmCxIg6cZgntPDXluHnApqcTpRDPSsK5F0l6Z4CuKtgjTIJ7yYbDqtpfJhZ-3L9gi-9GRc3BzVr9qCxKdXDE3xMMD5XnHNCNZ_X-uw1/s400/neitoperho.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<i>Neitoperho</i> on kiehtonut minua jo vuosia. Aloitin sen kymmenen vuotta sitten englanniksi, mutta jätin kesken. Kertoja tekee siitä luotaantyöntävän, sillä tällaisen pahuuden olemassaolon haluaisi unohtaa. Kun kertoja on vastenmielinen, sitä miettii että mitä kirjailija haluaa sanoa ja miksi juuri <i>tällaisen</i> ihmisen sanoin? On vaikeaa lukea kirjaa, joka kertoo kidnappauksesta stalkkerin näkökulmasta. Kuvottava suunnitelmallisuus, kajahtanut mieli, pakkomielinen ihailu. On vaikeaa lukea kirjaa, jossa vanki kuvaa yksinäisyyttä, pelkoa ja toivottomuutta ankeassa kellarissa. <i> </i><br />
<br />
Frederick häkeltyy nuoren taideopiskelijan kauneudesta. Hän merkkaa seurattavansa liikkeitä päivyriin, selvittää tämän nimen ja seuraa etäältä tarkasti koskaan kuitenkaan puhumatta pakkomielteelleen. Kun tilaisuus tulee veikkausvoiton muodossa, hän huumaa ja kidnappaa Mirandan. Hän on ostanut syrjäseudulta talon ja luonut vankilan kellariin. Frederick saalistaa tytön itselleen, kuten perhosen joita hän keräilee. Frederick yrittää saada naisen rakastumaan itseensä lahjomalla ja olemalla näennäisesti kiltti, mutta vapautta hän ei aio antaa.<br />
<br />
Tarina alkaa Frederickin sanoin ja noin puolessa välissä kirjaa siirrytään Mirandan päiväkirjamerkintöihin. Näkökulman muuttuminen oli virkistys ja samat tilanteet on kiehtovaa lukea molempien näkökulmista. Kirja on muutenkin hyvin rakennettu ja virtaviivaisesti etenevä, jännittävä viimeisiä sivuja myöten. Fowles kirjoittaa uskottavasti niin saalistajan kuin nuoren naisen ajatuksia. Loppua kohden Mirandan käytös on paikoin absurdia sieppaajan näkökulmasta kerrottuna. Kun päästiin tytön päiväkirjamerkintöihin, tunteet käytöksen takana olivat kuitenkin hyvin samaistuttavia. Ihminen taistelee vapaudestaan keinoja kaihtamatta, näin kuka tahansa olisi tilanteessa toiminut.<i> </i><br />
<div>
<br /></div>
Päällimäisin ajatus joka Mirandan vangitsemisesta jäi on se, että loppupeleissä yhtäkään ihmistä ei voi omistaa. Ei, vaikka sulkisi kellariin kuin esineen. Miranda on kuin yksi Frederickin keräämistä perhosista. Kaapattu haaviin räpistelemään vimmatusti siipiään. Miranda räpiköikin kaikin voimin. Hän yrittää paeta useasti kaikin keinoin mitä keksii. Kun se ei onnistu, hän pakenee muistoissaan tyrmän ulkopuoliseen elämäänsä. Hänen elämänjanonsa syöksyy sivuilta voimakkaana. Miranda on nuori, älykäs, innostunut ja lahjakas, mutta yksin vuoroin malttamattomien, vuoroin toivottomien ajatustensa kanssa. Fowles kirjoittaa mielestäni uskottavasti parikymppisen naisen näkökulmasta, Mirandan merkinnät tuntuivat aidoilta päiväkirjan sivuilta. Mirandakin on pakkomielteisesti rakastunut. Vanhempaan taiteilijaan, naistenmieheen. Omistamishalu tuli esiin sitäkin kautta kirjassa, Mirandan tunteiden palo on kuitenkin normaalin rajoissa.<br />
<br />
Päähenkilö ei itse pidä itseään pahana ja yrittää vakuuttaa lukijalle hyvyyttään. Mirandalle Frederick ei <i>tee mitään, </i>mutta syy jää epäselväksi. Siksikö että hän on fyysisesti kykenemätön? Mutta johtuuko kykenemättömyys siitä, että hän ihailee Mirandaa ja tämän puhdasta kauneutta ''liikaa'' vai pitääkö hän seksiä ylipäätään likaisena aiemmin prostituoidun kanssa käymänsä kokemuksen jälkeen? Vaikka puolet tarinasta kerrotaan Frederickin sanoin, hän jää kylmäksi ja etäiseksi hahmoksi. Häntä on vaikea ymmärtää. Hänen ''rakkautensa'' Mirandaa kohtaan on käsittämätöntä, pakkomielteistä ihailua. Vaikka ajan mittaa selviää, että Miranda on kaikin tavoin hänen vastakohtansa ja alkaa kohdella kolkosti sieppaajaansa, Frederick yrittää siitäkin huolimatta pakottaa Mirandan rakastamaan itseään. Tuli mieleen Nuuskamuikkusen viisaat sanat siitä miten ei voi olla vapaa jos ihailee jotakuta liikaa. Pikkupoikamainen, sokea ihailu saa hänet naurettavan valmiiksi miellyttämään. Miranda on ehkä vanki, mutta Frederickään ei ole vapaa. Kun keräilijä jää lopussa yksin, hän kertookin että hyvä näin. Vangin vahtiminen oli luonut kuitenkin valtavat paineet, tietysti pelko siitäkin että poliisi pääsisi hänen jäljilleen.<br />
<br />
Mirandan vangitseminen on järkyttävää, mutta aloin ajatella myös miten kamalaa sieppaajan päässä on. Miten huono itseluottamus ja kokemus ihmisistä täytyy olla, jos uskoo saavansa rakkautta vain (ja ylipäätään) pakottamalla. Frederickin tunteisiin samaistuu välillä tahtomattaankin. Ajattelin monta kertaa, että: '' Ei ei! En halua nähdä tätä miestä millään lailla sympaattisena tai samaistuttavana'', mutta niin kävi. Hänen tunteisiinsa voi samaistua, tekoihin ei. Aivan viimeisillä sivuilla tosin kaikki hävisi...Voiko kirjaa sulkea vihaamatta Frederickiä? Lopetus osoittaa hahmon kylmyyden kokonaisuudessaan. Tuntuu kuin olisi koputellut onttoa puuta, turhaan toivonut edes pientä järkiinheräämistä.<br />
<br />
Tästä kirjasta on vaikeaa saada aikaiseksi selkotolkkuista tiivistystä. Varmaan tarinan inhottavuuden vuoksi en meinaa saada sen herättämiä tunteita tiiviiseen muotoon. Tiedänkö itsekään oikein mitä ajatella...Kirjassa on kuitenkin myös oma runollisuutensa. Pidin varsinkin Mirandan vertaamista perhoseen kauniina symbolina. On jännä, että alkuperäisnimi on The Collector, keräilijä. Suomennos taas se kerätty, Neitoperho. Kirjassa on molemmat näkökulmat, mutta mielestäni kirja on ehdottomasti Frederickin tarina. Kirjan loppukohtaus antaa englanninkieliselle nimelle vielä inhottavamman merkityksen.<br />
<br />
Kaiken jahkaamisen jälkeen: Pidin Neitoperhoa viiden tähden kirjana ja uskon että menee hetki, että pääsen kirjasta ''eroon''. Tapahtumat ovat sen verran paljon pyörineet päässä kannet suljettuani. Ymmärrän senkin, ettei tämä ole kaikkien makuun. Lukukokemuksena samanlainen oli Bret Easton Ellisin <i>Amerikan Psyko,</i> joka sekin jätti pureskeltavaa sen verran että leuat loksuu vieläkin.<br />
<br />
<i>The Collector, 1963</i><br />
<i><br /></i>
<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-46150499044857804602017-09-25T06:39:00.000-07:002017-09-25T06:40:10.034-07:00Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEis-nA4X8OZ1BDP2YwpNwejuGXJrahOJvwRbKkrSNanSEt0gHoE3SlFJj6ARSDaULBSyYhSV3QonfoPibWgEzrZGi51JN3QZpw5r30M4yGVIuDrnHHqR8KsInQ7CuUARJJir4TmJdn3sSGb/s1600/kuinsurmaisisatakielen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="360" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEis-nA4X8OZ1BDP2YwpNwejuGXJrahOJvwRbKkrSNanSEt0gHoE3SlFJj6ARSDaULBSyYhSV3QonfoPibWgEzrZGi51JN3QZpw5r30M4yGVIuDrnHHqR8KsInQ7CuUARJJir4TmJdn3sSGb/s400/kuinsurmaisisatakielen.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<i>Kuin surmaisi satakielen </i>on 8-vuotiaan Scoutin ja pienen alabamalaisen Maycombin kylän tarina. Keskeisessä osassa on oikeudenkäynti, jossa mustaa miestä syytetään raiskauksesta. Scoutin isä Atticus on syytetyn asianajaja, joten nuori tyttö pääsee veljensä kanssa seuraamaan tapahtumien kulkua läheltä.<br />
<br />
Olen jo pitkään halunnut lukea tämän, sillä se on klassikko ja olen elokuvasovituksen joskus nähnyt. En muistanut juonesta juuri mitään, paitsi sen että oikeudenkäynti oli isossa osassa. Sivumäärällisesti kirjassa ei paljoa vietetty tuomarin edessä, mutta itse koin ainakin että oikeudenkäynti oli jonkinlainen ydin kirjassa. Sen tiesi tekevän tuloaan ja sitä alkoi kuumeisesti odottaa. Oikeudenkäynti ja siitä seuranneet tapahtumat kuohuttivat tunteitani enemmän mitä odotin. Kirja sijoittuu 1930-luvulle, jolloin mustien amerikkalaisten oli turha odottaa reilua oikeudenkäyntiä. Kuin surmaisi satakielen oikeudenkäynti on epäreilu ja uskomattoman tuntuinen. Järkyttävä jopa kun ottaa huomioon kirjan ajankuvan ja miljöön. Todisteet ja todistajien uskottavuus ohitetaan täysin.<br />
<br />
Voisi ajatella, että ovatpa asiat olleet huonosti 30-luvulla. No kyllä, mutta oikeusjärjestelmä on vajaassa sadassa vuodessa kehittynyt hiljaa. Se on edelleen ilmeisen epäoikeudenmukainen Amerikassa. Netflixistä löytyy pari hyvää dokumenttisarjaa, jotka tuovat esiin lepsut rikostutkintametodit, auktoriteettien suojelun ja mentaliteetin <i>tuomitaan-nyt-vain-joku</i>. Esim. Making a Murderer ja The Keepers kertovat siitä, miten oikeuden tavoittelu on lähes mahdottoman tuntuista. On pelottavaa miten heppoisin perustein ihmisiä tuomitaan maassa, jossa on yhä kuolemanrangaistus käytössä.<br />
<br />
Kirjan hahmot ovat sympaattisia ja tuovat raskaiden aiheiden keskelle huumoria ja lämpöä, varsinkin päähenkilö. Scout on 8-vuotias rämäpää poikatyttö, joka opettelee mm. sitä, ettei koulussa saa riidellä nyrkein. Ja miten ihmeessä isoveli on yht'äkkiä muuttunut ''misteriksi'', jota nolottaa leikkiä siskonsa kanssa? Lapsia yritetään suojella raiskaustapauksen yksityiskohdilta ja sen oikeudenkäynniltä, mutta varsinkin Scout näkee ja kuulee enemmän mitä isä ymmärtää. Sekä Jem että Scout alkavat nähdä maailman eri silmin.<br />
<br />
Ja Atticus! Varmaankin paras isähahmo johon kirjoissa olen tutustunut. Se tosin tuntui epäluonnolliselta, että Scoutkin kutsuu omaa isäänsä Atticukseksi. Omaan suuhuni ei sopisi puhutella vanhempiani etunimeltä.<br />
<i><br /></i>
<i>Kuin surmaisi satakielen </i>on hieno kirja. Olen huomannut pitäväni romaaneista, joissa on lapsikertoja. Maailman järjettömyys näkyy pienten linssien läpi kirkkaammin. Uskon, että ihmisellä on syntyessään aika hyvä sisäinen oikean ja väärän taju. Rasismin opettaa ympäristö ja paineet pitää hieno kulissi tulevat nekin yhteisöstä. Luin kirjan hitaasti pienissä pätkissä ja tekisi melkein mieli lukea se uudestaan. Tuntuu, että tästä saisi vielä toisellakin lukukerralla irti paljon. Iso teema kirjassa on moraaliasioiden lisäksi Scouttin kehitystarina ja erilainen tyttöys, jota isän tiukka sisko yrittää hioa huvittavan tuloksin. Lainasin myös Harper Leen <i>Kaikki taivaan linnut, </i>jossa Scout on aikuinen. Aikamoinen kirjamaailman yllätys ja löytö, että Scoutin tarina jatkuu ja että lukijat näkevät näin rakastetun hahmon vuosikymmenten jälkeen aikuisena!<br />
<br />
<i>To Kill a Mockingbird, 1960</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-38849633307854688542017-09-15T10:41:00.000-07:002017-09-15T10:41:06.239-07:00Kirppiksellä käynnin taikaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiR8qEyNqk76sh7O2PvWc2BEYIaVFjzREnidLrfPYcLAM0lMeJbEZudVd0JbJgH9tqFI-R8DtqCD5xEOkX8rCZdW5BdECGo7QsQU7keDjnEP1IkWQdKXviaI50wAMvOrJwmVcfn0dOaxZUQ/s1600/kirppisl%25C3%25B6yt%25C3%25B6j%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="360" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiR8qEyNqk76sh7O2PvWc2BEYIaVFjzREnidLrfPYcLAM0lMeJbEZudVd0JbJgH9tqFI-R8DtqCD5xEOkX8rCZdW5BdECGo7QsQU7keDjnEP1IkWQdKXviaI50wAMvOrJwmVcfn0dOaxZUQ/s400/kirppisl%25C3%25B6yt%25C3%25B6j%25C3%25A4.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Kävin muutama viikko sitten kirpparilla etsimässä aivan muita asioita kuin kirjoja. Usein sitä mitä etsii ei löydy, vaan huomaakin penkovansa jotakin odottamatonta. Se on kirppiksillä käynnin kirous että taika. Tällä kertaa löysin kolme kirjaa, jotka ovat enemmän tai vähemmän tuttuja.<br />
<br />
<b>Aiemmin luettu:</b><br />
<i><b>Donald Spoto - Lumous-Audrey Hepburnin elämä</b></i><br />
Pidän elämäkertojen lukemisesta, mutta sitä on tullut harrastettua vuosi vuodelta vähemmän. Harvemmin myöskään luen samoja kirjoja uudestaan. Haluan käydä ihanan filmitähden vaiheet kuitenkin vielä läpi, sillä muistan kirjasta parhaiten sota-ajan pienen Audreyn. Suunnitelmissa olisi sitten lukemisen jälkeen katsoa joku hänen elokuvistaan, sillä elokuvia ei vain voi olla katsomatta uusin silmin tietäessään niiden taustoja. Oma lempparini on Loma Roomassa.<br />
<br />
<b>Joskus joku suositellut: </b><br />
<b><i>Khaled Hoseini - Tuhat loistavaa aurinkoa</i></b><br />
Kirja käsittelee takakannen perusteella vaikeita aiheita Afganistanin lähihistoriasta. Se kertoo kahdesta naisesta, jotka päätyvät saman miehen vaimoksi. Tältä kirjalta odotan hyvää tarinaa ja sitä, että viisastuisin taas piirun verran maailman suhteen. On mielenkiintoista myös nähdä mieskirjailijan näkökulma naisena olemisesta Afganistanissa. Olen enemmän törmännyt naiskirjailijoihin jotka käsittelevät naisten asemaa muslimimaissa.<br />
<b><i><br /></i></b>
<b>Olen nähnyt elokuvansovituksen:</b><br />
<b><i>Patrick Süskind - Parfyymi</i></b><br />
Muistan elokuvasta iljettävän likaisena kuvatun 1700-luvun Pariisin. Kalansisuskalujen ja muiden löyhkien vastapainona sitten olivat parfyymiliikkeen lasipurnukat, joista tuli pakkomielle päähenkilölle. Täydellisen tuoksun luominen vaatii herran uskoman mukaan ruumiita. Lopetuksesta en muista muuta kuin suuret orgiat jossakin ulkomaastossa (?). Ei myöskään muistikuvaa siitä mikä tarinan sanoma oli.<br />
<br />
<br />
Viimeisten viikkojen ajan olen hitaasti nautiskellut Harper Leen <i>Kuin surmaisi satakieltä. </i>Siinä sivussa olen kahlannut oman hyllyn muumeja läpi, nyt viimeisenä vuorossa <i>Muumipappa ja meri. </i>Näistä siis tulossa postaukset lähiaikoina. :)<br />
<b><i><br /></i></b>
<b><i> </i></b>Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-74404281809632506012017-09-12T11:15:00.001-07:002017-09-12T11:15:58.995-07:00Jumalat juhlivat öisin und Garpin maailma<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgkdnQU-Iq-TPAT0mib8T6xjr9We-LzvEcrJZbCmNW_qHxQGqwh1V1Bcc6SCaJI6l_h78gH_a4xO5HziNUI97nYi6osV7nnhRoVOwEa_7X7X5stKwW9Yp_FzMRpRjA4aE3e-QN0ikY3Kw2/s1600/garpinmaailmakaks.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="360" data-original-width="480" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgkdnQU-Iq-TPAT0mib8T6xjr9We-LzvEcrJZbCmNW_qHxQGqwh1V1Bcc6SCaJI6l_h78gH_a4xO5HziNUI97nYi6osV7nnhRoVOwEa_7X7X5stKwW9Yp_FzMRpRjA4aE3e-QN0ikY3Kw2/s400/garpinmaailmakaks.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Lätkäisen kaksi kärpästä yhdellä tiiviillä iskulla ja kerron kahdesta romaanista, jotka tekivät bloggaustauolla vaikutuksen. Muitakin hyviä oli ja saatan tehdä myöhemmin niistäkin koontia, mutta näistä kahdesta halusin päästä ensimmäiseksi hehkuttamaan.<br />
<br />
<b>Donna Tartt - Jumalat juhlivat öisin</b><br />
Kirja hyppää sieltä, täältä ja tuolta esiin. Tämä tuntuu olevan monien lempparilistalla ja sen on sanottu olevan 90-luvun nuorten <i>Sieppari Ruispellossa</i>. Siepparia kirja ei sisällöltään muistuta millään lailla, mutta <i>Jumalat juhlivat öisin</i> on tehnyt ja tekee suuren vaikutuksen. Tarina tempaisee mukaansa heti. Oma tarkoitukseni oli aloittaa kevyesti yhdellä luvulla, mutta päädyinkin ahmimaan kirjan heti puoleenväliin (Oli aivan pakko saada vastauksia yöunienkin uhalla) ja seuraavana päivänä loput. Tätä tarinaa janoaa lisää ja lisää, vaikka murhaajat ja murhattu paljastetaan heti kahden sivun prologissa. Kukaan hahmoista ei oikeastaan ole samaistuttava tai mukavakaan, ei edes kertoja Richard. Tarttin kerronnassa vain on jotakin taikaa joka imaisee mukaansa...Dekkareissa mietitään yleensä <i>kuka?, </i>mutta tässä tapauksessa lukija miettii <i>miksi? </i>Sitten <i>miten? </i>Ja <i>mitä sitten? </i>Syyllisyys painaa jokaista hahmoa eri tavalla ja sen seuraaminen oli kirjan loppupuolella jännittävintä. Ja tietenki se, että jäävätkö murhaajat kiinni. Itse juonen lisäksi kirjan tunnelma ja kauniit kuvaukset tekivät vaikutuksen. Collegemaailma, muinaiskreikan opiskelijaryhmän tiiviin omituiset piirit. Syksyn hitaat viikonloput kartanomökillä, yksinäinen talvi jäätävässä pakkasessa.<br />
<br />
<i>The Secret History, 1992</i><br />
<b>Se vielä on sanottava, että </b> Jumalat juhlivat öisin on jykevämpi ja herättää enemmän kiinnostusta kuin suora suomennos Secret historystä. Kääntäjällä on ollut hieno oivallus.<br />
<br />
<b>John Irving - Garpin maailma</b><br />
Irvingin kirjat sekoittavat tragediaa ja komediaa tavalla johon en ole törmännyt muualla. Ja miten kaikessa absurdissa voi olla kuitenkin niin paljon sielua riipaisevaa ja samaistumispintaa...Jos et ole lukenut Irvingiä aiemmin, paras tutustumiskirja lienee <i>Oman elämänsä sankari. </i>Luin senkin kesällä. Se on hmm, vähemmän rönsyilevä ja suoraviivaisempi mutta silti ihanan irving. Annoin molemmille viisi tähteä Goodreadsissä, mutta <i>Garpin maailma</i> oli itselleni piirun verran parempi. Pidän kahelimmasta menosta. (<i>Kaikki isäni hotellit</i> on Garpin maailman veli, Oman elämänsä sankari sisarpuoli tai ehkä serkku) Sen plussan viiden päälle toi muun muassa Jenny Fields, Garpin feministiäiti joka on aivan mahtava hahmo! Ainoa miinus kirjassa oli se, että olisin henk. koht. halunnut lukea Jennystä vielä lisää. Vanhemmuus on kirjassa vahva teema ja sen tuoma suojelutahto ja pelot. Yhtä paljon se käsittelee mun mielestäni myös luovuutta ja kunnianhimoa, Garpin kehitystä kirjailijan ammatissa. Siinä sivussa käsitellään myös avioliittoa, seksiä ja feminismiä.<br />
<br />
<i>The world according to Garp, 1978</i><br />
<b>Se vielä on sanottava, että</b> kirjan alkupuhetta ei kannata lukea, sillä siinä on juonipaljastuksia.<br />
<br />
Ovatkos nämä kirjat kolahtaneet muilla? :)<br />
<br />
Irvingiä luen varmasti lisää jo siitäkin syystä, että <i>Leski vuoden verran </i>odottaa hyllyssä. Tarttin suhteen en ole varma. <i>Pieni ystävä </i>on kuuleman mukaan tylsä, <i>Tikli </i>taas Pulitzerilla palkittu, mutta helkutin pitkä.<br />
<i><br /></i>
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-69596629018895734332017-08-30T13:04:00.001-07:002017-08-30T13:04:54.353-07:00Hei hei, mitä kuuluu?Ohi kiitävi aika ja unhottuvi blogi,<br />
Välikuolemisen se koki.<br />
Ma luin, vaan en kertonut mitä.<br />
Kuten näet,<br />
En runokirjoja<br />
Ainakaan.<br />
<br />
Reilu puoli vuotta on vierähtänyt ja blogihommat ovat jääneet. Lukeminen hidastui ja taisin asettaa paineita itselleni tästä koko hommasta. Siitäkin huolimatta, että täällä olen kuuluttanut hauskuuden säilyttämisen tärkeydestä. Kirjoittaminen on puuhaa, jossa uppoudun sellaiseen flow'hun että aika tuntuu kuluvan tuplanopeudella. Nautin siitä todella, mutta mollaan itseäni siitä, etten ole parempi. Vanhoja postauksia lukiessa puna nousee poskiin ja mietin olenko todella kirjoittanut tämän mukamasfiksun kirja-analyysin, joka näyttää pikemminkin sieniä popsineen 11-vuotiaan tekstiltä.<br />
<br />
Olen myös kasvanut ajattelumalliin, että jos haluaa mestariksi jossakin, se on aloitettava vähintään 4-vuotiaana. Pianonsoitto, shakkinerous jne. ''Hän lauloi ennen kuin oppi puhumaan'' tai ''Hän tanssi ennen kuin oppi kävelemään'' on sellaisia fraaseja joita kuulee usein. Itsehän olen kateellinen luonne ja synkistelen, että emmää sitten yritäkään kun en kerta taaperona aloittanut. #kateellinen #synkistelijä<br />
<br />
Mitä vanhemmaksi tulen, alan ymmärtää kuinka typerä olen ollut. Ihmiset oppivat koko ajan uutta ja kehittävät itseään ja ympäröivää maailmaa. Viisikymppisillä voi aivan hyvin olla kolme, neljä ammattipätevyyttä. Aika kypsentää, mielenkiinnon kohteet muuttuvat. Ja ennen kaikkea: Ihminen oppii sen mitä kohtaan tuntee intohimoa. En ehkä ala maailman parhaaksi ballerinaksi tai shakkimestariksi (tai kirjoittajaksi) tällä iällä puhtaalta pöydältä, mutta miksei ihminen voisi tehdä sitä mistä pitää? Kehittymisen tunne on nautinto, vaikkei lopputulos olisikaan se huippuosaaja.<br />
<br />
Tämä on teksti on ex tempore, ehkä näitä joita myöhemmin luen häpeissäni. Lukiossa sain esseistäni aina kritiikkiä siitä, etten osannut pysyä punaisessa langassa kiinni. Mutta niin. Blogi!<br />
<br />
<b>Palaanko vielä?</b><br />
<i>En tiedä. Liityin kuukausi takaperin Goodreadsiin ja aloin pohtia onko se mulle sopivampi paikka. Goodreads vie ainakin vähemmän aikaa kuin blogin pitäminen. Toisaalta taas olen tykästynyt kirjablogien seuraamiseen ja seuraajien kommentteihin, nautin myös valokuvaajaleikeistäni. Viime aikoina olen lukenut myös niin loistavia kirjoja, että olen hyppinyt seinille kun tekisi mieli jonnekin kunnolla päästä vuodattamaan ja hehkuttamaan ylitsevuotavaa intoa ja eräästä hullusta lukuprojektista johon tarttunen ensi vuonna (Jos uskallan. #vieraskielinentiiliskivi.) Luulen, että jos palaan tulen hidastamaan tahtia enkä ainakaan ota mitään niin-ja-niin-monta-kirjaa-kuukaudessa-tavoitteita, joita huomasin salakavalasti langettavan päälleni. </i><br />
<i><br /></i>
Näihin tunnelmiin, hyvää yötä ja alkavaa syyskuuta!<br />
<br />
P.S: Ma yhden runokirjan luin,<br />
Se Antti Holman Kauheimmat runot ol.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-49560012707762025832017-01-31T22:57:00.000-08:002017-01-31T23:00:47.889-08:00Michael Cunningham - Koti maailman laidalla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqyxxxMi7GTeATYwk3cMV6fe44qE0x7o30NRQX72qNZoyNgoeIhosm-tmG4hGybH0FcUUv-E6dFzS3RJv7ZUbi3Gd8khUC6Yqrzx3pBaPQS1iJGvRmBaC7xPJlgcksa65jAU90QDHiXNaf/s1600/kotimaailmanlaidalla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqyxxxMi7GTeATYwk3cMV6fe44qE0x7o30NRQX72qNZoyNgoeIhosm-tmG4hGybH0FcUUv-E6dFzS3RJv7ZUbi3Gd8khUC6Yqrzx3pBaPQS1iJGvRmBaC7xPJlgcksa65jAU90QDHiXNaf/s400/kotimaailmanlaidalla.jpg" width="300" /></a></div>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i>''Ehkä me emme täysin toivu ensirakkauksistamme. Ehkä me nuoruuden ylenpalttisuudessamme jakelemme kiintymystämme lähestulkoon sattumanvaraisesti siinä harhaluulossa että meillä tulee aina olemaan vielä enemmän annettavaa.''</i><br />
<br />
Jonathan on hyvän perheen poika, joka tutustuu koulussa hurmaavaan hulttioon Bobbyyn, joka saa jo nuorena elämältä kovia potkuja. Kaksikosta tulee Jonathanin äidin kauhuksi erottamaton parivaljakko. Pojat ovat sekä ystäviä että rakastavaisia. Myöhemmin Jonathan muuttaa New Yorkiin ja muuttaa eläväisen Claren kanssa yhteen. He alkavat suunnitella lapsen hankkimista, vaikkeivat romanttisessa mielessä ole rakastuneita toisiinsa. Kuvio täydentyy, kun Bobby muuttaa kämppisten luo. Heistä hitsautuu kolmikko, joka päättää kasvattaa lapsen yhdessä.<br />
<br />
Itselleni <i>Koti maailman laidalla</i> kertoo tarinan onnea etsivistä ihmisistä, kenties kokonaisesta sukupolvesta, joka alkaa katsoa itseensä maailman sijaan. Hahmot, varsinkin pääkolmikko elää kovin tavallista, mutta samalla normista ja säännöistä poikkeavaa elämää. En itse voisi kuvitellakaan eläväni kolmen ihmisen suhteessa, mutta Cunningham osaa kuvata jokaisen persoonan paikan kuviossa niin hyvin, että tuomitseminen ei käväisekään mielessä. Ratkaisu tuntuu luonnolliselta; jokaisella on oma roolinsa ja paikkansa, palat loksahtavat paikoilleen.<br />
<br />
Vaikka maailma muuttuu ja tuntuu välillä lähenevän loppuaan ( alkuperäisnimi <i>A Home at the End of the World</i>), ihmiset kaipaavat aina turvaa ja tukiyksikköä, perhettä. Perheen merkitys on muuttunut ja tulee muuttumaan ajan kuluessa. Sidosaineena ei ole enää aina välttämättä biologia, vaan ihmiset saavat vapaammin määrittää perheensä, eikä se ole aina pysyvä yksikkö, vaan turvasatama voi muuttua elämän kuluessa. Tämä tuli kirjassa hyvin esille varsinkin Bobbyn elämässä. Bobbylla on kirjassa suoranainen nälkä saada tukiverkosto. Oma perhe hajoaa ja menetykset varjostavat perässä. Jo teininä Jonathanin perheestä tulee kakkoskoti, jossa poika alkaa viettää enimmän aikansa. Bobby näkee Jonathanin äidin Alicen aivan eri silmin kuin Jonathan, ihailevasti ja kunnioittaen. Jonathan ottaa perheensä itsestäänselvyytenä. Jonathanin muuttaessa New Yorkiin Bobby muuttaa kokonaan kakkoskotiinsa moneksi vuodeksi. Kun tämä tukiverkko sitten poistuu ulottuvista, Bobby lähtee Jonathanin perään ja Bobbylle muodostuu jälleen uusi perhe.<br />
<br />
Pidin tästä kirjasta hurjan paljon. Se on elämää, ihmeellisiä, eläväisiä ihmissotkuja, vähempään tyytymistä mutta paremman toivomista, jos ei muuten niin salaa kuten Alice joka suunnitteli avioeroa vain hiljaa päässään. Miten onnellisuus määritellään ja mistä tietää olevansa onnellinen, elävänsä sitä elämänsä parasta aikaa? Itse ajattelen, että sen luultavimmin ymmärtää vasta katsoessaan taaksepäin vanhana kiikkustuolissa, sillä parhaita asioita osaa yleensä arvostaa jälkikäteen. Kyl ennen vaan oli se ja se paremmin! Se minkä ainakin on oppinut viime vuosina on se, että jokainen rakentaa elämänsä itse ja luo omat tavoitteensa. Ei ole mitään mitä pitäisi saavuttaa vaikka kolmekymppiseksi mennessä vain siksi että kulttuurissa on raamatullisia jäänteitä ja muita oletuksia, jotka ovat enemmistön normi. Kirja kulki jo aiemmin miettimieni asioiden kanssa samoja polkuja ja vahvisti niitä, siksi se varmaan kolahti niin lujaa.<br />
<u><br /></u>
<i>A Home at the End of the World, 1990</i><br />
<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-80765682757382071382017-01-26T06:46:00.001-08:002017-01-26T07:09:05.879-08:00Erin Morgenstern - Yösirkus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_i7orNfCyw7vqya3a0Dwts88Ri7skwceYEgIfYzVcfg6RczQyp-29UXE6ueHQbQwUtSLfSjBW5MQ3UIrnOI1qCoFmFqJDJarDle_s3ZZbMHjpvJtIL2TZaIxl9dNA5HTIG3cD184_bFaP/s1600/y%25C3%25B6sirkus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_i7orNfCyw7vqya3a0Dwts88Ri7skwceYEgIfYzVcfg6RczQyp-29UXE6ueHQbQwUtSLfSjBW5MQ3UIrnOI1qCoFmFqJDJarDle_s3ZZbMHjpvJtIL2TZaIxl9dNA5HTIG3cD184_bFaP/s400/y%25C3%25B6sirkus.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<i>''Sirkus saapuu varoittamatta.''</i><br />
<i><br /></i>
1800- ja 1900-lukujen vaihteen mustavalkoisissa sirkuskuvissa on jotakin kiehtovan mystistä ja juuri tuollaiset kuvat tulivat mieleen törmättyäni Erin Morgensternin <i>Yösirkukseen</i>. Tarina sijoittuu juurikin tähän vuosisatojen vaihteeseen. Se kertoo maailmaa kiertävästä sirkuksesta, joka ei ilmoita saapumistaan etukäteen. Sirkus on täynnä maagisuutta, todellisuuden rajoja rikkovia mitä mielikuvituksellisempia telttoja.<br />
<br />
Kaikki saa alkunsa kun kaksi kovin erilaista kilpailevaa taikuria päättää kouluttaa kaksi taikurioppilasta kisaamaan toisiaan vastaan. Rangaistuksena on kuolema ja taisteluareenana Yösirkus. Aluksi kisaajat eivät tiedä toistensa henkilöllisyyttä, mutta kun he oppivat tuntemaan toisensa, he rakastuvat. Miten pelistä pääsee pois? Merkittäväksi henkilöksi nousee tavallinen amerikkalainen maalaispoika Bailey, joka etsii suuntaa elämälleen.<br />
<br />
Yösirkus oli paikoin kiehtova, muttei ihan täysin loitsunnut lumoihinsa. Vaikka pidin kirjan alussa kuvatuista yöillallisista, joilla sirkusta suunniteltiin parhaimpina puolina tarinaa, olisin kaivannut vielä jotakin lisää. Juoni käynnistyi hitaasti eikä päähenkilöiden rakkaus voittanut minua puolelleen. Liian siirappista jotenkin, äh. En samaistunut muihinkaan hahmoihin, vaikka raamit olivat mielenkiintoisia. Pelkkä kummallisuus ei riitä. Poikkeuksena hahmoissa on Bailey, joka on tulevaisuuden pähkäilynsä kanssa todella sympaattinen poika. Hän on samaistuttava. Baileyn näkökulma sirkukseen on sama kuin lukijan, ihaileva ja ihmettelevä. Kirjailija olisi saanut sirkuksesta ja hahmojen taustatarinoista enemmänkin irti. Olisin kaivannut enemmän kuvailevuutta, aisteilla leikkimistä ja revittelyä, sillä miljöö on niin mielenkiintoinen!<br />
<br />
<i>The Night Circus, 2011</i>Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-85066611152721754032017-01-07T06:54:00.000-08:002017-01-07T06:54:29.776-08:00Mä kirjastossa kävin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnqZKv3AjFxo2MDHuw8Ol4QEHhgCuZcTWaRHMJCJe_DPdZytOKNIe0xSBL0L1ZVf50aCOLERkIaGFKUs8kDFgF7ZvqLnW7E6uhFr7opfISfm6YKyJzc_9RVkfF1Rna4hDiropqlKithEo0/s1600/lainat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnqZKv3AjFxo2MDHuw8Ol4QEHhgCuZcTWaRHMJCJe_DPdZytOKNIe0xSBL0L1ZVf50aCOLERkIaGFKUs8kDFgF7ZvqLnW7E6uhFr7opfISfm6YKyJzc_9RVkfF1Rna4hDiropqlKithEo0/s400/lainat.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Ajattelin tehdä postauksen viimeisimmistä kirjastolainoistani ja siitä miksi olen valinnut juuri nämä kirjat lukuaikomusten jatkeeksi. Uusi vuosi on alkanut korkeilla pinoilla ja varauksiakin olen pistänyt muutamaan uutuuskirjaan. En vanno mitään, mutta tänä vuonna yritän tutustua vähän paremmin uutuuskirjoihin. Tämän vuoden lukusaldon olen vahingossa onnistunut avaamaan kolmella H-alkuisella brittikirjailijalla. Herriot, Harris ja Hardy... :D Hyvin eritunnelmaisia tarinoita eri aikakausilta, loistavia kaikki! Vuosi on alkanut kirjojen suhteen erittäin lupaavasti.<br />
<br />
<b>Tässä viimeisimmän kirjastovisiittini löydöt:</b><br />
<b><br /></b>
<b>Erin Morgernstern - Yösirkus</b><br />
Sekoitin tämän kirjan aluksi ihan eri teokseen ja löysin etsimäni sattumalta kolutessani fantasiahyllyjä. Muistan ensimmäisen kerran törmänneeni Yösirkukseen jossakin kirjablogissa. Tässä kiehtoi eniten 1800- ja 1900-lukujen vaihteen sirkusmaailma ja uneksiva tunnelma. Olen jo aloittanut tämän, vaikuttaa hyvältä.<br />
<br />
<b>Joanne Harris - Karamellikengät</b><br />
Luin juuri <i>Pienen suklaapuodin</i> ja siihen ihastuneena oli tietysti pakko ottaa jatko-osakin, kun se oli palautettujen kirjojen joukossa. Pienessä suklaapuodissa lopetus jäi avoimeksi, mutten siltikään osaa oikein sanoa mitä odotan tältä kirjalta tai että vaatiko tarina välttämättä jatkoa avoimesta lopusta huolimatta. Helppo oletus juonen kannalta ainakin olisi, että päähenkilöiden kiertolaisuus loppuu, se ''sulkisi ympyrän.''<br />
<br />
<b>Kazuo Ishiguro - Haudattu jättiläinen</b><br />
Haudattu jättiläinen on aika pelottavan kuuloinen taruolento. Onko kyseessä jörö peto vai lempeä jätti? Kirjassa matkataan kuningas Arthurin aikaan ja etsitään kadonnutta poikaa. Takakannessa sanotaan kehuja maasta taivaisiin, kuten: '' <i>Helppo lukea, mutta vaikea unohtaa.''</i><br />
<i><br /></i>
<b>Jennifer Clement - Basquiatin leski</b><br />
Naisella kannessa on tuima, häpeilemätön katse. Se kiinnitti ensimmäisenä huomion. Kirja ei kuitenkaan ilmeisesti kerro hänestä, vaan mustasta 80-luvun avantgardetaiteilijasta, Jean-Michel Basquatista. Hänestä maalataan takakannessa värikäs, kapinallinen kuva. Nappasin kirjan nopeasti muiden jatkeeksi, mutta kotiin päästyäni en ollutkaan enää ihan satavarma luenko tätä. Se nähdään.<br />
<br />
<b>Johanna Sinisalo - Auringon ydin</b><br />
Olen halunnut lukea Sinisaloa jo pitkään ja koska olen dystopioiden ystävä, Auringon ydin tuntui hyvältä valinnalta. Tätä verrattiin Margaret Atwoodin kirjaan <i>Orjattaresi</i>, joka oli viime vuoden suosikkejani. Odotan tältä kirjalta paljon!<br />
<br />
<b>Michael Cunningham - Koti maailman laidalla</b><br />
Viime vuonna lukemassani <i>Kirja joka muutti elämäni</i> mainittiin Koti maailman laidalla. Enää en muista kirjoittajan tarkempia muistoja tästä tai siitä miten se hänen elämäänsä vaikutti, mutta sen kaunis nimi pinttyi mieleni perukoille. Pari kertaa hypistelin kirjaa kirjastossa ja kirpparilla kuitenkaan kotiin viemättä. Viimeksi kirjastossa päätin, että nyt on jo aika.<br />
<br />
<b>Näitä siis lukemaan!</b> Edellisiltä visiiteiltä on yhä muutama laina odottamassa sekä omassa hyllyssä eräs vuodenaikaan sopiva muumitarina...Basquaitin lesken kohdalla into lopahti kotona katsellessani kirjaa uudestaan, mutta muutoin (mitään kiveen hakkaamatta tai muutoin vannomatta) aion lukea nämä lainat.<br />
<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-58167259939024667712017-01-05T01:10:00.001-08:002017-01-05T01:24:49.562-08:00Thomas Hardy - Tessin tarina<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6pE7C35dYTnvB74cKVF2EEKNeikAkpIPhAZ0CoVsSiVnWr0k-Jz7DB3_hIAtNZyeNAXPydRRO3G4CBjyG-W1TDssaUGUvoB7JOeItGJVIhvX_iTXudkqACUgkifJFuBgEfxt8N7VCa4bQ/s1600/tessintarina.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6pE7C35dYTnvB74cKVF2EEKNeikAkpIPhAZ0CoVsSiVnWr0k-Jz7DB3_hIAtNZyeNAXPydRRO3G4CBjyG-W1TDssaUGUvoB7JOeItGJVIhvX_iTXudkqACUgkifJFuBgEfxt8N7VCa4bQ/s400/tessintarina.jpg" width="300" /></a></div>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i>''Häntä hävetti öiset epätoivoiset ajatuksensa; yhteiskunnan mielivaltaiset laithan häntä vain ahdistivat; lait, joilla ei ollut mitään perustusta luonnossa.''</i><br />
<i><br /></i>
Tess Durbeyfieldin isä kuulee kylän papilta heidän perheensä olevan aatelisen D'Urbervillen suvun jälkeläisiä. Vaatimattomissa oloissa elävät työläiset näkevät keinon parantaa olojaan. Kun perhe onnettomuudessa menettää hevosen, painostetaan perheen vanhin tytär Tess lähistöllä asuvien D'Urbervillejen puheille. Vastahakoinen Tess lähtee kartanoon, koska kokee onnettomuuden olleen hänen vikaansa. Aleksander Urberville nauraa sukulaisyhteydelle pitäen sitä lähinnä vitsinä ja Tess saa kanojen hoitajan paikan. Ylpeä ja häikäilemätön mies kuitenkin serkuttelee Tessiä ja ahdistelee tätä uskomatta vastalauseita. Lopulta hän raiskaa Tessin. Avioliiton ulkopuolella menetetty neitsyys ja äpärälapsi leimaavat Tessin kohtalon hänen loppuelämäkseen. Meijerissä työskennellessään hän tapaa myöhemmin Angel Claren, miehen johon rakastuu, mutta menneisyys on kaiken onnen tiellä.<br />
<i><br /></i>
<i>Tessin tarina</i> on kuohuttava kirja ja hyvä kuvaus reilun sadan vuoden takaisesta yhteiskunnasta. Juoni kulki keskivaiheilla vähän verkkaisesti Tessin jännittäessä Angelin toimia. Loppuun olikin sitten kirjoitettu todellinen sydämen pompauttaja, käänne joka tuli aivan puskista. Tarinaa voi lukea uskonto-, yhteiskunta- tai feministiseltä kantilta. 1890-luvulla säätyjaot ovat rapisemassa. Vanhat aatelissuvut hiipuvat ja ennen loisteliaita kartanoita käydään vain silloin tällöin tuulettelemassa. Usko veren ja esi-isien ylentävään merkitykseen on kyseenalainen. D'Urbervilleistä on tullut peltotyöläisiä Durbeyfieldejä. Määritelläänkö ihmisen ''paremmuus'' veren historialla, luokka-asemalla, teoilla vai millä?<br />
<br />
Tessille tieto suvun historiasta ei johda mihinkään hyvään. Viattomuudesta tulee tytölle vain haittaa ja vilpittömyys estää oman edun tavoittelun. Tess ei tee mitään väärin, mutta saa loppuiäkseen leiman, joka estää uuden avioliiton ja parannusten tekemisen omaan elämään. Kun pienikin vihjaus onnellisuudesta vilahtaa, se katoaa yhtä nopeasti. Raiskaaja Aleksander alkaa myöhemmin saarnaajaksi puhdistautuen vanhoista synneistään ja hulttiosta luonteestaan. Se on kaikkien silmissä täysin ok. Nuoruudessaan Angelkaan ei ole ollut puhdas pulmunen, muttei kuitenkaan anna Tessille anteeksi raiskauksesta syntynyttä lasta! Kumpaakaan miestä ei yhteiskunta rankaise esiaviollisesta seksistä. Miksi juuri naisen tarvitsee olla puhdas, koskematon? Hardy tuo hienosti esiin uskonnon ja yhteiskunnan kaksinaismoralismin.<br />
<br />
Nykyisin naisen etenemismahdollisuudet elämässä eivät onneksi ole länsimaissa näin riippuvaisia siveellisyydestä, mutta edelleen seksuaalisuuden ja seksin asenteet ovat miehille löyhemmät. Nainen saa huoran tai luntun leiman kohtalaisen helposti, kun taas vastaavia nimikkeitä ei miehille edes kielestä löydy. Miehen ego ja arvo toisten silmissä vain kasvaa sänkyyn kaadettujen naisten määrän mukana. Jostakin syystä naisen neitsyys on aina, edelleenkin, niin tärkeää, että se pitää suojata. Ajatus elää vanhoillisissa uskonnoissa vieläkin. Amerikassa kristityt teinit käyttävät purity ringejä, muslimimaissa naisten siveys taataan ympärileikkauksella. Kai naisen ''puhtauden'' määrittelee jokin muukin asia.<br />
<br />
Kirjan kieli on ihanan seesteistä ja kaunista mitä luontokuvauksiin tulee. Pidin kirjasta paljon, vaikka jäikin surullinen olo. Maailma on julma paikka, joka heittelee hyviä ihmisiä epäreilusti. Kaikista raa'immat tapahtumat kerrotaan hienovaraisesti, kuitenkaan jättämättä epäilykselle varaa. Olisin ehkä mieluummin lukenut uudemman suomennoksen, sillä tämän painoksen suomennos on vuodelta 1909 ja ajoittain kökkö. Osa nimistä on puettu suomalaiseen muotoon, kuten Matti ja Liisu-Viisu, osa taas on alkuperäisessä muodossa. Tämä ärsytti itseäni eniten, mutta huomasin myös Angel Claren iän vaihtuvan kesken tarinaa kummallisesti...Ihmettelen myös kansivalintaa. Kirjasta on otettu uusia painoksia ilmeisesti Polanskin 80-luvun elokuvaversion vuoksi ja siksi kannessa on kuva elokuvasta, mutta...Pastellin hempeä kansi huutaa räikeästi vastavirtaan traagisen sisällön kanssa. Tässä ei ole mitään hailakkaa tai röyhelöistä kepeyttä.<br />
<br />
Koska Tessin tarinan voi lukea niin monelta eri kantilta, kirja avautuisi varmaan lisää vielä uudella lukukerralla. Aionkin hankkia sen omaan kirjahyllyyni. Joistakin teoksista tulee hyvästä syystä klassikoita. Ne säilyttävät aikakaudesta toiseen tärkeää sanottavaa.<br />
<br />
<br />
<i>Tess of the d'Urbervilles, 1891</i><br />
<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-75484902084826187232017-01-02T10:13:00.002-08:002017-01-02T10:13:57.613-08:00Joanne Harris - Pieni suklaapuoti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjagtlEzwqqFw-7Bx06emi7p1XDb9Qch3cuv4UuFDuTM1k5gFRKCkKGzYaNYHFbzU0elo_Y1rdssqoJTLqO7QixFuMf6fp1QbWE0lWYRrORn9vyaCJRAMcBoAFM1zA-KQ1zINJw4lXIkYAG/s1600/pienisuklaapuoti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjagtlEzwqqFw-7Bx06emi7p1XDb9Qch3cuv4UuFDuTM1k5gFRKCkKGzYaNYHFbzU0elo_Y1rdssqoJTLqO7QixFuMf6fp1QbWE0lWYRrORn9vyaCJRAMcBoAFM1zA-KQ1zINJw4lXIkYAG/s400/pienisuklaapuoti.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
<i>''Suklaan, vaniljan, kuuman kuparin ja kanelin tuoksu on huumaava ja tuo väkeviä mielikuvia Amerikan mantereiden raa'asta, mullansekaisesta lemusta, sademetsän kuumasta ja pihkaisesta tuoksusta. Tällä tavalla minä matkustan nykyään, niin kuin atsteekit pyhissä rituaaleissaan - Meksiko, Venezuela, Columbia. Montezuman hovi. Cortez ja Kolumbus. Jumalten juoma kuplii ja vaahtoaa seremoniallisissa maljoissa. Elämän kitkerä eliksiiri. Ehkä Reynaud vaistoaa tämän pikku puodissani, paluun aikoihin jolloin maailma oli avarampi, hurjempi paikka. Kaakaopapua pidettiin suuressa arvossa ennen Kristusta - ennen kuin Adonis syntyi Beetlehemissä tai Osiris uhrattiin pääsiäisenä. Sillä katsottiin olevan taianomaisia voimia. Siitä keitettyä juomaa siemailtiin uhritemppeleiden portailla ja sen aiheuttamat hurmiotilat olivat rajuja ja kauhistuttavia. Tätäkö hän pelkää? Nautinnon tuomaa turmelusta, lihan muuttumista irstailun astiaksi? Atsteekkipapiston orgiat eivät olleet häntä varten.''</i><br />
<br />
<i>Pieni suklaapuoti</i> valikoitui kolmesta syystä lainakassiini:<br />
<br />
1. Karkkilakko ohi! Jippii!<br />
2. <a href="https://evariankirjahylly.blogspot.fi/2016/12/loppuvuoden-avautuminen-ja-uusi.html">Syöminen sallittu!-lukuhaaste</a><br />
3. Elokuvasta (ainakin Johnny Deppin suklaanruskeista silmistä) on jäänyt positiivinen muisto.<br />
<br />
Elokuvan juonesta en muista yksityiskohtia, joten kirja oli helppo aloittaa puhtaalta pöydältä. Pikkukylän sisäänpäinkääntyneisyyttä, erilaisuuden kuvausta ja tietenkin niitä ihania konvehteja osasin odottaa. Vuosi on alkanut ainakin kirjallisuuden kannalta loistavasti, sillä pidin kovasti <i>Kaikenkarvaisista ystävistäni</i>. Pieni suklaapuoti on sitäkin parempi, tähän rakastuin palavasti.<br />
<br />
Vianne Rocher ja tytär Anouk ovat viettäneet kiertolaisen elämää muuttaen jatkuvasti maasta ja kaupungista toiseen. He ottavat tällä kertaa uuden alun ranskalaisessa Lasquenetin tuppukylässä, jossa katolilaisen uskon valta on voimakas. Vianne vuokraa vanhan leipomon kirjoittaen sopimukseen nimikirjoituksen, joka on <i>hieroglyfi, joka voisi tarkoittaa mitä tahansa. </i>Vianne avaa Suklaataivas-nimisen konvehtipuodin vastapäätä kylän kirkkoa. Tämä järkyttää syvästi vanhoillista pappia. Avata nyt syntisen suklaan puoti ja vieläpä paaston aikana! Viannen ja papin välille syntyy tiukka jännite heidän taistellessaan omasta paikastaan.<br />
<br />
Suklaataituri Vianne saa tukijoukon taakseen ja alkaa järjestellä kyläläisten asioita uusiksi. Hän puolustaa aviomiehensä mukiloimaa naista, sielunsukulaista vanhusta tämän tiukkapipoista tytärtä vastaan ja auttaa muita kylään päätyneitä kulkureita. Tuuli on kääntynyt, joten on tärkeiden muutosten aika. Muiden asioita järjestellessä Viannen pikku perheenkin elämä järjestyy siinä sivussa.<br />
<br />
Lasquenetin kylä on ajaton, aivan kuin ajan kulku olisi pysähtynyt. Aluksi mietinkin, että mihin vuosikymmenelle tämä mahtaa sijoittua. Ulkomaailma on jossakin kaukana ja sen tapahtumat merkkipaaluineen ulottumattomissa. Kyläläiset puhuvat vielä noidista ja Vianne harrastaa korteista ennustamista, ilmassa on tiettyä maagisuutta. Vanhoillinen katolilaisuus ja tiukka sisäänpäinlämpeävyys toivat omat aikaepäilykseni, mutta Harris mainitsee vaivihkaa vhs-soittimen ja pakastepitsan. Hmm!<br />
<br />
Kirjan sivuilla tuoksuu laventeliselta suitsukkeelta ja vaniljalta, kookokselta ja rucolalta. Aistikkaan herkullista, kulinaristista haaveilua. Aitoja, täyteläisiä makuja, vastakaavittua vaniljaa esanssin sijaan! Käsintehtyjen konvehtien tekoprosessista ja eri herkkuvariaatioista oli mielenkiintoista lukea. Olen kerran tehnyt itse konvehteja, eikä temperoiminen ole mikään helpoin homma. Siinä tarvitaan harjoitusta, malttia ja lämpötilamittarin vahtaamista. Konvehtien lisäksi kirjaa lukiessa alkoi tekemään mieli mm. tomaattikeittoa ja rasvaisia pitsireunaisia räiskäleitä. Kirja sanoo: Hei, elämässä <i>pitää</i> olla nautintoja! On toki vahdittava sokeriarvojakin, mutta missään nimessä ei saa olla liian ankara itselleen. (Toteankin nyt karkkilakostani: Never again.) Lempparihahmokseni muodostui nautinnon ja terveyden kanssa tasapainoileva 80-vuotias Armande. Itsepäinen, boheemi ja sydämellinen teräsmummo. Juuri tuollaisen veikeänä ja sielultani nuorena haluaisin itsekin säilyä.<br />
<br />
Odotin kirjasta leppoisaa luettavaa suklaan mussuttelun lomassa. Yllätyinkin sen tunnelmasta sekä joistakin esiin tuomista syvällisemmistä asioita. Kuten siitä miten paljon uskontoa ruoditaan. Heti alkusivuilta boheemin puodinpitäjän ja tiukan uskonnollisen auktoriteetin tavatessa ensimmäistä kertaa, odottaa jännityksellä mihin tahtojen taisto johtaa. Harris kuvaa hyvin vastakkaisten elämänkatsomusten kitkaa ja uskonnon tekopyhyyttä. Onko säännöillä aina niin väliä, eikö tärkeintä olisi tehdä se mikä on <i>oikein</i>? Pappi tietää kyläläisten salaisuudet, muttei vaitiolovelvollisuuden nimissä tee mitään. Sano niin ja niin monta kertaa ave mariat, niin hyvä on! Naisen haettua avioeroa väkivaltaisesta aviomiehestään, nainen onkin se kuka tekee <i>väärin</i>, koska avioliitto on pyhä sopimus ja yksi katolilaisuuden sakramenteista, joten pappi ottaa aviomiehen puolen. Maailma ja Lasquenet muuttuvat, mutta uskonto junnaa paikoillaan. Pölyisistä ja ristiriitaisista säännöistä kiinni pitäminen vieraannuttaa kirkon ihmisistä. Enemmän ja enemmän tulee Viannen kaltaisia, jotka haluavat elää omien sääntöjensä mukaan.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdjCb7ywTN8v9bwOOqlkR8WNrJkReD3U9sRYril-qn8mAgkeLT1_6Ucdwppkr2fzPt1cj1cX4zYDESZAxxxLkr0XCCadAKNoDkGSwgJtDnJTZ9ZeTtZDTIE_S9SUOhKZ7H2PXx21YtvWNe/s1600/sy%25C3%25B6minen_sallittu%2521.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="245" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdjCb7ywTN8v9bwOOqlkR8WNrJkReD3U9sRYril-qn8mAgkeLT1_6Ucdwppkr2fzPt1cj1cX4zYDESZAxxxLkr0XCCadAKNoDkGSwgJtDnJTZ9ZeTtZDTIE_S9SUOhKZ7H2PXx21YtvWNe/s400/sy%25C3%25B6minen_sallittu%2521.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<i>Chocolat, 1999</i><br />
<i><br /></i>
Luin tämän osana Syöminen sallittu!-lukuhaastetta. Kuittaan tällä ruoka-aiheisen romaanin kohdan.Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-81668829374006496742017-01-01T04:47:00.001-08:002017-01-01T05:02:45.003-08:00James Herriot - Kaikenkarvaiset ystäväni<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKGFOUarbjpYBonVHcHxWviN8MIg0tquRSy9H1_OHi8Z58xgJgMg2XvrFjoKOamV_UkNYLRDvgGZvsODknJG2Eq_gCXumYtrphGWqbMz3iJaQcdh1weYaKCrAYhUg62a1tK55DcBc7tPdC/s1600/kaikenkarvaisetyst%25C3%25A4v%25C3%25A4ni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKGFOUarbjpYBonVHcHxWviN8MIg0tquRSy9H1_OHi8Z58xgJgMg2XvrFjoKOamV_UkNYLRDvgGZvsODknJG2Eq_gCXumYtrphGWqbMz3iJaQcdh1weYaKCrAYhUg62a1tK55DcBc7tPdC/s400/kaikenkarvaisetyst%25C3%25A4v%25C3%25A4ni.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<i>Kaikenkarvaiset ystäväni</i> pomppasi esiin kirjaston hyllyltä hapuillessani satunnaisia kirjoja, sillä pidän eläinaiheista. Nimi kuulosti etäisesti tutultakin, mutten millään saanut päähäni missä olen törmännyt siihen. Takakannesta luin, että kirja on omaelämäkerrallinen maaseutueläinlääkärin muistelma ja totesin, etten ole ainakaan lukenut kirjaa. Myöhemmin selvisi, että olen nähnyt kirjan vanhempieni kirjahyllyssä.<br />
<br />
Parikymppinen James Herriot on juuri valmistunut eläinlääkäriksi ja ilahtuu nähdessään ilmoituksen apulaisen paikasta yorkshireläisessä kylässä. James on haaveillut pieneläinlääkärin praktiikasta, steerilistä leikkaussalista ja uusien metodien kokeilusta, joten ajatus itsensä sotkemisesta lantaan ja ähkiminen monisatakiloisten karjaeläinten kanssa ei ole ollut unelmakäsitys omasta tulevaisuudesta. 30-luvun työmarkkinoilla on kuitenkin lama ja varsinkin eläinlääkärin virat ovat harvassa. Vastavalmistuneen innolla ja tarmolla James ottaa vastaan apulaisen viran ja kokee mitä tukalampia tilanteita. Kutsuja vaikeisiin synnytyksiin keskellä yötä, peräsuoleen kadonneita lämpömittareita, aggressiivisten koirien puremia ja sydäntäsärkeviä lopettamisia. Oman haasteensa tuovat höppänä työnantaja Siegfried ja hänen älykäs, mutta hulttio pikkuveljensä Tristan, joka ihmeellisesti ajautuu mitä hulvattomimpiin tunarointeihin. Kaikkein haastavimpia ovat kuitenkin hitaasti lämpenevät yorshireläiset isännät. Asiakkaat, jotka uskovat tuntevansa hoidon paremmin kuin koulutettu ammattilainen, jättävät laskunsa maksamatta, uhoavat ja kiroavat...Useimmat onneksi lämpenevät ajan ja viskin kanssa. Kirjassa seurataan Herriotin kahta ensimmäistä vuotta, jotka tuovat käänteentekevät muutokset niin ammatillisesti kuin yksityiselämässäkin.<br />
<br />
Kirjassa on nostalgisen kaihoisa kuva maaseutujen elämästä, joka ei enää ole samaa karjanhoidon tehostuttua ja kaiken tultua käden ulottuville. Vanhojen aikojen haikea kaipaus kuultaa Herriotin tekstistä tämän puhuessa niin hoitomenetelmien kuin ihmistenkin muuttumisesta. Syrjäseutujen asukkaiden omaleimaisuus jotenkin häviää ajan mukana maailman lähentyessä. Myös eläinlääkärien taitoihin aletaan uskoa ja keskiaikaiset pölyttyneet uskomukset väistyvät, joten eläimet saavat tehokkaampaa hoitoa. Voi kuvitella kuinka mielenkiintoista luettavaa kirja olisi nykyajan eläinlääkäreille!<br />
<br />
Sana joka tästä jäi itselleni kannet suljettuani on <i>lämmin</i>. Kertoja muistelee iloisesti ja itseironisesti vaikeitakin tilanteita ja lukija tirskuu Jamesin kanssa myötätuntoisesti niin vaikeilla eläinlääkärikäynneillä kuin katastrofaalisilla treffeilläkin. Kirjasta on tehty tv-sarja, enkä ihmettele, sillä tässä on kaikki ainekset hyvään britti sitcomiin!<br />
<br />
Suosittelen <i>Kaikenkarvaisia ystäviäni </i>niille, jotka pitävät karvaotuksista ja hyväntahtoisesta huumorista sekä niille, jotka haluavat matkata Yorkshiren maatiloille ja vehreille nummille.<br />
<br />
<br />
<i>All Creatures Great and Small, 1972</i><br />
<br />
<br />
<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-53145095911199777032016-12-29T23:50:00.000-08:002016-12-29T23:50:08.594-08:00Parhaat lukemiseni vuonna 2016 <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYhXyNdbyEirdw65Y1EgFjzju_qK9hIuxKhHRIpinzsZ043TKqgGce6ytk4cMNZnrcTE0mNhzVR1JdVlAAMd5_6bUiwy_jyNclqPFrqX5DyXlcJjls0oL_cjNsWUl1O5jeznzZN3SVNWSe/s1600/mustatorni.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYhXyNdbyEirdw65Y1EgFjzju_qK9hIuxKhHRIpinzsZ043TKqgGce6ytk4cMNZnrcTE0mNhzVR1JdVlAAMd5_6bUiwy_jyNclqPFrqX5DyXlcJjls0oL_cjNsWUl1O5jeznzZN3SVNWSe/s640/mustatorni.jpg" width="480" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYhXyNdbyEirdw65Y1EgFjzju_qK9hIuxKhHRIpinzsZ043TKqgGce6ytk4cMNZnrcTE0mNhzVR1JdVlAAMd5_6bUiwy_jyNclqPFrqX5DyXlcJjls0oL_cjNsWUl1O5jeznzZN3SVNWSe/s1600/mustatorni.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: "georgia" , "times new roman" , serif;"></span></a>Luin tänä vuonna enemmän kuin koskaan. Tahti hieman hyytyi kesällä, mutta kirjojen veto palasi jälleen syksyllä. Hyviä lukukokemuksia oli tänä vuonna paljon. Ennen kuin aloin selata arkistosta tänä vuonna lukemiani kirjoja, ajattelin että parhaiden valitseminen olisi vaikeaa. Mutta sitä se ei ollut yhtään. Parhaat lukukokemukset erottuivat joukosta kirkkaina, ne olivat enimmäkseen mielessä jo valmiina.<br />
<br />
Luin aika paljon enemmän ja vähemmän vanhempaa kirjallisuutta ja klassikoita, tänä vuonna julkaistuja vain kourallisen. Kotimaisia en myöskään lukenut paljoa, vaikka kovin oli tarkoitus... :D Luin paljon suosikkejani, erityisesti Stephen Kingiä. Huomaan tänä vuonna mieltyneeni tarinavetoisiin kirjoihin. Paikallaan junnaavat haahuilut ja raskaskieliset kirjat ovat tänä vuonna olleet niitä, joista ovat kannet paukahtaneet kiinni ja palautuneet kirjastoon lukemattomina. Olen tykästynyt dystopioihin, ja erityisesti niitä aion lukea myös vuonna 2017. (Vuonna 2017 kuulostaa scifiltä, vois olla jonkun dystopiatarinan nimi!) Eläimet ja luonto sekä naisten oikeudet ovat myös aiheita, joista olen viime aikoina lukenut ja aion etsiä näistä teemoista kirjoja jatkossakin.<br />
<br />
Haasteisiin osallistuin alkuvuodesta ahkerasti. Tuntuukin kuin niitä alkuvuodesta olisi ollut liikkeellä enemmän. Tai ehkä alkuvuoden haasteet olivat mulle passelimpia. Pidän eniten pienempiin haasteisiin osallistumisesta ja alkuvuonna oli hauskoja kysymyksiä sisältäviä pikkuhaasteita, jotka sai kuitattua yhdellä postauksella, kuten <a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/05/kirjalliset-illalliskutsut-tag.html">Kirjalliset illalliskutsut</a>. Pidempiaikaisiin haasteisiin lähteminen on vaikeampaa, vaikka esim. Helmet on kiinnostava ja harkitsin tosissani mukaan lähtöä. Mutta pitkäjänteisyys ja lukulupausten pitäminen on vaikeaa...Nyt loppuvuodesta lähdin mukaan <a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/12/syominen-sallittu-lukuhaaste.html">Syöminen sallittu!</a>-lukuhaasteeseen, joka jatkuu ensi vuoden puolelle. Ennen kaikkea aiheen tärkeyden ja hyvän sanoman levittämisen vuoksi.<br />
<br />
Tässä tältä vuodelta parhaat lukemani kirjat. Ne eivät ole paremmuus- eivätkä muussakaan loogisessa järjestyksessä. Otsikoiden taakse olen pistänyt linkit aiemmin tänä vuonna blogissa julkaistuihin pidempiin kirjoituksiini kirjoista.<br />
<br />
<br />
<b> <a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/02/matkani-mustalle-tornille.html"> </a></b><b><span style="font-size: large;"><a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/02/matkani-mustalle-tornille.html">Stephen King - Musta torni-sarja</a></span></b><br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3GY9acShIUld0Hc0nvKf7BHPCzAkPWlAJAa4tK-0mV7XHRXJ7H3DubChYRfCtjb1X3iaLJl28-7weKazmdLbLJ2RO-_aEWfUZ9xgoHM_d5kiTZIoOk20AtjkWnYXUyhqRtYpqfHkWxmJt/s1600/mtvii.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3GY9acShIUld0Hc0nvKf7BHPCzAkPWlAJAa4tK-0mV7XHRXJ7H3DubChYRfCtjb1X3iaLJl28-7weKazmdLbLJ2RO-_aEWfUZ9xgoHM_d5kiTZIoOk20AtjkWnYXUyhqRtYpqfHkWxmJt/s400/mtvii.jpg" width="300" /></a></div>
<b><br /></b>
Luin kaikki kahdeksan <i>Musta torni-kirjaa</i> heti alkuvuodesta tammi- ja helmikuussa. Kingin sarja on hyvin toimiva sekamelska scifiä, jännitystä, fantasiaa ja westerniä. Kauhun hetkiä on myös tarinan joukossa, mutta mikään tärkein elementti se ei ole. Juoni kertoo lyhykäisyydessään maailman viimeisestä revolverimies Rolandista, joka etsii maailmaa koossa pitävää mystistä Mustaa tornia. Kirjoissa on todella paljon viitteitä Kingin muihin kirjoihin ja hahmoihin, joten tämä on aikamoista herkkua kirjailijan pitkäaikaisille faneille. Viittauksia löytyy paljon myös muihin kirjoihin ja olenkin muita romaaneja lukiessani kokenut pari innostunutta AHAA!(!!!)-hetkeä, kun Kingin inspiraation lähteet ovat tulleet eteen yllättävistä paikoista. Ja vaikka väliin tuli juonenkäänteitä, joista en pitänyt ja teki mieli paiskata kirjaa päin seiniä, oli sarja kokonaisuudessaan unohtumaton matka Kingin universumiin ja tuhansien sivujen aikana hahmoista tuli rakkaita ihan eri lailla mitä yksittäisissä romaaneissa.<br />
<br />
<br />
<br />
<b> <span style="font-size: large;"><a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/01/mika-waltari-sinuhe-egyptilainen.html">Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen</a></span></b><br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilypkUTIm3j5pVCagtGuNcW9fAJHKCvaIZips1-swec7CCEQp8ejNPlD7gQuPG4mltR-M_2pBYYFz38ot1uJeZbExfS9Xk0CPlobJPw4SgbLh0R41ehS6pZmvHaX2-3YUYOdNuh3-ZIZhyphenhyphen/s1600/sinuhe.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilypkUTIm3j5pVCagtGuNcW9fAJHKCvaIZips1-swec7CCEQp8ejNPlD7gQuPG4mltR-M_2pBYYFz38ot1uJeZbExfS9Xk0CPlobJPw4SgbLh0R41ehS6pZmvHaX2-3YUYOdNuh3-ZIZhyphenhyphen/s400/sinuhe.jpg" width="277" /></a></div>
<b><br /></b>
<br />
Luin Sinuhen enimmäkseen vuoden 2015 puolella, loppuhuipennus ja bloggaus jäi tälle vuodelle. Vaikken itse mielläkään tätä tämän vuoden kirjoihin, halusin nostaa sen mukaan. Sillä miten upea tarina. Ehdottomasti paras kotimainen kirja, jonka olen ikinä lukenut. Ansaitsee kaiken hehkutuksen, oikeutetusti nostettu klassikoksi. Muinainen Egypti ja lähimaiden kulttuurit on herätetty niin upeasti eloon ryysyistä rikkauksiin nousevan Sinuhen elämäntarinan kautta. Kirja on loistava ajankuvaus, Waltarin on täytynyt tehdä paljon taustatutkimusta, sillä kaikin puolin kirja <i>tuntuu </i>siltä kuin se olisi kirjoitettu faaraoiden aikaan. Todellisuudessa siis kirjoitettu 1945, eikä Waltari koskaan ole käynyt Egyptissä! Samalla kirja on ajaton kuvaus ihmisyyden sisimmän ja yhteiskunnan muuttumattomuudesta. <i>''Näin on ollut ja näin on aina oleva.''</i><br />
<br />
<br />
<br />
<b> <span style="font-size: large;"><a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/08/markus-zusak-kirjavaras.html">Markus Zusak - Kirjavaras</a></span></b><br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2vCW0yj11nxuusL2kFfBU_zzGf_6WMzUF8DswS-CYZKfTPw1KDjDNfAxqlnuxPYHlAVQxzy4aQetHKexBy0GZ4crOagsY7tefa75kOv7rxKm5Rnoyrtp9ahLKIh9se5xzw_ijuPK85p9u/s1600/kirjavara.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2vCW0yj11nxuusL2kFfBU_zzGf_6WMzUF8DswS-CYZKfTPw1KDjDNfAxqlnuxPYHlAVQxzy4aQetHKexBy0GZ4crOagsY7tefa75kOv7rxKm5Rnoyrtp9ahLKIh9se5xzw_ijuPK85p9u/s400/kirjavara.jpg" width="300" /></a></div>
<b><br /></b><i>
Kirjavaras</i> lähti hieman tahmaisesti liikkeelle ja ajattelin tämän olevan taas niitä kirjoja, jotka jätän kesken. Onneksi en jättänyt! Tarinassa erikoisinta lienee sen kertoja (vaikka teksti on lihavoituine katkelmineen myös erikoista kaunokirjallisuudessa). Kuolema seuraa orpotyttö Lieseliä tämän kasvaessa 2.maailmansodan aikana. Tyttö rakastuu kirjoihin jo ennen kuin oppii lukemaan ja alkaa varastaa niitä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Aivan ihana ja nimenomaan <i>lukukokemus, </i>sillä en ole ennen lukenut tämän tyylistä tekstiratkaisua tällaisella näkökulmalla. Tunteet menivät ihan laidasta laitaan lukiessa ja pidemmässä tekstissä vertasin heittelyä liukuvärjäytymiseen. Ihana kirja!<br />
<br />
<br />
<br />
<b> <span style="font-size: large;"> <a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/04/richard-adams-ruohometsan-kansa.html">Richard Adams - Ruohometsän kansa</a></span></b><br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVZhKX4zYgF-myEBBOK2x_o8XxmiquYPvjMCoaAY21nDdOZBDj9nrHqelGpMYdrEu5JhjjX8DH-lsaBIAqkI6gcfu2AlG-blbE3ZtJZY_vtQaB7rJxwMaxol8Ti00B4Q98DFMAdNhX7h3n/s1600/ruohomets%25C3%25A4nkansa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVZhKX4zYgF-myEBBOK2x_o8XxmiquYPvjMCoaAY21nDdOZBDj9nrHqelGpMYdrEu5JhjjX8DH-lsaBIAqkI6gcfu2AlG-blbE3ZtJZY_vtQaB7rJxwMaxol8Ti00B4Q98DFMAdNhX7h3n/s400/ruohomets%25C3%25A4nkansa.jpg" width="300" /></a></div>
<b><br /></b>
Kaniinit loikkivat ja papanoivat ulkoapäin herättämättä sen kummempaa ihmetystä, mutta niillä on aivan oma historia, kieli ja uskomuksensa, elämä jota me ihmiset emme näe emmekä ymmärrä. Eräs kanijoukko joutuu pitkälle retkelle etsimään uutta kotia ihmisen rakennustyömaan alta pois...<i>Ruohometsän kansa</i> on ihana aikuisten satu, aivan omalaatuinen fantasia. Kirja on erikoinen kuvaus eläinten sisäisestä elämästä ja se puhuu hienosti luonnonsuojelun puolesta.<br />
<br />
<br />
<br />
<b> <span style="font-size: large;"><a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/09/richard-adams-ruttokoirat.html">Richard Adams - Ruttokoirat</a></span></b><br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNZv6l4bjlmX07EenRErJpmEOrucWJZlLumttNhtR90kEMGXXtrQy7mIzUTyYgpRcklOz7f9vvwyBlatRtiCQMrupHz3f1Jnq37Ddqp73YM35sceKI3Q34AqTD8c3DO8MlWK1hunKmUGoO/s1600/ruttokoirat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNZv6l4bjlmX07EenRErJpmEOrucWJZlLumttNhtR90kEMGXXtrQy7mIzUTyYgpRcklOz7f9vvwyBlatRtiCQMrupHz3f1Jnq37Ddqp73YM35sceKI3Q34AqTD8c3DO8MlWK1hunKmUGoO/s400/ruttokoirat.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<i>Ruttokoirat</i> kertoo kahden koe-eläinkoiran Nipsun ja Räyhkän pakoilusta niiden karattua tutkimuslaitokselta. Pako mutkistuu lehdistön innostuessa tapahtumasta ja ruttohuhujen levitessä. Adams kertoo tarinansa jälleen eläimen tasolta, mikä tekee tarinasta sympaattisen. Vaikka tarina on fiktiota, kirjassa kuvatut raa'at eläinkokeet ovat todellisia, kuten pitkäaikainen altistaminen hiuslakalle ja hukuttaminen. Ruttokoirat on Adamsilta kantaaottavampi ja raaempi kuin Ruohometsän kansa, mutta tässäkin on tietynlaista aikuisten satumaisuutta. Pidin tämän kirjan tarinasta vielä enemmän, vaikka kökkö suomennos ärsytti.<br />
<br />
<br />
<b><br /></b><b> <span style="font-size: large;"><a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/12/margaret-atwood-orjattaresi.html">Margaret Atwood - Orjattaresi</a></span></b><br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh20U_LSmRoxnFh-jXvd4cr2s5TNGbqjKDqXqwumCPzqQANGLmhwkHrqjBHl5m__d4pPzdeV3SiAQZ3QrSLAcO9sljEhtZ4oSm505plBTTjL4XW5Ds-G-rBzYBmN_dmeWNoETvjJHnZ1Pu7/s1600/orjattaresi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh20U_LSmRoxnFh-jXvd4cr2s5TNGbqjKDqXqwumCPzqQANGLmhwkHrqjBHl5m__d4pPzdeV3SiAQZ3QrSLAcO9sljEhtZ4oSm505plBTTjL4XW5Ds-G-rBzYBmN_dmeWNoETvjJHnZ1Pu7/s400/orjattaresi.jpg" width="300" /></a></div>
<b><br /></b>
<i>Orjattaresi</i> on hieno dystopia, jolla on feministinen sanoma. Tarina avautuu kiirehtimättä ja lukija saa juonenkäänteitä jännittäessä samalla kasata palapeliä tulevaisuuden asenteista ja säännöistä. Maailma on mennyt todella hulluksi ja julmaksi, mutta Atwood saa kaiken näyttämään pelottavan mahdolliselta. Luin kirjaa iltamyöhään ja jatkoin aamulla ennen töihin lähtöä, mielipuolisella vimmalla. Kun eräs hahmo kohtaa päähenkilön uudelleen pitkän ajan jälkeen, en ehtinyt lukea hänen selvitystään eroajasta. Jännitys oli harvinaisen sietämätöntä kun en heti nyt tässä tällä sekunnilla päässyt jatkamaan kirjaa!<br />
<b><span style="font-size: large;"><br /></span></b> <span style="font-size: large; font-weight: bold;"><a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/11/emmi-itaranta-teemestarin-kirja.html">Emmi Itäranta - Teemestarin kirja</a></span><br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsU90lyphpXNhKAwFjbU4uucTomAlw_yCsI-zwIacf3xqSfs_eqwiupm5f5P5pbG2M11l8qk6sJhuBdHnrDpEakKv9Bf2QVMXn_BpGFi4mQAAtGVxyHwoSSLbzDHR2D4GnYNJNUmXRUeg3/s1600/teemestarinkirja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsU90lyphpXNhKAwFjbU4uucTomAlw_yCsI-zwIacf3xqSfs_eqwiupm5f5P5pbG2M11l8qk6sJhuBdHnrDpEakKv9Bf2QVMXn_BpGFi4mQAAtGVxyHwoSSLbzDHR2D4GnYNJNUmXRUeg3/s400/teemestarinkirja.jpg" width="300" /></a></div>
<b><br /></b>Tulevaisuuden Suomessa vesi on arvokkainta valuuttaa ja teemestariksi valmistuvan Norian perheellä on salainen lähde, iso vesirikos...<i>Teemestarin kirjassa</i> viehättivät aasialaisvaikutteet, todella erilainen näkemys dystopiasta, mutta mahdollinen tämäkin. Kieli on runollisen kaunista, mutta samalla kirja on myös juonivetoinen. Samalla lailla kuin Orjattaresi, tässäkin maailmaa avataan hitaasti ilman informaatiotulvaa, mistä nautin. Kirjalla on selvä sanoma, joka ei varmastikaan jää yhdellekään lukijalle epäselväksi, mutta Itäranta ei kuitenkaan saarnaa.<br />
<br />
<br />
<br />
<b><br /></b><b> <span style="font-size: large;"><a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/03/oscar-wilde-dorian-grayn-muotokuva.html">Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva</a></span></b><br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm3dZ_iAIbJ3MSI_taz8bkGxp4D-ZXa9o875cjA14cf-lkTwUxB_PfjXCiG2HTMmR7yp9_VMKXQxWP6H2Ipyty1KJvOk-wGiPIZEAVEmijuuy2LO4BWcV_o2sTP6MRV40x3aEtIcHs1O4g/s1600/doriangraynmuotokuva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm3dZ_iAIbJ3MSI_taz8bkGxp4D-ZXa9o875cjA14cf-lkTwUxB_PfjXCiG2HTMmR7yp9_VMKXQxWP6H2Ipyty1KJvOk-wGiPIZEAVEmijuuy2LO4BWcV_o2sTP6MRV40x3aEtIcHs1O4g/s400/doriangraynmuotokuva.jpg" width="300" /></a></div>
<b><br /></b>
Dorian Gray on kuvankaunis enkelikiharainen siloposki, joka haluaa säilyttää ulkonäkönsä ikuisesti. Ja niin Dorian säilyykin nuorena keikarina hänen muotokuvansa vanhetessa ja hurjistuessa...Tätä kirjaa oli aivan upeaa lukea. Tarina alkaa pohtivilla keskusteluilla nautinnoista ja nuoruudesta. Loppua kohden miljööt vaihtuvat puutarhoista ja hilpeistä kutsuista oopiumhuoneisiin ja pimeille kujille. Pidin siitä miten tarina muuttui tunnelmalliseksi ja kauhuisaksi.<br />
<br />
<br />
<br />
<b><br /></b><b> <span style="font-size: large;"><a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/10/elina-hirvonen-kun-aika-loppuu.html">Elina Hirvonen - Kun aika loppuu</a></span></b><br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcEdKsu63rp_FH_-n-dXn68GNdBOOdsPjKLNM3I64CfhRVEy-KTvECPWj9LQ_DYE_UJKui7prGMa3KhsIxuLQ2DFNbAlvUEfBLoEZbWhOvS5WNA0qOUkr5haDfJ1F79Tq35nGd7SxFx-UJ/s1600/kun+aika+loppuu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcEdKsu63rp_FH_-n-dXn68GNdBOOdsPjKLNM3I64CfhRVEy-KTvECPWj9LQ_DYE_UJKui7prGMa3KhsIxuLQ2DFNbAlvUEfBLoEZbWhOvS5WNA0qOUkr5haDfJ1F79Tq35nGd7SxFx-UJ/s400/kun+aika+loppuu.jpg" width="300" /></a></div>
<b><br /></b>
Hirvosen kirja käsittelee ajan loppumista kahdelta kantilta. Yksittäisen syrjäytyneen ihmisen ja maailman, jos emme reagoi ajoissa ilmastonmuutokseen. Kirja kertoo Aslakista, joka on päättänyt ampua viattomia, satunnaisia ihmisiä sekä hänen perheestään ja heidän pitkäaikaisista vaikeuksistaan. Näkökulma on rohkea ja tarinassa kaikki nivoutuu hienosti yhteen, maailman ja yksilön ajan loppuminen. Kirja on raskas ja surullinen, mutta herättää paljon ajatuksia. Tänä vuonna on ollut niin paljon terroristi-iskuja ja muita väkivallan tekoja, että maailma alkaa turtua, ne ovat muodostuneet osaksi uutisvirtaamme. On kuitenkin tärkeää jatkaa välittämistä ja miettiä ennaltaehkäisykeinoja. Tärkein kysymys kuitenkin taitaa olla: Miten pahassa maailmassa säilytämme uskon hyvään?<br />
<br />
<br />
<br />
<h4>
<b> <span style="font-size: large;"><a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/04/john-irving-kaikki-isani-hotellit.html">John Irving - Kaikki isäni hotellit</a></span></b></h4>
<br />
<b><br /></b>
<br />
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGy7WF7ABmxm59iGijnCeoQt902gw-dZydgcFQaz3njnW7FV4jfSyh_4vDt7bJdEAVSFUE-qjJLVEqL5eEnSVALYw_etB315nNH9o59_BC0P5W2DqSTfd_RUkIDMX1DdMNGFMDQHlDsUzn/s1600/kaikki_is%25C3%25A4ni_hotellit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGy7WF7ABmxm59iGijnCeoQt902gw-dZydgcFQaz3njnW7FV4jfSyh_4vDt7bJdEAVSFUE-qjJLVEqL5eEnSVALYw_etB315nNH9o59_BC0P5W2DqSTfd_RUkIDMX1DdMNGFMDQHlDsUzn/s400/kaikki_is%25C3%25A4ni_hotellit.jpg" width="300" /></a></div>
<b><br /></b>
Tässä tarinassa on tabu, joka todella hiersi minua lukiessa, mutta...<i>Kaikki isäni hotellit</i> vähän niin kuin pinttyi sydämeeni! Berryjen hullunkurinen perhe, monenmoiset karhut ja hullut juonenkäänteet terroristeineen sun muineen ovat jotakin ihan erilaista. Kirjasta ei voi olla pitämättä! Tarina on absurdin mieletön ja se lähes ylitsepursuaa kaikkea, mutta samalla siinä on niin paljon kaikkea samaistuttavaa ja ymmärrettävää, että se on todella (paremman sanan puutteessa) elämänmakuinen ja koskettava. En tiedä miten Irving on onnistunut tasapainottamaan kaiken rönsyilevyyden näin hyväksi kokonaisuudeksi, mutta mestarillisen vaivattomasti hän on sen tehnyt.<br />
<br />
<br />
<br />
<h2>
<a href="http://mustelumo.blogspot.fi/2016/12/emma-cline-tytot.html">Emma Cline - Tytöt</a></h2>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9MkAwMAJPb3YX_bCIyXXsX5i8viFbxIEaSMCvdFQc3FfxfP9Em-SCqTtiAY8lKKMcC5bVEJTfFp5nuomykjZy1FfrDx5BrdzFb-qhUF-IPkwmkIVpDh4-QZ5jZjnck1g4byz6ompfPM_O/s1600/emmacline-tyt%25C3%25B6t1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9MkAwMAJPb3YX_bCIyXXsX5i8viFbxIEaSMCvdFQc3FfxfP9Em-SCqTtiAY8lKKMcC5bVEJTfFp5nuomykjZy1FfrDx5BrdzFb-qhUF-IPkwmkIVpDh4-QZ5jZjnck1g4byz6ompfPM_O/s400/emmacline-tyt%25C3%25B6t1.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
Ensimmäisen kerran näin <i>Tytöt</i> kirjablogeissa ja mietin: ''Kirja, jonka nimi on Tytöt, varmaan jotakin äglöä ja imelää.'' Syksymmällä menin kirjakauppaan katselemaan uutuuskirjoja ja myyjä tuli kyselemään mitä etsin ja ehdotti kirjaa. Nyrpistin nenääni ja pudistelin päätäni. Myöhemmin luin arvostelun kirjasta parilta kanssabloggaajalta. Ai tämä kertoo hipeistä ja kultista! Sisälläni on pala hippiä, en voinut ohittaa kirjaa. Pistin varauksen ja saatuani kirjan luin sen yhdessä päivässä. Vaikka pidin kultin kuvausta mielenkiintoisena, eniten pidinkin juuri tyttöyden kuvaamisesta, siitä mitä aluksi kammoksuin. En ole varmaan ikinä lukenut näin osuvaa kuvausta siitä mitä on olla murrosikäinen tyttö, koin hyvin paljon takaumia omiin nuoruusvuosiin.<br />
<br />
<br />
Nyt vuoden vaihtuessa on vielä hyvä väli lähettää iso kiitos Mustelumon lukijoille ja muille seuraajille kuluneesta vuodesta. Parhaita puolia bloggaamisessa on ajatusten ja kirjasuositusten vaihtaminen teidän kanssanne. Kommentti jättää aina hyvän mielen ja toivottavasti viihdytte ja vierailette täällä jatkossakin. Onnellista uutta vuotta! :)<br />
<b><br /></b>Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-7129872392804500372016-12-29T02:39:00.001-08:002016-12-29T22:12:40.396-08:00Tuulia Aho - Urpukas<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikf1Den62plNsHmn_o3bU_CjfeKhNTTg_bkRuhXH7DhcA6fefYlKBRXHWEVjGL8gpDxlz2xbflZ7_4J3b_CnBwBjKjkS7pfaKAcPm_NlXw0Hg_uQqKeosoiHKRXPPbs-hcI9n24DBtEYsT/s1600/urpukas.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikf1Den62plNsHmn_o3bU_CjfeKhNTTg_bkRuhXH7DhcA6fefYlKBRXHWEVjGL8gpDxlz2xbflZ7_4J3b_CnBwBjKjkS7pfaKAcPm_NlXw0Hg_uQqKeosoiHKRXPPbs-hcI9n24DBtEYsT/s400/urpukas.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<i>''Urpukas ei ollut koskaan nähnyt mitään sen kaltaista: metsä muutti muotoaan hänen silmiensä edessä. Muutos oli valtava ja tapahtui silmänräpäyksessä, mutta silti kaikki kävi huomaamatta ja äänettömästi. Puut asettuivat paikalleen ilman että niiden näki liikahtavankaan, ja äkkiä tutut kalliot häämöttivät kuusenrunkojen lomasta. Se mikä oli ollut vain tumma häilyvä varjo, olikin nyt kiinteä valkorunkoinen koivu. Oudosti mutkitellut polku kiemurteli jälleen tutusti pähkinäpensaiden kaartuvien oksien alta. Niin kuin sumu olisi hetkessä hälvennyt - tai sumeat silmät kirkastuneet. Merkillinen ajatus pyrki väkisin Urpukkaan mieleen:</i><br />
<i>'Muuttuiko metsä vai muutuinko minä?' ''</i><br />
<br />
Yhä useammin olen huomannut kirjastovierailuillani päätyneeni fantasia-hyllyille. Viimeksi huomioni kiinnitti upea kansi Tuulia Ahon <i>Urpukkaassa</i>.<br />
<br />
Kannen kuvassa on kuparinen pajulintu, jonka on päähenkilö 16-vuotias Urpukas valanut. Hänestä tulee isänsä tavoin kuparinvalaja. Pienessä kyläyhteisössä nuoren miehen erottaa toisista asukkaista merkittävä ero. Hän on hallava, ihmisisän ja jo menehtyneen haltiaäidin lapsi. Tämän vuoksi hän on erilainen. Puoliksi haltiana hän pystyy näkemään haltioita ja kun kotikylään puhkeaa hengenvaarallinen suovilu, Urpukas lähtee etsimään apua pelottavilta suomunkaisilta. Urpukkaan matkan onnistumisesta on kiinni koko kylän tulevaisuus, mukaan lukien hänen siskonsa Piiskun henki. Mutta suomunkaisten apu vaatii uhrauksia niin kylältä kuin itse Urpukkaaltakin.<br />
<br />
Urpukkaan maailma ammentaa Suomen luonnosta ja vanhasta mytologiasta. Kursivoiduissa katkelmissa selvitetään maailman taustan tarinoita, kuten ihmisen syntyä ja tarinassa esiintyvien hahmojen kohtaloita. Juuri luonnon kautta kirja tuntuu jotenkin kotoisalta, läheisemmältä kuin muunlaiset fantasiatarinat. Urpukas voisi hyvin sijoittua vaikka rinnakkaistodellisuuden Suomeen, mielestäni kaikki kirjassa mainitut eläimet ja kasvit löytyvät luonnostamme. Tarinan kautta vahvasti mukana on myös sanoma luonnon suojelusta ja siitä miten me ihmiset emme sitä tarpeeksi arvosta.<br />
<br />
Tarina on ihanan satumainen, mutta en tätä kuitenkaan pelottavien kohtien vuoksi pienemmille lapsille lukisi. Teemojensa vuoksi Urpukkaan voisi mielestäni ihan pistää nuorten osastollekin, kirjassa on vahva sanoma aikuistuville nuorille. Tuntuu, että pistän nykyisin melkein joka kirjoitukseeni tunnisteeksi kasvukertomuksen, mutta mitäpä teen? :D Olenko mieltynyt teemaan vai kaivanko sen väkipakoin joka kirjasta...Mutta Urpukas on selvästi tarina aikuistumisesta, itsensä hyväksymisestä ja vastuun ottamisesta. Urpukas on erilainen ollessaan puoliksi haltia ja hän kantaa erilaisuuden painavana taakkana. Lopussa hän alkaa kuitenkin kaivata erilaisuuttaan jäätyään ''vain puoli-ihmiseksi.'' Pois haluttu pala olikin tärkeä osa häntä.<br />
<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-44112540930470932442016-12-28T06:59:00.001-08:002016-12-28T06:59:49.973-08:00Laura Hakala (toim.) - Siskonmakkarat - Miltä syömishäiriö tuntuu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRPcwXlaQdyb6uGfRO5dF5EpMlfidHFmtIW5MULZL3_HnGzFA0jucHwExhkPMpJ6cguYgIDmPjUGS_XLUTDops1qJJQCQzsdayjcsx7uC_9wjtf4J0rRIytKqXEuWsKNG0RNo3bD0WS0BN/s1600/siskonmakkarat2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRPcwXlaQdyb6uGfRO5dF5EpMlfidHFmtIW5MULZL3_HnGzFA0jucHwExhkPMpJ6cguYgIDmPjUGS_XLUTDops1qJJQCQzsdayjcsx7uC_9wjtf4J0rRIytKqXEuWsKNG0RNo3bD0WS0BN/s400/siskonmakkarat2.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<i>''Unelma siitä, että kaikki pitäisivät minusta.''</i><br />
<i>''Hohdokkaasta lupauksesta alkoi myös kieroon kasvaminen.''</i><br />
<i>''Kokopäiväongelma oli osuva termi.''</i><br />
<i>''Miksei hän ole varovaisempi kanssani vielä?''</i><br />
<i>''Onnettomia hampaita ja heikkoja luita.''</i><br />
<i>''Joka hetki on hyvä tilaisuus jatkaa vielä vähän.''</i><br />
<i><br /></i>
<i>Siskonmakkarat-Miltä syömishäiriö tuntuu </i>koostuu syömishäiriöön sairastuneiden 18-23-vuotiaiden nuorten naisten ajatuksista. Siskonmakkaroista viisi esiintyy omalla nimellään, loput peitenimen turvin. Luvut on jaettu aihepiireittäin, esim: <i>Minä vastaan muut, Naiseus ja rakkaus, Syöminen on sääntöjä, Me kiltit?</i> Naiset pohtivat suorittamisen ja perhesuhteiden vaikutusta ja ylipäätään muistoja ja kasvukipuja, jotka ovat tai mahdollisesti ovat vaikuttaneet sairauden puhkeamiseen. Tytöt kertovat avoimesti arjestaan, paineista ja häpeästään sekä mitä hulluimmista laihdutuskeinoista.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUYA_LCViP3DIZYFsCiFPzpgglfZhA5UooGpXu5TwYrooYShGHjQbPK6vPgVXa761MiidMLaKmKZ53PpOFsr0ploPdryY8dtIk2w0aXiNfSwXnwWqjH67T5D-KJy_ZrDWbUCIrdJ0zoKtZ/s1600/siskonmakkarat3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUYA_LCViP3DIZYFsCiFPzpgglfZhA5UooGpXu5TwYrooYShGHjQbPK6vPgVXa761MiidMLaKmKZ53PpOFsr0ploPdryY8dtIk2w0aXiNfSwXnwWqjH67T5D-KJy_ZrDWbUCIrdJ0zoKtZ/s640/siskonmakkarat3.jpg" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirjan kuvitusta.</td></tr>
</tbody></table>
Kirjan toimittanut Laura Hakala on itse yksi Siskonmakkaroista ja sairastanut anoreksian. Hän halusi tuoda esiin sen miltä sairaus <i>tuntuu, </i>sillä tämä näkökulma tuntui jääneen vähälle niin mediassa kuin hoidossakin. Lopussa kirjoittajien läheiset kertovat miltä tuntuu olla syömishäiriöisen äiti, ystävä, poikaystävä. Tyttöjen kertomat ajatukset ovat niin rehellisen paljaita, että syömishäiriön puhkeamisen ymmärtää. Mutta ymmärtää hyvin myös sivustakatsojan ymmärtämättömyyden. Euforinen ahminta ja näännytys ja parantumishaluttomuus näyttävät järjettömiltä. Syömishäiriöön sairastunutta on mahdotonta ymmärtää ellei ymmärrä sitä miltä hänestä<i> tuntuu.</i><br />
<br />
Olen takakannen kanssa siitä samaa mieltä, että Siskonmakkarat on erittäin hyvää lukemista terveydenhuollon ammattilaisille ja läheisille. Kirja todella avaa sen miltä sairaustuneesta tuntuu. Syyt puhkeamiseen ovat osalle kirjoittajista itselleenkin mysteeri ja he ovat parantuneet eri oivallusten ja keinojen kautta, joten kirja ei ota lääketieteellisiä näkökulmaa. Puutteet syömishäiriöisten hoitotyössä jäivät kalvamaan ja mietinkin mikä mahtaa nykyisin olla tilanne (Kirja on ilmestynyt siis vuonna 2000). Siskonmakkaroista useampi kertoo hoitoon pääsemisen olleen vaikeaa ja liukuhihnamaista. Osalta lääkäreistä ja psykologeista puuttuu tietämys sairaudesta, ylipäätään kiinnostus potilaasta yksilönä ja terapian sijasta pakkosyötetään ja punnitaan. Onhan painon nostaminen tärkeää, en väitä vastaan. Mutta painon laskemisen takana ovat juuret isompiin ongelmiin, eikä sairaus poistu keskityttäessä vain lopputulokseen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Ongelmallisena koen aina syömishäiriöiden kuvaamisessa lähikatseet arkisiin tapoihin ja salailuun. Jotkut anorektikot ja bulimikot kun lukevat sairautta käsitteleviä romaaneja ja tietokirjoja etsiäkseen uusia tapoja paastoamiseen, läheisten harhauttamiseen yms. On erittäin tärkeää, että aihetta käsitellään, mutta oikean tavan löytäminen on haastavaa. Siskonmakkaroiden laihdutusarjesta lukiessani en voinut olla miettimättä lukemisen vaikutusta laihuutta ihannoiviin, niihin jotka koluavat pro-ano-sivuilta jippoja. Sairastuksessa myllertävän ajatusmaailma on suorittamiskeskeisen ankara ja kapea. Hyvä sanoma saattaa jäädä valitettavasti kirjan kansien väliin.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLuOO1tWGFsRqkjtVYT537Mq-_Oosr1OZqNCOnLfOTh_tVRv5GhLaR0Lk_DP6GpF5BrK2XLwGceGKhHqyGMSUjLqaXMkJ_xlM10rv9l4Uog7WoFcGpTcUhCTr_RBuVWNG30kpiX8TjueYR/s1600/sy%25C3%25B6minen_sallittu%2521.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="245" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLuOO1tWGFsRqkjtVYT537Mq-_Oosr1OZqNCOnLfOTh_tVRv5GhLaR0Lk_DP6GpF5BrK2XLwGceGKhHqyGMSUjLqaXMkJ_xlM10rv9l4Uog7WoFcGpTcUhCTr_RBuVWNG30kpiX8TjueYR/s400/sy%25C3%25B6minen_sallittu%2521.jpg" width="400" /></a></div>
Luin tämän kirjan osana <a href="https://evariankirjahylly.blogspot.fi/2016/12/loppuvuoden-avautuminen-ja-uusi.html?showComment=1481290162097#c5232458537984122691">Syöminen sallittu!-lukuhaastetta.</a> Etsin haasteeseen sopivia tietokirjoja <a href="http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/kirjallisuutta.html">Syli ry:n lukusuosituslistalta</a> ja sieltä Siskonmakkarat erottui joukosta erikoisella ja hauskalla nimellään. En tiedä tarkalleen kuinka läheisiä kirjoittajat ovat kirjoittamisajankohtana olleet, mutta ainakin kirjan nimestä huokuu lämmin huumori, sisarellisuus ja lempeys. Kun luin lyhyen kuvauksen sisällöstä, päätin valita sen haasteeseen ja olen iloinen, että valitsin juuri Siskonmakkarat.<br />
<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-29488886902832043322016-12-19T09:11:00.000-08:002016-12-19T09:11:00.895-08:00Emma Cline - Tytöt<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1V90CBmHS9waFpLz0sviiqL2eSSqnr1lEBA9fSmXsQ082eR5wbRmUrP-CgWVlkSS2r9obXmgvgZRwes6-dyWm7-vl9XVSMi2SAY-xST3VoE_7-jpUOLAo_n7q9EtSIb9bebZ5g-eEAi71/s1600/emmacline-tyt%25C3%25B6t1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1V90CBmHS9waFpLz0sviiqL2eSSqnr1lEBA9fSmXsQ082eR5wbRmUrP-CgWVlkSS2r9obXmgvgZRwes6-dyWm7-vl9XVSMi2SAY-xST3VoE_7-jpUOLAo_n7q9EtSIb9bebZ5g-eEAi71/s400/emmacline-tyt%25C3%25B6t1.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
Varausjono oli tuskastuttavan pitkä, mutta viimein tuli vuoroni ja sain Emma Clinen <i>Tytöt </i>lainaan vielä ennen vuoden vaihtumista. Kirja tuli luettua malttamattoman odotuksen jälkeen kiireettömänä sunnuntaina kannesta kanteen. Päivät jolloin ei tarvitse sätkiä mihinkään suuntaan ovat ah, niin ihania.<br />
<br />
Evie on 14-vuotias tyttö, joka elää hippiaatteiden värittämää kesää 1969. Elämä on muutoksessa vanhempien erottua ja ihastuksen sekä parhaan ystävän poistuttua kuvioista. Nuori tyttö jää äkkiä yksinäiseksi. Kiihkeästi hyväksyntää, rakkautta ja ylipäätään seuraa kaipaavan Evien lumoaa pitkätukkainen ja boheemi kapinallinen Suzanne. Uuden tuttavuuden kautta Evie tutustuu kommuuniin, jota johtaa karismaattinen Russell. Vapaa rakkaus, yhteisöllisyys ja kokonaan uusi ajattelutapa yhteiskunnasta vetävät Evien kulttiin ja hän alkaa viettää koko ajan enemmän aikaa ränsistyneellä ranchilla. Päivät kuluvat vetelästi, mutta lopulta vapaan oloisen pinnan alta paljastuu vaarallinen valta. Kesän loputtua Evien viattomuus on poissa.<br />
<br />
Kirjassa on kuvattu kulttiin liittyminen uskottavasti. Jäsenet eivät ole hulluja tai erityisen epätavallisia, vaan turvaa ja rakkautta hakevia, rikkinäisiä nuoria. On selvää, että kirjan tarinan pohjalla ovat todelliset tapahtumat Charles Mansonista ja hänen kultistaan. En voinut lukea vertailematta Russellin kulttia historian kauhuihin, jotka ovat dokumenteista tuttuja. Yhtäläisyyksiä on paljon, joten osasin odottaa kamalaa loppu''huipentumaa.''<br />
<br />
<i>''Joka päivä koulun jälkeen me luiskahdimme saumattomasti iltapäivän tuttuun uraan. Kulutimme tuntikausia johonkin työlääseen puuhaan: teimme pirtelöitä raaoista kananmunista Vidal Sassoonin reseptillä hiusten vahvistamiseksi tai puristelimme mustapäitä steriloidun ompeluneulan kärjellä. Tyttöys oli jatkuva projekti, joka tuntui vaativan kummallisia ja täsmällisiä hoitotoimia.''</i><br />
<br />
Cline kuvaa tyttöyttä ja murrosikää tuoreella, realistisella otteella, juurikin epämukavuutta ja samaistumisen halua. Kehonkuva, ensimmäisten seksikokemusten hakeminen ja tyttöjen ystävyys ja julmuus toisiaan kohtaan on kuvattu hyvin. Se millaista on olla murrosikäinen tyttö on kuvattu samaistuttavasti; pystyin löytämään paljon tuttuja, jo uinahtaneita tunteita ja ajatuksia omilta teinivuosilta, kuin aikakoneeseen olisi mennyt! Mikä siinä on, että juuri nuoret tytöt haluavat kovasti miellyttää, kun taas pojilla ei tunnu olevan samanlaista tarvetta, ainakaan samassa mittakaavassa? Onko se jotenkin biologisesti sisäänrakennettu, yhteiskunnasta ja kasvatuksesta opittu vaiko näiden yhdistelmää..?<br />
<br />
Evien turhautunut kiukku ja naiivius eivät tunnu tippaakaan kliseisiltä, vaan ymmärrettäviltä. Evie on nuoruuteen kuuluvalla tapaa ehdoton ja näkee asiat itsekeskeisesti omalta kannaltaan. Hänen äitinsä kävi tosin hieman sääliksikin, kun Evie ei hyväksynyt millään uusia miehiä. äidin onnellisuuden tavoittelua. Toisaalta äiti oli liikaakin keskittynyt itseensä ja omaan onneensa. Tytär huitelee jatkuvasti poissa, eikä vanhempi tarkista peitetarinoita tai kyseenalaista mitään kuin vasta kesän käydessä loppuun...<br />
<br />
Pidin erityisen paljon siitä, ettei tarina keskity pelkästään Evien nuoruuden kesään, vaan välillä hypättiin vuosikymmeniä eteenpäin nykyaikaan. Liian nuorena kadotettu viattomuus heijastuu koko loppuelämään ja tarina saa lisää perspektiiviä. Kesän tapahtumat jäävät taakaksi Evien sisimpään luottamisen ongelmina ja ulkopuolinen maailma ei ajan saatossakaan lakkaa kiinnostumasta kultista. Evie ymmärtää näkemään maailman harmaat sävyt ja sen, että olisi itsekin saattanut tehdä saman mitä kultin jäsenet. Hän ei näe maailmaa niin kuin esikaupunkilaiset vanhempansa, mutta on kasvanut myös kultin uskomuksista ulos, löytänyt oman totuutensa.<br />
<br />
Tytöt on hyvä kirja ja aika pitkälti sitä mitä odotin. Tiesin, ettei tämä olisi kaunis tai kevyt tarina. Luulin ensin, että päähenkilö Evie olisi ollut vanhempi, joten 14-vuotiaan sielunmaisemiin sukeltaminen oli ehkä sellainen juttu joka yllätti. Mutta se olikin lopulta positiivinen yllätys ja sen tulen tästä muistamaan, uskottavan tyttökuvauksen ja viattomuuden menettämisen. Onkin mielenkiintoista, mihin Emma Cline tarttuu seuraavaksi.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-26285729815397566202016-12-15T11:06:00.000-08:002016-12-15T11:06:36.846-08:00Vuonna 2016 kesken jääneitä<br />
Ennen kuin julkaisen postauksen tämän vuoden mieleenpainuvimmista lukukokemuksista, virkistän muistiani ja kertaan niitä teoksia, jotka ovat tänä vuonna jääneet syystä taikka toisesta kesken. Idea postauksesta on muhinut jo pitkään, sillä kirjoja jää kesken aika paljon. Näin vuoden loppussa on tälle hyvä väli.<br />
<br />
Oma tyylini blogikirjoituksieni (en pidä sanasta <i>arvostelu</i>, sillä koen lähinnä höpötteleväni tänne päiväkirjamaisesti) ja ylipäätään lukemisen suhteen on se, että luen sitä mistä pidän. Välillä astun mukavuusalueeltakin toki ulos. Sen teen kuitenkin maltillisesti, sillä haluan pitää blogin pitämisen hauskana. Tämä vie loppupeleissä aika paljon aikaa, joten miksi tuhlaisin sen huonon kirjan lukemiseen ja vielä siihen päälle siitä kirjoittamiseen? Mustelumon pitäminen on palauttanut rakkauteni kirjoihin ja sen haluan säilyttää jatkossakin.<br />
<br />
Tässä muutamia tänä vuonna kesken jääneitä kirjoja.<br />
<br />
<b>Charles Dickens - Suuria Odotuksia</b><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg8X0qxABuYFnHdL6yQk5NCa2G3f8JHLDfQu0xrXMALrYMMeyXpFSYgRa63lTr5e6Qrs9I-hNr3hWaohUENtRwKnr0kJRQigUpZnw3kWCDHZL1juAtHzDLzIa1AqKOXuE-UkVP8j6anxL3/s1600/suuria+odotuksia.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg8X0qxABuYFnHdL6yQk5NCa2G3f8JHLDfQu0xrXMALrYMMeyXpFSYgRa63lTr5e6Qrs9I-hNr3hWaohUENtRwKnr0kJRQigUpZnw3kWCDHZL1juAtHzDLzIa1AqKOXuE-UkVP8j6anxL3/s640/suuria+odotuksia.jpg" width="480" /></a><b><br /></b>
Olin halunnut lukea tämän kirjan pitkään. Jo kirjan nimi Suuria Odotuksia luo juuri niitä, suuria odotuksia. Toinen suomennos alkuperäisnimestä Great Expectations, <i>Loistava tulevaisuus</i>, luo sekin mielikuvia ravisuttavan upeasta tarinasta. Dickens on iso nimi kirjallisuuden klassikkojen historiassa ja hänen kirjoihin viitataan paljon. Pip-pojan kasvutarina jäi itselläni junnaamaan sadan sivun kieppeillä ja oli pakko antaa vuoro jollekin vetävämmälle. Olen nähnyt South Parkin jakson, joka kertoo kirjan tarinan ( kertojaäänenä mahtava Malcolm McDovell, sir Kellopeliappelsiini). Näin välillä mielessäni hahmot sarjan tikku-ukkomaisina versioina, aika huvittava (ehkä lukukokemukselle turmiollinenkin) lisä. Mutta täytyy sanoa kyllä sekin, että jotakin todella dickensmäistä tekijät ovat onnistuneet jaksoon kiteyttämään... :D<br />
<br />
<b><br /></b>
<b>Caitlin Moran - Näin minusta tuli tyttö</b><br />
<br />
Olen lukenut pari Caitlin Moranin haastattelua. Nainen vaikuttaa super mielenkiintoiselta, sellaiselta feministiltä jollaisia maailma tarvitsee. <i>Näin minusta tuli tyttöä </i>jaksoin kuitenkin lukea vain pari lukua. Tuntui siltä, että tämä nyt on jo luettu aiemmin, liikaa teinitunnelmia.<br />
<br />
<b><br /></b>
<b>Ulla-Lena Lundberg - Jää</b><br />
<i><br /></i>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2awXq0stg-nOgJ5xp5tz6p9HauJuYHp0d8yI_hIt2JCGo06MLjJETGknqfUz0sQXvg_FHYnMPqQ2I0zWW56JPN5s3ASC-bhauLztT8-4JdRCQfJT8WyQYYTQVRyw2Qr6SFXCJ-JnVZqSE/s1600/j%25C3%25A4%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2awXq0stg-nOgJ5xp5tz6p9HauJuYHp0d8yI_hIt2JCGo06MLjJETGknqfUz0sQXvg_FHYnMPqQ2I0zWW56JPN5s3ASC-bhauLztT8-4JdRCQfJT8WyQYYTQVRyw2Qr6SFXCJ-JnVZqSE/s400/j%25C3%25A4%25C3%25A4.jpg" width="300" /></a></div>
<i><br /></i>
<i>Jään</i> luin puolenvälin paikkeille. Kirja ei ole huono, se vain ei taida olla ominta makuani. Nautin saaren eristyneisyyden ja luonnon kuvauksesta, mutta tässä ei tapahtunut mitään. Odotin, että vuodenajan vaihtuessa tarinassa olisi merkitys kirjan nimen takana selkeytynyt, olisi tullut joku merkitsevä käänne. Mutta ei tullut. Olisi pitänyt lukea pappisperheen elämästä vielä ainakin seuraavaan talveen.<br />
<br />
<b><br /></b>
<b>Richard Adams - Shardik- Berklan herra</b><br />
<br />
Ruttokoirat ja Ruohometsän kansa ovat nostaneet Adamsin yhdeksi lempikirjailijoistani. Mainituissa kirjoissa hän ottaa upeasti kantaa ihmisen ja eläimen suhteeseen. Molemmat ovat aiheuttaneet suuret tunnekuohut, vaikkakin erilaiset. Ruohometsän kansassa ihmisen kohtelu luontoa kohtaan pistää surulliseksi, kun taas Ruttokoirat raivostumaan. Eläinkokeet ovat niin väärin...Kesällä mulla oli lainassa Adamsin Shardik. Uusin lainan muistaakseni pisteeseen, että se oli pakko palauttaa. En päässyt paljoa alkua pidemmälle ja aloin sitten vain lukea muita lainoja. Kirja oli todella raskaslukuista, enkä vain päässyt tunnelmaan kiinni tällä kertaa.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwaUOsErhJuI7ZGdta2mH9udKnOOkPTPwqU8j33I8o1pb23fK2yD1Zq_5TgArVIaUwaWpoAJzkuKVFsruy0O0DPbPeQzFYzCRuJvXfrPFF5nDM7l3iRtvnnMnOJF4G0aM8FTXmvP_qkyLh/s1600/rakkaudenjakostonkokki.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwaUOsErhJuI7ZGdta2mH9udKnOOkPTPwqU8j33I8o1pb23fK2yD1Zq_5TgArVIaUwaWpoAJzkuKVFsruy0O0DPbPeQzFYzCRuJvXfrPFF5nDM7l3iRtvnnMnOJF4G0aM8FTXmvP_qkyLh/s400/rakkaudenjakostonkokki.jpg" width="400" /></a><b><br /></b>
<b>Franz-Olivier Giesbert - Rakkauden ja koston kokki</b><br />
<b><br /></b>
Takakannessa kirjaa verrattiin Forrest Gumpin seikkailuihin. Nuori kokki Rose kasvaa väkivallan vuosisadalla 1900-luvulla päätyen aina sinne missä tapahtuu hirveyksiä. 104-vuotiaana hän alkaa muistella kaikkea kokemaansa. Kirja alkaa Armenian kansanmurhan tapahtumien keskeltä.<br />
<br />Odotin <i>Rakkauden ja koston kokilta</i> paljon. Olen paljon tekemisissä ruoan kanssa ja pidän 1900-luvun historiaa, kuten 2. maailmansotaa mielenkiintoisena - <i>Voilá!</i> ajattelin bongatessani kirjan, jonka alkuperäisnimi on <i>Le cuisiniére d'Himmler</i> eli Himmlerin kokki. Olin vuorenvarma, että noni, nyt löytyi kirjarakkaus. Vaan kylläpä vuorenvarmuudelta tultiin rämisten alas...Tietyt sanavalinnat ja karskius särähtivät ja paikoin kuvottivat liikaa. Omenat olivat <i>kuin pikkutyttöjen peppuja piiskaamisen jälkeen. </i>En myöskään pidä siitä, että hyväksikäyttöä tai raiskausta kuvataan millään asteella kepeästi. Voi olla että olen turhankin herkkä, mutta koin, että kirjassa tehtiin niin. Lopetin lukemisen sadan sivun kieppeillä.<br />
<br />
Kirjastosta lainaaminen on siitä hyvä, ettei rahoja tarvitse tuhlata huonoihin kirjoihin. Kirjasta kun ei voi päällisin puolin arvioida tuleeko siitä pitämään. Pian varausmaksutkin poistuvat kokonaan kaikista kirjastoista, mikä on mielestäni hyvä muutos. Suurimmalle osalle asiakkaista se euron tai parin maksu ei maata kaada, mutta on paljon niitä jotka laskevat joka euron ja sentin hyrrän. Muistan vielä itsekin tuskaisen elävästi opiskeluajat. Kirjojen tulisi mielestäni olla kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta. Tämä oli hieman aasinsilta kukkaruukkuun, mutta tulipa nyt mieleen puhua tästäkin. :D<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-43441647946901312912016-12-14T08:55:00.000-08:002016-12-14T08:55:32.679-08:00Agatha Christie - Vaarallinen talo<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv7aHzo4DNAa9HAJ2TZg0geI_4wGbL-eC5c7y4s3X4llm0xtnc1GzL583U9uRqHsx2EWUivQl1d9MEIqP3VKuRg3FeVjZSpOaLeZX0j91W3WRNWByqLkRRw7Ua7Dk7yY9kllCxfPdyvRNx/s1600/vaarallinentalo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv7aHzo4DNAa9HAJ2TZg0geI_4wGbL-eC5c7y4s3X4llm0xtnc1GzL583U9uRqHsx2EWUivQl1d9MEIqP3VKuRg3FeVjZSpOaLeZX0j91W3WRNWByqLkRRw7Ua7Dk7yY9kllCxfPdyvRNx/s400/vaarallinentalo.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
Luettuani viime kuussa elämäkerta <i>Agatha Christie katoaa </i>heräsi jälleen into tarttua murhamamman dekkareihin. En ole juurikaan lukenut muita dekkareita kuin Christien, sillä minulle hän on se yksi ja oikea. Christie osaa jekuttaa lukijaa paremmin kuin kukaan ja kirjojen lukeminen todella on kovan pähkinän pureskelua. <i>Vaarallisen talon </i>valitsin ilman sen kummempia syitä. Nimi kuulosti hyvältä ja halusin ratkoa rikosta ärsyttävän hurmaavan Poirotin kanssa.<br />
<br />
Vaarallisen talon, Tien pää-nimisen kartanon nuorelle omistajaneidille Nickille on lyhyellä aikavälillä sattunut omituisia läheltä piti-tilanteita. Seinämaalaus on liki kaatunut niskaan ja auton jarrut ovat reistailleet vaarallisesti. Aivan kuin joku yrittäisi vahingoittaa häntä, ehkä jopa päättää päivät? Viimeinen varmistus epäilyyn tulee, kun hatusta löytyy luodin tekemä läpi. Itsevarma Hercule Poirot saa aivan uudenlaisen haasteen. Sen me tiedämme, että harmaat aivosolut ratkovat mahdottomaltakin vaikuttavan murhamysteerin. Mutta pystyykö mestarietsivä <i>estämään</i> murhan?<br />
<br />
Vaarallinen talo lunasti odotukseni. Christie onnistui jälleen harhauttamaan poloisen Hennin aivan harhateille, uskomaan selvittäneensä murhaajan ja lopussa vetää nenästä kääntäen koko kuvion päälaelleen. Ähäkutti. Juuri tätä rakastan Christien kirjoissa, yllätetyksi tulemista. Oho, enpäs odottanut ainakaan tuota-tunnetta. Tässä kirjassa sai hykertelemään myös aina niin itsevarman (ja itserakaskin hän kyllä on) Poirotin varmuuden huojumista. <i>Eh, bien!</i><br />
<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-72966774925984902052016-12-10T07:09:00.001-08:002016-12-11T05:45:00.835-08:00Haruki Murakami - Norwegian Wood<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-BYbdaHksguKxM8VzC9TafLKP3jI5z1isYVJqnrtm_CcUZfXj-JP2qJlOJD_m6U3JWK8VyvHPVRZgbA5S7-G2DP_eL7fJLV7oupZNJ1TTTOR0qv6e2ciMXhgnLWueQd-ec3iFtUcGK8H5/s1600/norwegianwood.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-BYbdaHksguKxM8VzC9TafLKP3jI5z1isYVJqnrtm_CcUZfXj-JP2qJlOJD_m6U3JWK8VyvHPVRZgbA5S7-G2DP_eL7fJLV7oupZNJ1TTTOR0qv6e2ciMXhgnLWueQd-ec3iFtUcGK8H5/s400/norwegianwood.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
Haruki Murakami on kirjailija, johon olen halunnut tutustua jo pitkään. Viime kirjastoreissulla lainakassiin päätyi hänen teoksistaan <i>Norwegian Wood. </i>Kirjassa kiehtoivat ajanjakso 60-luku sekä Beatles-fanina kirjan nimi. Juonesta en aiemmin tiennyt juuri mitään ja yllätyinkin siitä miten kesy kirja on. Siis siinä mielessä, että odotin surrealistista ilotulitusta, jotakin vähän absurdimpaa. Siinä mielessä kirja sitten taas ei ole kesy, että kikkeli mainitaan aika usein.<br />
<br />
Kirja on rakkaustarina, muttei mikään yksioikoinen boy meets girl. Vaan pikemminkin, että poika, Toru, tapaa kaverin ja tämän tyttöystävän. Kaveri kuolee ja Toru rakastuu tämän tyttöystävään Naokoon. Naoko masentuu ja menee parantolaan avaamaan elämänsä solmuja. Sillä välin päähenkilö tapaa toisen kiehtovan, omaperäisen tytön. Opiskelukaveri Midori on varattu. Siinä Toru Watanabe sitten välissä palloilee. Odottaako hän ensimmäisen rakkautensa tervehtymistä vai heittäytyykö Midorin kanssa suhteeseen?<br />
<br />
Kirja muistuttaa mielestäni paljon J.D.Salingerin teoksia. Teemoina ovat kuoleman hyväksyminen, vaikeat valinnat, aikuiseksi kasvaminen. Tässä on samanlaista haahuilua kuin Siepparissa Holdenilla. Dialogikin on samanlaisesti lennokasta kuin Salingerilla ja pistää hymyilemään. Taidettiin <i>Sieppari Ruispellossa </i>jopa mainitakin jossakin kohtaa tarinaa. Keskustelut ovat mielestäni kirjassa parasta antia! Varsinkin Midorin kanssa. Ihanan omaperäinen hullutteleva hahmo, jolta ei näkemyksiä puutu. Kirjassa mainitaan paljon muitakin kirjoja ja kappaleita. Erityisen paljon ilahduin viittauksista <i>Kultahattuun. </i>Saavuttamattomia, vaikeita rakkauksia Torukin kokee, kuten Gatsby. Naoko on vähän kuin hänen Daisynsä. Paljon mainitaan myös 60-lukulaisia ikivihreitä, saisi tehtyä mainituista kappaleista hienon soittolistan...<br />
<br />
Pidän kirjan teemoista ja Murakami kuvaa mielestäni osuvasti nuoruutta. Haisevia poikamiesten asuntoloita, seksiin tutustumista ja niitä nuoruuden valintoja, jotka muokkaavat loppuelämän. Jos yksi sana kirjasta jää mieleen, niin <i>valinta</i> on se sana. Toru joutuu valitsemaan kahden naisen väliltä. Haluaisin ajatella, että rakkaus kun iskee niin se on menoa eikä siinä jäädä palloilemaan kahden naisen väliin, kuten jossakin <i>Unelmien</i> <i>poikamiehessä</i>. Olen pohjimmiltani ehdoton hömppäromantikko. Mutta onhan se totta, että usein elämä on julma ja joutuu tekemään vaikeita valintoja, joudut tahtomattasikin laittamaan sen elämäsi rakkauden sivuun. Elämässä ei voi loputtomiin jäädä odottamaan. Toru valitsee Midorin, koska se vie eteenpäin, pois pysähdystilasta. Samalla hän valitsee itsensä ja valitsee menevänsä omassa elämässään eteenpäin. Se, tekikö Naoko Torun valinnan vuoksi itsemurhan jää epäselväksi. Mutta luulen, että kyllä. Ja se kyllä särkee sydämen.<br />
<br />
Kuoleman hyväksyminen on asia, jonka Toru oppii. Kirjassa kuolee paljon hahmoja, eniten itsemurhaan. Ensimmäisen kerran Toru on kohdannut kuoleman hänen ystävänsä Kizukin tapettua itsensä, täysin yllättäen. Muisto Kizukista yhdistää häntä ja Naokoa, mutta samalla repii erilleen. Erityisesti Naokon on vaikea hyväksyä kuoleman lopullisuus.<br />
<br />
Vaikka kirjassa on todella paljon kaikkea mistä pidän, jäi jotakin uupumaan. Tämä oli itselleni sellainen 3,5 tähden lukukokemus. Kun suljin kirjan luettuani viimeiset sanat, ajattelin: ''No joo, ihan kiva.'' En siis kuitenkaan koe, että olisin hukannut aikaani. Sellaiset pienet jutut jäivät ärsyttämään hienon kerronnan ja hahmojen keskellä. Voi olla, että odotukseni olivat liian korkealla. Voi myös olla, että luin tämän väärään väliin. Vaikka tämä on haahuilua ja hienosti kerrottu, sivumäärästä olisi voinut ehkä vähän nipistää... Enkä tiedä olenko yht'äkkiä muuttunut kainoksi, mutta kikkelijutut ovat turhan miesmäisesti kerrottu. Ja se seksin harrastaminen Naokon psykiatrin Reikon kanssa kirjan lopussa. Ei, ei, ei! Vaikka he olivat muodostaneet ystävyyssuhteen Naokon kautta, en pitänyt juoniratkaisusta. Torun kikkeli nousee milloin Midorille, milloin Naokolle, milloin baarista isketyille naisille ja sitten vielä Reikolle. Heidän sekstailullaan on kai joku henkisesti vapauttava, parantava diippi merkitys.<br />
<br />
Vaikken Murakamin Norwegian Woodiin hullaantunutkaan niin paljon kuin odotin, aion kyllä lukea häneltä vielä jotakin.<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-44648653425044894492016-12-09T08:36:00.001-08:002016-12-09T08:39:19.694-08:00Syöminen sallittu! -lukuhaaste<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkqzya26ze4DH6h_cCWWrC4L8NrFpbf6tvJvhqgJ_tv00upEDTrkvzt-JPFI2E5SY-yy393KkaSZGhH9iNWLbvWSZbCXwwQiw6tAtJUHVbIiPq6lJO-zDWxSD_04fdFjdZ5G81xNcn4TTl/s1600/sy%25C3%25B6minen_sallittu%2521.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="392" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkqzya26ze4DH6h_cCWWrC4L8NrFpbf6tvJvhqgJ_tv00upEDTrkvzt-JPFI2E5SY-yy393KkaSZGhH9iNWLbvWSZbCXwwQiw6tAtJUHVbIiPq6lJO-zDWxSD_04fdFjdZ5G81xNcn4TTl/s640/sy%25C3%25B6minen_sallittu%2521.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Evaria <a href="https://evariankirjahylly.blogspot.fi/2016/12/loppuvuoden-avautuminen-ja-uusi.html?showComment=1481290162097#c5232458537984122691">Evarian kirjahylly-blogista</a> käynnisti lukuhaasteen, johon toivon mahdollisimman monen osallistuvan. Käykää lukemassa myös hänen kirjoituksensa aiheesta. <b>Syöminen sallittu! </b>kannustaa tutustumaan syömishäiriöihin ja ruokasuhteeseen. Haaste alkoi 9.12.2016 ja päättyy 6.5.2017 Syömishäiriöliitto Syli ry:n valtakunnallisena Älä laihduta-päivänä.<br />
<br />
Haasteessa on kolme kategoriaa:<br />
1. Romaani, jossa ruoka on tärkeässä asemassa.<br />
2. Romaani, jossa joku henkilö kärsii syömishäiriöstä.<br />
3. Syömishäiriötä käsittelevä tietokirja.<br />
<br />
Laihduttaminen on mielestäni sana, joka pitäisi kokonaan kieltää. Laihduttaminen kun mielletään kuuriksi, lyhyeksi ajanjaksoksi kun kidutetaan itseä paastolla ja hölkällä. Kaalikeittodieeteillä ynnä muilla järjettömyyksillä. Juuri se, että kyseessä on väliaikainen ajanjakso on ihan väärin. Ylipainosta eroon pääsemiseksi pitäisi asennoitua <i>elämänmuutokseen</i>, joka kestää. Kaikkien pullukka-ohjelmien, Suurimpien pudottajien ja fitnessberberien keskellä pitäisi sitten löytää kultainen keskitie. Syöminen on ihmisen polttoaine, mutta myös nautinto. Näiden roolien tasapainottaminen voi olla vaikeaa.<br />
<br />
Maailma on mennyt omista nuoruusajoistani entistä hullummaksi ja ulkonäkökeskeisemmäksi. En yhtään ihmettele syömishäiriöiden yleisyyttä. Fitness on noussut kovaksi trendiksi ja photoshoppaus automaattiseksi oletukseksi. Mediassa normaali vartalo on valitettavasti poikkeavuus. Tämä saa toiset treenaamaan hulluna saadakseen tiukan sikspäkin, kun taas toiset näännyttävät itseään <i>pro-anoiksi</i>. Se, mikä on terveellistä ja mikä ei, ei ole enää niin yksioikoista ja sekoittaa pään ilman syömishäiriötäkin ja saa ihmiset hurahtamaan. Monet kyseenalaistavat ravitsemussuosituksemme ja esim. se, onko maito todella niin terveellistä kuin meille on kerrottu vaiko vain Valion propagandaa on kuuma puheenaihe. Tutkimustulokset puolustavat välillä maitoa, välillä eivät, riippuen laatijasta. Kuluttajan on koko ajan vaikeampi ja vaikeampi tehdä valintoja. Toiset ryhtyvät vegaaniksi, toiset noudattavat gluteenitonta ruokavaliota vaikkeivat ole keliaakikkoja, toiset työntävät kehon ketoosiin kieltämällä siltä hiilihydraatit.<br />
<br />
Linkin takana vielä lisää tietoa <a href="http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5.html">Älä laihduta-päivästä</a>.<br />
<br />
Aiotteko lähteä messiin?<br />
Otan kommenttiboksiin mielelläni haasteeseen sopivia lukusuosituksia. :)Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8927362366924209957.post-63206913533265609762016-12-06T08:47:00.000-08:002016-12-06T08:49:20.954-08:00Margaret Atwood - Orjattaresi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizqQtyt3vqJvzVoZaR-KTlyCDTVc3uqN_AmErOfHNES84NdZbNpP7G6jvR9KMNO-UWiphru71qfc5R7BuNK_8xaRCgb22bRVVy-HlfeL_uiIlqx5pObPXw9HQOXZa8S1dzFs8xhEH1G6BP/s1600/orjattaresi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizqQtyt3vqJvzVoZaR-KTlyCDTVc3uqN_AmErOfHNES84NdZbNpP7G6jvR9KMNO-UWiphru71qfc5R7BuNK_8xaRCgb22bRVVy-HlfeL_uiIlqx5pObPXw9HQOXZa8S1dzFs8xhEH1G6BP/s400/orjattaresi.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<i>''Minä odotan. Yritän kokoilla itseni. Olen tällä hetkellä jotakin sellaista joka pitää kokoilla. Se olento joka minun pitää tuoda esiin on tekemällä tehty, ei syntynyt.''</i><br />
<br />
Päätin, että haluan tutustua uudempiin dystopioihin, tai sanotaanko sellaisiin itselleni tuntemattomampiin. Netistä tutkiskelemalla (Internet on hieno keksintö, I must say) törmäsin Margaret Atwoodiin. Luin pääpiirteittäin yhden hänen kirjansa juonen. <i>Orjattaresi </i>kiinnitti erikoisella tulevaisuuden kuvallaan huomioni. Lukemissani dystopioissa on ollut vahva poliittinen sanoma. On heijasteltu kylmän sodan tuntoja, sodan pelkoa ja sensuurinvastaisuutta. Atwoodin tulevaisuudessa nojataan vanhoilliskristillisiin arvoihin ja kirjailijalla on ennen kaikkea vahva sanoma naisten oikeuksista ja asemasta sekä uskontojen vaarallisesta puolesta.<br />
<br />
Nimetön päähenkilö on orjatar, punaiseen kaapuun peitetty synnyttäjä. Kirja seuraa hänen sopeutumistaan uuden komentajansa taloon. Häntä kutsutaan komentajansa mukaan <i>Frediläiseksi</i>. Orjattaren oikea nimi jää salaisuudeksi.<br />
<br />
Päähenkilö on elänyt maansa radikaalin muutoksen, joka on tapahtunut kolme vuotta aiemmin. Sitä ennen on eletty pitkälti kuin meidän aikanamme, joten on paha arvioida minkä ajan päähän tarina on sijoitettu. Jostakin syystä itsellä syntyi mielikuva, että oltaisiin edetty sata vuotta, ehkä enemmänkin. Gileadin, entisten Yhdysvaltojen alueen, on kohdannut jonkinnäköinen luonnonkatastrofi, jonka seurauksena ihmisiä on vähän ja lapsettomuutta paljon.<br />
<br />
Ratkaisuja väestökatoon on alettu etsiä Raamatusta, turhan sanatarkasti tulkiten. Lääkäreitä rankaistaan taannehtivasti aborttien suorittamisesta, niin suuri on synti, niin suuri arvo uuden elämän luominen. Naisten sortaminen on aloitettu irtisanomalla kaikki naiset työpaikoistaan ja jäädyttämällä naisten oikeus omaan pankkitiliin. Ne joilla munasarjat toimivat on siirretty koulutuskeskuksiin, joissa opetetaan kunnon hyveet ja valmistutaan puhtoisiksi orjatarsynnyttäjiksi. Nämä naiset valikoituvat komentajien sänkyyn. Jos jälkikasvua ei ala kuulua, vika on kyseenalaistamatta naisessa ja siitä loppuu suhteellisen helppo elämä orjattarena. <i>Steriili</i> on kielletty sana, jota ei saa sanoa ääneen. Ei ainakaan miehistä puhuttaessa. Lapsettomiksi jäävät naiset joutuvat työleireille.<br />
<br />
Naiset jakautuvat orjattariin, kotitalousaskareista huolehtiviin marttoihin ja komentajien vaimoihin, jotka virallisesti ovat orjattarien lasten äitejä. Käytännössä martat sitten hoitavat lapset. Taloudessa on monta naista eri rooleineen ja tehtävineen, koska gileadilaisen näkemyksen mukaan nainen ei voi olla <i>monenlainen</i>, on siis hyvä antaa yksi oma tehtävä ja rooli jokaiselle. Vaimolle onkin huisin kivaa kun toinen nainen tulee taloon tarkoituksenaan tulla tiineeksi aviomiehelle...Atwoodilla on hyvä pointti tässä. Naiskuva kun tuntuu valitettavasti olevan ihan nykyisinkin yksioikoinen. Ei tunnu olevan hyvää keskipolkua, olet joko hyvä, pehmeästi naisellinen äitihahmo tai paheksuttava huora. Tai nalkuttava vaimo.<br />
<br />
Orjattaresi ylitti odotukseni huikeasti. Olen ihmeissäni, etten ole aikaisemmin kuullut tästä kirjasta, niin erikoisen loistava se on! Aivan alkuun lukeminen takelteli ja olin ihmeissäni. Atwood avaa hiljaa ja hitaasti Gileadin sääntöjä ja päähenkilön taustoja. Hiljainen tahti kuitenkin alkoi ruokkia lukuintoa päästessäni hämmennyksen yli, ärsyttävän epätietoisuuden tila vaihtui tiedonjanoon, tarkentavien kysymysten pohtimiseen. Tarinaan sopii oivasti vuorotteleva tahti päähenkilön koettelemuksissa ja menneisyyden muistoissa. Frediläisen menneisyyden muistot tekevät lukiessa pahaa hänen muistellessaan tavanomaisia asioita, kuten kaupassakäyntiä miehensä ja lapsensa kanssa tai riitoja äitinsä kanssa. Ne lisäävät uskottavuutta, toden tuntua. Muistot ja nykyisyys eroavat niin radikaalisti. Vaikka kirjan maailma on erikoinen ja tuntuisi äkkiseltään ajateltuna hullulta, että äärikristityt arvot nousisivat laeiksi, Atwood osaa luoda salakavalasti tainnuttavasta muutoksesta uskottavan.<br />
<br />
Kirja ei lopulta siis ollutkaan yhtään niin vaikea kuin aivan alussa pelkäsin. Se on koskettava ja vaivattomasti etenevä, ennen kaikkea tarina johon jää koukkuun. Se, miten maailma on hiljalleen muuttunut painajaiseksi kerrotaan pohtivasti. Miten tähän on tultu? Tasa-arvon edistäminen on <i>aina</i> tärkeää, vaikka kirjoitusajankohtana 1980-luvulla ja nykyhetkenä asiat ovat suhteellisen hyvin länsimaissa, varsinkin maailmalla on yhä paljon huonoja asenteita ja epäkohtia, joita emme saa unohtaa. Mahdollisimman tasa-arvoiseen maailmaan tulisi aina pyrkiä.<br />
<br />
Ja uskonto. Toivon mukaan se pysyy erossa valtiosta. Gileadista tulee vahvasti mieleeni Iran. Kuten Gileadissa, Iranissakin naiset kulkivat ennen vapaasti, pukeutuivat rannalle bikineihin ja ajoivat autoa. Elämä oli suhteellisen vapaata ja helppoa. Sitten tuli 1979 islamistinen vallankumous, jonka seurauksena maasta tuli fundamentalistinen teokratia, jossa uskonnollisia tekstejä tulkitaan tiukasti ja naisten sorto oikeutetaan uskon nimeen. Bikineistä hijabeihin. Voisiko se mitä Iranille on tapahtunut ja kirjassa Gileadille, tapahtua länsimaassa, jossakin eurooppalaisessa valtiossa? Ajatus tuntuu hullulta, muttei täysin epätodennäköiseltä. Vaikeina aikoina haetaan vastauksia uskosta ja uskonnon teksteistä ja kyllähän on olemassa uskontoja, joissa Raamattua tulkitaan tiukasti. Esimerkki, joka tulee mieleen ei ole edes tuolla kaukana maailmalla. Vanhoillislestadiolaisilla ehkäisy on kielletty ja naiset kokevat yhteisön sisällä tiukkaa painostusta mahdollisimman monen lapsen synnyttämiseen. Se tuottaa uskon piirissä oleville naisille eriarvoisuutta, kipuja ja masennusta.<br />
<br />
Lopussa Atwood nitoo kaiken yhteen niin hyvin, että herra jestas. Viimeisessä luvussa otetaan ajassa hyppy, kauas aikaan jolloin Gilead on historian kirjoihin jäänyt oikku maailmanhistoriassa, omituinen aikakausi josta pidetään luentoja yliopistossa ja jossa orjattaren tarina on kyseenalainen legenda, jonka faktojen pätevyyttä tutkitaan. Orjattaren elämä on väkevä, hienosti kerrottu, aisteja herättelevä ja raivostuttavasti tässäkin ajassa totta. Tämän vastapainona pidin hyvänä Atwoodin pointtia siitä miten tämäkin painajaismainen teokratia jäi sitten lopulta ihmetyksen aiheeksi, hiekanjyväksi ajassa joka kulkee eteenpäin. Historian tutkimus on tärkeää. On välttämätöntä, ettemme toista uudelleen ja uudelleen samoja virheitä. Pidin lopetusta parhaana tarinan yhteenvetona aikoihin, jopa yhtenä parhaimpana ikinä. Se luo lohtua siihen, että maailma voi mennä eteenpäin painajaisista, oppia ja selvitä pahoista ajoista.<br />
<br />
P.S: Stephen Kingin Mustassa tornissa Roland on myös kotoisin Gilead-nimisestä paikasta...Hieman piti hieraista silmiä, voooou. Tämä tuskin on pelkkää sattumaa, vaan tarkoituksellinen detalji tai kunnian kumarrus Atwoodin suuntaan?<br />
<br />
<br />Hennihttp://www.blogger.com/profile/04401354172240563865noreply@blogger.com5