Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musta torni-sarja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musta torni-sarja. Näytä kaikki tekstit
maanantai 14. maaliskuuta 2016
Peter David, Robin Furth, Jae Lee, Richard Isanove - Musta torni: Revolverimiehen alku
Revolverimiehen alku perustuu Stephen Kingin Musta torni-kirjasarjaan, joka on sekoitelma scifiä, fantasiaa ja westerniä. Toisin kuin kirjasarja, sarjakuva aloittaa tarinan kronologisesti kertoen revolverimies Rolandin ja hänen ka-tetinsa matkasta Hambryn juonittelevaan kylään. Sarjakuvan tapahtumat pohjautuvat pääosin kirjasarjan neljännen teoksen Velhon tapahtumiin.
En ole paljoa lukenut sarjakuvia vanhemmalla iällä. Koin Revolverimiehen alun jäävän liian ohueksi verrattaessa kirjan tarinaan. En samaistunut samalla tavalla tarinaan ja hahmoihin. Varsinkin Rolandin ensirakkaus Susan jää yksiuloitteiseksi hahmoksi, jonka kärsimyksistä kerrotaan paljon vähemmän kuin kirjassa. Velho on kuitenkin 800-sivuinen tiiliskivi ja sarjakuvakirja suhteellisen ohut tiivistelmä sen juonesta.
Piirostyyli on kuitenkin upea ja luo hienosti kirjassakin löytyvän lännenmaan tunnelman saluunoineen ja valtataisteluineen. Sarjakuva onkin paljon miehekkäämpi kuin ensirakkautta teemanaan käyttävä Velho.
tiistai 23. helmikuuta 2016
Matkani Mustalle tornille - Spoilerivapaata yhteenvetoa kirjasarjasta
''Olen kirjoittanut romaaneja ja novelleja niin paljon että niillä täyttäisi mielikuvituksen aurinkokunnan, mutta Rolandin tarina on minun Jupiterini - planeetta joka saa kaikki muut taivaankappaleet näyttämään pieniltä (ainakin minun omasta näkökulmastani), paikka jossa on outo atmosfääri, hullu mielikuvitusmaisema ja armoton vetovoima.''
-Stephen King
Mustan tornin kirjoittaminen on ollut Stephen Kingille tärkeä matka, hänen magnum opuksensa, kuten yllä oleva sitaatti Velhon loppusanoista kertoo. 19-vuotias King luonnosteli tarinaa revolverimies Rolandista jo kauan ennen ensimmäistä romaaniaan Carriea. Siniselle paperille kirjoitettu luonnos unohtui vuosikausiksi, mutta tarttuessaan siihen vuosien jälkeen uudestaan King löysi hurjan vetovoiman tarinaan. Revolverimies julkaistiin 1982, kaksitoista vuotta kirjoitustyön aloittamisen jälkeen.
King on kertonut Mustalla tornilla olleen kolme pääinspiraation lähdettä: Sergio Leonen spagettiwesternit (kuten Hyvät, pahat ja rumat), J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta sekä erityisesti Robert Browningin runo Childe Roland to the Dark Tower Came. Vuonna 1970 aloitettu etsintäretki päättyi 2004 seitsemänteen osaan Musta torni VII: Musta torni. 2012 ilmestyi vielä itsenäinen Tuulen avain, joka tarinallisesti sijoittuu Velhon ja Callan susien väliin. King on siis kirjoittanut sarjaa viidellä vuosikymmenellä!
Ensimmäinen osa Revolverimies alkaa aavikolta. Roland Deschain on maailman viimeinen revolverimies, joka seuraa mustiin puettua miestä päästäkseen Mustalle tornille. Roland ei tiedä kuka noutajan kaltainen mies on, eikä lukijalle kerrota miksi hän haluaa tornille. Rolandin kotikaupunki, kuninkaallinen ja loistokas Gilead on tuhoutunut, kuten hänen koko perheensä ja kaikki ystävänsä. Rolandin historiaa ja Keskimaailmaa avataan hiljalleen sarjan edetessä ja kokonaiskuva selkeytyy loppukirjoja kohden. Musta torni on kaikkia universumin rinnakkaismaailmoja ja aikoja pystyssä pitävä voima, joka tarvitsee pelastajan. Maailma nimittäin on romahtamaisillaan. Aika kuluu omituisesti eivätkä edes ilmansuunnat pysy paikoillaan. Roland käy hakemassa kohtalon joukkoonsa ka-tetiin jäseniä avuksi tornin etsinnässä 60-, 70- ja 80-lukujen New Yorkista. Hahmot ovat tavallisia kadun tallaajia, joista Roland alkaa kouluttaa revolverimiehiä. Ka-tet päätyy moniin tiukkoihin tilanteisiin eri ajoissa ja rinnakkaismaailmoissa matkallaan kohti Mustaa tornia.
Western-vaikutteet näkyvät Keskimaailmassa, joka on outo sekoitelma lännenmaata saluunoineen ja aavikkomaisemineen kera kyborgien, mutanttien ja alhaisihmisten. Rolandin hahmo on hyvin clinteastwoodmainen lännensankarin karikatyyri: Hiljainen, yksinäinen mies salamannopeine revolverikäsineen, joka pohdiskelee paljon, mutta toimii kuitenkin loppupeleissä vaistonvaraisesti. Roland on varsinkin sarjan alkaessa hyvin jähmeän oloinen mies, joka tekee ja uhraa mitä tahansa päästäkseen tornin luo. Paikoitellen Roland tuntuu jopa vastenmieliseltä ja sitä tuleekin mietittyä onko hän ylipäätään sankari? Aina en todellakaan pitänyt hänestä. Roland on mielestäni moniulotteisin ja värikkäin hahmo, johon olen Kingin kirjoissa tutustunut.
Tolkienin vaikutukset näkyvät fantasiamaailman rakentamisessa: King on luonut sarjaa varten ylhäiskielen ja omat tapakulttuurit eri paikkojen ihmisille. Sanonnat kuten ''Pitkiä päiviä ja miellyttäviä öitä'', ''Sanon kiitoksia'' ja oma suosikkini ''Aukea polun päässä'' tulevat tutuiksi sarjan edetessä ja alkavat tuntua kuin toiselta äidinkieleltä. Kuten Tolkienin klassikossa, tässäkin hyvin sekalainen joukko on pitkällä ja monimutkaisella matkalla sama määränpää mielessään. Pienimmätkin hahmot ovat merkittävässä asemassa ja suuressa maailmankaikkeudessa ihmisten, paikkojen ja tapahtumien kesken löytyy yhteyksiä. Osa sattumaa, osa kohtalon määräämiä merkittäviä liitoksia
Kirjat ovat siis post-apokalyptinen sekoitelma scifiä, westerniä, fantasiaa, jännitystä ja seikkailua (Velhossa on iso annos romantiikkaakin). Kingille ominaista kauhun elementtiä sarjan tarinoissa ei juurikaan ole. Mutta kerrontayyli ja jännityksen lataaminen ovat tuttua kingiä. King onnistuikin raivostuttamaan lukijakuntaansa 90-luvulla lopettamalla Joutomaan todella jännittävään cliffhangeriin ja päästämällä lukijat piinasta vasta kuuden vuoden päästä. Voin vain kuvitella millaista on ollut odottaa seuraavaa osaa edeltävän jättäessä tyhjän päälle! Lopetus ei itselle ollut ongelma, sillä sehän sai vain janoamaan lisää. Joutomaa on oma suosikkini kirjoista.
Kingin intuitiivinen tyyli kirjoittaa näkyy läpi sarjan. Maailma ja tapahtumat rönsyilevät suuntaan jos toiseenkin. Jos jostakin Kingin teoksesta näkyy kirjailijan lahjakkuus, niin tästä. Hänellä selkeästi on kirjoittamisen tarve ja vimma. Kingin rakkaus lukemiseen, kirjoittamiseen ja tarinoihin tulee ilmi viimeistäänkin kirjan loppupäässä, jossa King avaa luomistyötään. Niin alku- ja loppusanoissa kuin itse tarinassakin. King viittaa muihin kirjoihin läpi sarjan, mutta myös elokuviin ja televisiosarjoihin. Muutamalla laululla on tarinassa erityinen paikka. Näitä ovat mm. The Beatlesin Hey Jude ja Elton Johnin Someone saved my life tonight.
Tarina on koukuttava ja koskettava. Tästä kertonee se, että poikaystäväni, joka ei juurikaan harrasta lukemista, halusi tietää tapahtumien kulusta sitä mukaa mitä luin ja on alkanut kiinnostua Musta torni-sarjakuvista. Siksi toivoisinkin, että matkasta saataisiin luotua hyvä sarja- tai elokuvasovitus. Haluaisin, että Rolandin seikkailusta voisivat koskettua myös sellaiset, jotka eivät viihdy romaanien parissa. Uskon, että jokainen ihminen maailmassa haluaa kuulla lumoavia tarinoita.
Mustan tornin maailma ei pelkästään rajoitu tähän kirjasarjaan, vaan kuulemme siitä muissakin Kingin teoksissa. Koko Kingin kirjallinen työ muodostaa aivan oman maailmankaikkeutensa, jossa hahmojen ja paikkojen elämä ei rajoitu yhteen kirjaan. Tässä sarjassa on lukemattomia viittauksia muihin Kingin teoksiin, esim. Tukikohtaan ja erityisesti Painajaiseen.
Musta torni-sarja
Musta torni: Revolverimies, 1982
Musta torni II: Kolme korttia pakasta, 1987
Musta torni III: Joutomaa, 1991
Musta torni IV: Velho, 1997
Musta torni V: Callan sudet, 2003
Musta torni VI: Susannan laulu, 2004
Musta torni VII: Musta torni, 2004
Musta torni: Tuulen avain, 2012
Revolverimies on vaikeasti aukeava ja pidin siitä vähiten. Mutta jos olet kiinnostunut mystisestä maailmojen risteyksestä ja Rolandin matkasta sitä kohti, älä luovuta! Tarina avautuu pikkuhiljaa ja se miksi ensimmäinen osa on kuin kangastus aavikolla tai kuumeisen houreuni selittyy myöhemmin ja sille on syy. Toinen osa Kolme korttia pakasta on aivan erilainen; jännitysnäytelmä, jota ei pysty laskemaan käsistään. Jokaisellaa kirjalla on oma, erilainen pikkujuonensa ja missionsa matkalla kohti itse päämäärää, mutta kirjat tulisi siitäkin huolimatta lukea järjestyksessä, sillä sarjassa on myös pitkäjaksoisia juonikoukeroita.
Mustasta tornista on tehty myös Marvelin julkaisema sarjakuva ja kaatuneita filmatisointiprojekteja on ollut vuosien ajan. Viimeisimpien huhujen mukaan Idis Ebraa kaavailtaisiin Rolandin rooliin ja Matthew McConagheyta mustiin puetuksi mieheksi. King on kommentoinut filmatisointisuunnitelmia näin: ''It looks to me like it's more likely than not it'll happen at this point. Let's put it that way.''
-Stephen King
Mustan tornin kirjoittaminen on ollut Stephen Kingille tärkeä matka, hänen magnum opuksensa, kuten yllä oleva sitaatti Velhon loppusanoista kertoo. 19-vuotias King luonnosteli tarinaa revolverimies Rolandista jo kauan ennen ensimmäistä romaaniaan Carriea. Siniselle paperille kirjoitettu luonnos unohtui vuosikausiksi, mutta tarttuessaan siihen vuosien jälkeen uudestaan King löysi hurjan vetovoiman tarinaan. Revolverimies julkaistiin 1982, kaksitoista vuotta kirjoitustyön aloittamisen jälkeen.
King on kertonut Mustalla tornilla olleen kolme pääinspiraation lähdettä: Sergio Leonen spagettiwesternit (kuten Hyvät, pahat ja rumat), J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta sekä erityisesti Robert Browningin runo Childe Roland to the Dark Tower Came. Vuonna 1970 aloitettu etsintäretki päättyi 2004 seitsemänteen osaan Musta torni VII: Musta torni. 2012 ilmestyi vielä itsenäinen Tuulen avain, joka tarinallisesti sijoittuu Velhon ja Callan susien väliin. King on siis kirjoittanut sarjaa viidellä vuosikymmenellä!
Ensimmäinen osa Revolverimies alkaa aavikolta. Roland Deschain on maailman viimeinen revolverimies, joka seuraa mustiin puettua miestä päästäkseen Mustalle tornille. Roland ei tiedä kuka noutajan kaltainen mies on, eikä lukijalle kerrota miksi hän haluaa tornille. Rolandin kotikaupunki, kuninkaallinen ja loistokas Gilead on tuhoutunut, kuten hänen koko perheensä ja kaikki ystävänsä. Rolandin historiaa ja Keskimaailmaa avataan hiljalleen sarjan edetessä ja kokonaiskuva selkeytyy loppukirjoja kohden. Musta torni on kaikkia universumin rinnakkaismaailmoja ja aikoja pystyssä pitävä voima, joka tarvitsee pelastajan. Maailma nimittäin on romahtamaisillaan. Aika kuluu omituisesti eivätkä edes ilmansuunnat pysy paikoillaan. Roland käy hakemassa kohtalon joukkoonsa ka-tetiin jäseniä avuksi tornin etsinnässä 60-, 70- ja 80-lukujen New Yorkista. Hahmot ovat tavallisia kadun tallaajia, joista Roland alkaa kouluttaa revolverimiehiä. Ka-tet päätyy moniin tiukkoihin tilanteisiin eri ajoissa ja rinnakkaismaailmoissa matkallaan kohti Mustaa tornia.
Western-vaikutteet näkyvät Keskimaailmassa, joka on outo sekoitelma lännenmaata saluunoineen ja aavikkomaisemineen kera kyborgien, mutanttien ja alhaisihmisten. Rolandin hahmo on hyvin clinteastwoodmainen lännensankarin karikatyyri: Hiljainen, yksinäinen mies salamannopeine revolverikäsineen, joka pohdiskelee paljon, mutta toimii kuitenkin loppupeleissä vaistonvaraisesti. Roland on varsinkin sarjan alkaessa hyvin jähmeän oloinen mies, joka tekee ja uhraa mitä tahansa päästäkseen tornin luo. Paikoitellen Roland tuntuu jopa vastenmieliseltä ja sitä tuleekin mietittyä onko hän ylipäätään sankari? Aina en todellakaan pitänyt hänestä. Roland on mielestäni moniulotteisin ja värikkäin hahmo, johon olen Kingin kirjoissa tutustunut.
Tolkienin vaikutukset näkyvät fantasiamaailman rakentamisessa: King on luonut sarjaa varten ylhäiskielen ja omat tapakulttuurit eri paikkojen ihmisille. Sanonnat kuten ''Pitkiä päiviä ja miellyttäviä öitä'', ''Sanon kiitoksia'' ja oma suosikkini ''Aukea polun päässä'' tulevat tutuiksi sarjan edetessä ja alkavat tuntua kuin toiselta äidinkieleltä. Kuten Tolkienin klassikossa, tässäkin hyvin sekalainen joukko on pitkällä ja monimutkaisella matkalla sama määränpää mielessään. Pienimmätkin hahmot ovat merkittävässä asemassa ja suuressa maailmankaikkeudessa ihmisten, paikkojen ja tapahtumien kesken löytyy yhteyksiä. Osa sattumaa, osa kohtalon määräämiä merkittäviä liitoksia
Kirjat ovat siis post-apokalyptinen sekoitelma scifiä, westerniä, fantasiaa, jännitystä ja seikkailua (Velhossa on iso annos romantiikkaakin). Kingille ominaista kauhun elementtiä sarjan tarinoissa ei juurikaan ole. Mutta kerrontayyli ja jännityksen lataaminen ovat tuttua kingiä. King onnistuikin raivostuttamaan lukijakuntaansa 90-luvulla lopettamalla Joutomaan todella jännittävään cliffhangeriin ja päästämällä lukijat piinasta vasta kuuden vuoden päästä. Voin vain kuvitella millaista on ollut odottaa seuraavaa osaa edeltävän jättäessä tyhjän päälle! Lopetus ei itselle ollut ongelma, sillä sehän sai vain janoamaan lisää. Joutomaa on oma suosikkini kirjoista.
Kingin intuitiivinen tyyli kirjoittaa näkyy läpi sarjan. Maailma ja tapahtumat rönsyilevät suuntaan jos toiseenkin. Jos jostakin Kingin teoksesta näkyy kirjailijan lahjakkuus, niin tästä. Hänellä selkeästi on kirjoittamisen tarve ja vimma. Kingin rakkaus lukemiseen, kirjoittamiseen ja tarinoihin tulee ilmi viimeistäänkin kirjan loppupäässä, jossa King avaa luomistyötään. Niin alku- ja loppusanoissa kuin itse tarinassakin. King viittaa muihin kirjoihin läpi sarjan, mutta myös elokuviin ja televisiosarjoihin. Muutamalla laululla on tarinassa erityinen paikka. Näitä ovat mm. The Beatlesin Hey Jude ja Elton Johnin Someone saved my life tonight.
Tarina on koukuttava ja koskettava. Tästä kertonee se, että poikaystäväni, joka ei juurikaan harrasta lukemista, halusi tietää tapahtumien kulusta sitä mukaa mitä luin ja on alkanut kiinnostua Musta torni-sarjakuvista. Siksi toivoisinkin, että matkasta saataisiin luotua hyvä sarja- tai elokuvasovitus. Haluaisin, että Rolandin seikkailusta voisivat koskettua myös sellaiset, jotka eivät viihdy romaanien parissa. Uskon, että jokainen ihminen maailmassa haluaa kuulla lumoavia tarinoita.
Mustan tornin maailma ei pelkästään rajoitu tähän kirjasarjaan, vaan kuulemme siitä muissakin Kingin teoksissa. Koko Kingin kirjallinen työ muodostaa aivan oman maailmankaikkeutensa, jossa hahmojen ja paikkojen elämä ei rajoitu yhteen kirjaan. Tässä sarjassa on lukemattomia viittauksia muihin Kingin teoksiin, esim. Tukikohtaan ja erityisesti Painajaiseen.
Musta torni-sarja
Musta torni: Revolverimies, 1982
Musta torni II: Kolme korttia pakasta, 1987
Musta torni III: Joutomaa, 1991
Musta torni IV: Velho, 1997
Musta torni V: Callan sudet, 2003
Musta torni VI: Susannan laulu, 2004
Musta torni VII: Musta torni, 2004
Musta torni: Tuulen avain, 2012
Revolverimies on vaikeasti aukeava ja pidin siitä vähiten. Mutta jos olet kiinnostunut mystisestä maailmojen risteyksestä ja Rolandin matkasta sitä kohti, älä luovuta! Tarina avautuu pikkuhiljaa ja se miksi ensimmäinen osa on kuin kangastus aavikolla tai kuumeisen houreuni selittyy myöhemmin ja sille on syy. Toinen osa Kolme korttia pakasta on aivan erilainen; jännitysnäytelmä, jota ei pysty laskemaan käsistään. Jokaisellaa kirjalla on oma, erilainen pikkujuonensa ja missionsa matkalla kohti itse päämäärää, mutta kirjat tulisi siitäkin huolimatta lukea järjestyksessä, sillä sarjassa on myös pitkäjaksoisia juonikoukeroita.
Mustasta tornista on tehty myös Marvelin julkaisema sarjakuva ja kaatuneita filmatisointiprojekteja on ollut vuosien ajan. Viimeisimpien huhujen mukaan Idis Ebraa kaavailtaisiin Rolandin rooliin ja Matthew McConagheyta mustiin puetuksi mieheksi. King on kommentoinut filmatisointisuunnitelmia näin: ''It looks to me like it's more likely than not it'll happen at this point. Let's put it that way.''
lauantai 20. helmikuuta 2016
Stephen King - Musta torni VII : Musta torni
Tuntuu haikealta, että pitkä vaellus, suurenmoinen seikkailu ja etsintäretki on nyt ohi. Upposin täysin Keskimaailmaan ja opin tuntemaan sen omat tapansa ja sääntönsä, varsinkin pirullisen kan. Kirja kirjalta rakastuin hahmoihin enemmän ja enemmän. Ennen kaikkea halusin kiihkeästi päästä Rolandin kanssa Mustan tornin ylimpään huoneeseen ja katsoa hänen kanssaan mitä siellä on. Aion kirjoittaa koko sarjasta vielä postauksen, jossa teen yhteenvetoa. Sitä ennen kokoan kuitenkin mietteitä matkan viime metreistä ja hengähdän, tai ainakin yritän.
Ka-tetilla on kirjassa kolme ongelmaa: Heitä varjostava hämäkkihirviö Mordred, joka haluaa Rolandin hengiltä sekä Algul Sientossa tornia pystyssä pitävää sädettä tuhoavat murtajat. Pitäisi mennä myös pelastamaan tarinansepittäjä Stephen King vuoden 1999 Maineen. Matkan varrella Roland, Eddie, Oi, Susannah ja Jake kohtaavat vanhoja tuttuja, mutta kirjassa esitellään myös iso joukko uusia, merkittäviä hahmoja, kuten Patrick, joka kynänsä voimilla pystyy muuttamaan tapahtumien kulkua.
Kuvittanut: Michael Whelan |
HUOM. Tässä tulee spoilereita...
Mustan tornin päättävä kirja löi kunnolla kumoon. Tarina sai aivan yllättäviä käänteitä, joita en olisi ensimmäisellä enkä toisellakaan veikkauksella osannut arvata. Olin vuoron perään raivoissani ja vuoron perään surullinen, useimmiten molempia samaan aikaan. Juuri kun joten kuten sain hengähdettyä Eddien suht yllättävästä kuolemasta, olikin jo seuraavan vuoro. Jake, lempihahmoni, menehtyy pelastaessaan Rolandia, joka kylvää kuolemaa ympärilleen. Edes suloista mäyriäistä Oita ei säästetty noutajalta.
Ehdin näiden tuhansien sivujen aikana kiintyä hahmoihin sen verran, että toivon ''Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka''-loppua. Onneksi Susannah kääntyi loppusuoralla pois tornin tieltä ja lähti rinnakkaistodellisuuteen, jossa Eddie ja Jake odottivat häntä. Roland pääsee mustalle tornille, mutta onko kaikki hänelle sen arvoista?
Rolandin kohtalo ja kirous on ikuisesti jatkaa matkaansa ja pitää murenevaa maailmaa kasassa. Huipulle kiipeäminen tarkoittaa matkan aloittamista alusta. Hän ei opi virheistään, vaan tiedonjanonsa piinaamana on kirottu jatkamaan ja jatkamaan. Mutta maailma sortuisi, jos hänellä ei olisi tätä tuskaista tiedonjanon piinaa, joka on ihmiselle niin ominaista. Ympyrä ei sulkeudu. vaan ylimmästä huoneesta hän sinkoutuu taas aavikolle, josta Revolverimies alkaa. Hän seuraa mustiin puettua miestä ja haluaa pakkomielteisesti tornille, vaikkei tiedä miksi eikä muista että on jo käynyt siellä.
Ihmisellä on halu tietää miten kaikki päätyy. Mutta enemmän me ehkä nautimme tunteesta, että haluamme tietää. Tärkeintä ei ole päämäärä; tieto siitä mitä tapahtuu kun kuolemme, miten tarinat päättyvät tai se mitä mustan tornin huipulla on. Tärkeintä on itse matka. Se on yksi tarinan tärkeimmistä opetuksista. Kingin loppu on oikeastaan aika nerokas. Matka mustalle tornille on ollut huikea, enkä olisi halunnut sen loppuvan. Rolandin matka on päättymätön.
sunnuntai 14. helmikuuta 2016
Stephen King - Musta torni VI : Susannan laulu
Ka-tet hajaantuu Susannahin päätyessä Mia-demonin kaappaamana vuoden 1999 New Yorkiin. Mia on tehnyt pahanlaatuisen sopimuksen lapsesta ja Purppurikuninkaalla on suunnitelmia Mordrediksi nimetyn pojan varalle. Synnytys lähestyy ja Susannah yrittää parhaansa mukaan viivyttää aikaa, jotta ka-tet pääsisi hänen jäljilleen.
Susannahin perään lähtevät Roland ja Eddie, mutta ka viekin heidät väärään aikaan ja paikkaan, vuoden 1977 Maineen. Siellä ovat pakosalla pakkomielteinen keräilykappaleiden hamstraaja Calvin Tower sekä tämän vanha asianajaja Aaron Deepneau. Towerilla on omistuksessaan myös tuo mystinen tontti, jossa Mustalle tornille tärkeä ruusu kasvaa. Roland ja Eddie menevät myös tapaamaan itse Stephen Kingiä, jonka tietävät luoneen ainakin isä Callahanin fiktiiviseen romaaniinsa Painajainen, ovatko hekin siis kirjailijan mielikuvituksen tuotetta?
New Yorkiin lähtevät siis Jake, Oi ja isä Callahan vastoin ka-tetin alkuperäistä suunnitelmaa. Vasta 12-vuotias revolverimiehen alku, vanha pappi ja mäyriäinen eivät varsinaisesti ole parhaat mahdolliset ka-tetilaiset hyökkäämään vaarallisten vihollisten kimppuun. Aika on käymässä vähiin. Löytävätkö he Susannahin? Sen Stephen King selvittänee seuraavassa kirjassa.
Tämä osa jätti ristiriitaiset tunteet. Rolandin ja Eddien viettämä aika Mainessa on vetävää kerrontaa. Miehet päätyvät heti toiminnan keskelle ruokakaupan luotisateeseen ja löytävät tiensä Towerin jäljille, joka ei ole ollut tarpeeksi varovainen piiloutuessaan gangstereilta, vaan liiankin helposti löydettävissä. En olisi uskonut Joutomaata lukiessa, että Towerin alunperin mystisestä, arvoituksia kertovasta hahmosta kuoriutuu esiin höppänä hamstraaja.
Mahtavaa oli lukea siitä kun revolverimiehet vierailevat erään kirjailijan, joka ei vielä vuonna 1977 ole kovin tunnettu, vaan julkaissut vasta kaksi pitkää romaania. Hänellä on vasta luonnos Rolandista ja Mustasta tornista. Stephen King kuvaa huvittavasti ja tarkkanäköisesti liki kolmekymmentä vuotta nuorempaa itseään ja avaa tuolloisen elämänsä ongelmia, kuten alkoholismiaan. Lukijan iloksi lopusta löytyy myös Kingin päiväkirjan merkintöjä! Kirjailijaa ihailevalle tällaisten lukeminen on uskomatonta herkkua. Todella mielenkiintoista lukea, miten King on tuntenut vetoa tarinaan, mutta toisaalta ollut välillä umpikujassakin inspiraation kanssa.
Susannah/Mia-kuvio hiersi. Kun päästään New Yorkiin, homma alkaa lupaavasti mystisen kilpikonnapatsaan löytyessä. Patsaassa on voimia, jotka nykyajankin ihmiset tunnistavat ja sokaistuvat sen voimasta toimimaan kaksikon tahdon mukaan. Mutta se miten monimutkaisesti Susannahin raskaus on saanut alkunsa... Demoni siitti Susannahin, mutta ilkimys olikin jemmannut Rolandin siementä, Roland on siis Mordredin isä! Mia on tehnyt sopimuksen, että muuttuu kuolevaiseksi kunhan saa kokea äitiyden ilon, vaikka kyseessä olisikin vain muutama vuosi. Lapsirakas demoni kun on. Ja vaikka Mia onkin kuolevainen (ihan ihminenkö vai mikä lie, en tiedä), tämä ei pysty hedelmöitymään ilman, että jakaa Susannahin kehon. Öö, mitä?
Päällimäiseksi jäivät kuitenkin hyvät fiilikset kirjasta, sillä samanlainen tiedonjano ja jännitys olivat läsnä lukiessa mitä edellistenkin osien kanssa. Tämän osan tulen muistamaan siitä, miten nerokkaasti kirjailija on tehnyt itsestään hahmon tarinaan. Sormet syyhyävät seuraavan kirjan perään, sillä matka alkaa lähestyä loppuaan. Missä on Musta torni?
''Vielä yksi polun mutka, ja sitten me saavumme aukealle.''
tiistai 9. helmikuuta 2016
Stephen King - Musta torni V : Callan sudet
Kirjan on kuvittanut Bernie Wrightson. |
Ka-tet löytää tiensä syrjäiseen Calla Bryn Sturgisin kylään, jota ovat yli sadan vuoden ajan vainonneet lapsia varastavat sudet. Nämä susinaamareita käyttävät mystiset otukset vievät pelkästään kaksosia palauttaen pareista vain toisen. Junilla takaisin tuodut lapset ovat vain kuoret aiemmasta. Lapsista tulee vähä-älyisiä rontteja, joiden kehitys on lakannut ja jotka kuolevat nuorina. Kyläläisillä ei ole tietoa Ukkosenjylystä tulevien kidnappaajien identiteetistä saatika syistä. Ukkosenjyly on pahojen otusten koti, kammoksuttu paikka, jossa maailma on jo loppunut.
Roland, Eddie, Susannah, Jake ja Oi kohtaavat matkallaan kyläläisiä ja ovat revolverimiehinä velvoitettuja auttamaan pulassa olevaa kylää. Toisin kuin Joutomaan sekasortoisessa Ludin kaupungissa, tässä takapajulassa vallitsee järjestys susien vierailuja lukuunottamatta. Kylässä on kuitenkin omat outoutensa. Kuten monitoimirobotti Andy, joka tuntuu tietävän susista enemmän kuin antaa ymmärtää. Kylästä löytyy myös yksi lasipalloista, musta kolmetoista. Tämä lasipallo on hallussa eräällä hahmolla, joka on tuttu Kingin varhaisemmasta teoksesta...
Susien lisäksi ka-tet joutuu murehtimaan Susannahin (jolle on jälleen muodostumassa pahaenteinen uusi persoonallisuus) vatsassa lihaa vaativaa ''heppua'' sekä erään newyorkilaisen tontin ostoa. Molemmat ongelmat vaativat todashia, maailmojen välillä matkustamista.
Kahden tarinointi/takauma-kirjan jälkeen Mustan tornin etsintä on taas täydessä vauhdissa! Heti alkusivuilta lähtien sukelsin tähän uinuvan pikkukylän tunnelmaan. Stephen King osaa loistavasti kuvata pikkukylien suhteiden ja asenteiden dynamiikkaa ja latoa jännittäviä tilanteita toisen perään. Syke kasvaa ongelmien lisääntyessä. Nyt vihdoin sitä Susannahin raskauttakin avattiin. eikä tulokas tietenkään ole mikään helppo esikoinen.
Toinen tapahtumapaikka on New York, kirjasarjan eräänlainen ''avainkaupunki'', joka näyttää rumat kasvonsa tontin oston lisäksi isä Callahanin muisteloissa, joissa on Hitler-tappajia ja vampyyreja.
Jaken kokemukset saivat surustumaan. Nuori poika on jo tähän mennessä kokenut suurempia taakkoja kuin jaksaisi kantaa ja pakottautunut aikuistumaan nuorena. Joka kirjassa pojalle tapahtuu kamaluuksia! Toinen miinus tulee kannesta, joka spoilaa loppuratkaisua.
Grafi, ka, ka-tet, todash, an-tet sun muut tuntuvat jo muodostaneen selkeän kirkkaan maailmansa, jossa sanoja ei tule sen kummemmin kummastelleeksi, vaan ne tuntuvat jo itsestään selviltä asioilta ja käsitteiltä. Samalla lailla mitä hobitti, Kontu ja örkit muodostavat omanlaisensa maailman.
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
Stephen King - Musta torni: Tuulen avain
Tuulen avain on vuonna 2012 ilmestynyt Musta torni-sarjan itsenäinen teos. Kirjasta nauttiakseen ei siis tarvitse välttämättä tuntea sarjan hahmoja tai aiempia tapahtumia, sillä ka-tetin osuus on kirjassa pieni. Kirjan tapahtumat sijoittuvat neljännen kirjan Velhon ja viidennen eli Callan susien väliin. Tässä täydennetään hieman Mustan tornin symboliikkaa ja selvitetään Rolandin ja hänen äitinsä välejä, mutta jäi jotenkin kutina, että tämän teoksen tarinat ja hahmot tavataan vielä sarjan tulevissa osissa...
Kerrontatyyliltään Tuulen avain on vänkä. Se on tarina, jonka sisällä on tarina. Kirjan alussa ka-tet eli Roland, Susannah, Eddie, Jake ja Oi ovat selvinneet edellisen kirjan koukeroista, mutta ovat nyt vihurin alla. Kovatuulinen myrsky ajaa joukon suojaan pieneen mökkiin. Levoton joukko ei saa unta, siispä Roland aloittaa tarinan nuoruusvuosiltaan.
Nuori Roland määrätään toisen revolverimiehenalun Jamie DeCurryn kanssa selvittämään mystisiä murhia. Tekijän uskotaan olevan haljasmies, muodonmuuttaja joka saa muutettua itsensä jättikokoiseksi petoeläimeksi. Kaksikko lähtee Jeffersonin tilalle, jossa edeltävä ilta on muuttunut verilöylyksi. Yllätykseksi yksi eloonjäänyt löytyy. Nuori Bill on piilotellessaan nähnyt haljasmiehen ihmismuodossa, ei tosin sen enempää kuin tatuoidun jalan. Se on kuitenkin riittävästi viemään Jamien epäiltyjen luo. Sillä välin kun Jamie on reissullansa, Roland kertoo Billille tarinan nimeltä Tuulen avain. Sadun, jota hänen äitinsä on kertonut hänelle hänen ollessaan lapsi.
Tuulen avain kertoo nuoresta Tim Pelottomasta, jonka puunhakkaajaisän sanotaan kuolleen lohikäärmeen toimesta. Yksinhuoltajaäiti Nell on toivoton taloudellisen ahdingon edessä ja suostuu naimaan edesmenneen miehensä ystävän. Iso-Kellsillä on aiemmin ollut alkoholiongelmia ja ongelmat nousevat pintaan oitis kun nyöri on solmittu. Isäpuoli vetää Timin koulusta pois ja nuori poikakin pääsee puunhakkaamisen makuun. Eräänä päivänä mustaan palttooseen pukeutunut verovouti tulee tekemään tarkastuskäyntiä ja antaa Timille avaimen, joka käy mihin tahansa lukkoon, mutta vain kerran. Tim keksii pian avainreiän, johon avainta sovittaa ja siitä alkaa pitkä retki, totuuden selvitys ja taistelu irti pahasta isäpuolesta.
Tarinan kolme nuorta poikaa nivoutuvat yhteen samankaltaisten kohtaloiden kautta: Roland on menettänyt äitinsä nuorena, haljasmiehen raatelun seurauksena Billistä on tullut orpo ja Tim on menettänyt isänsä. Kaikki etsivät myös totuutta kuolemien takaa. Kaikki saavat vastauksensa ja tätä kautta pystyvät saamaan rauhan.
Kirja muistuttaa siinä mielessä aiempaa osaa Velhoa, että suurin osa sivuista on takaumaa ja ''täytettä'', joka ei vie sarjan juonta eteenpäin. No, tiedän kyllä ettei itsenäisen teoksen kuulukaan, mutta Rolandin ja ka-tetin osuus kirjassa on olematon ja kaipasinkin heitä jo. Itselleni Tuulen avain ei siis tuntunut hyvältä luettavaksi Stephen Kingin tarkoittamaan väliin, vaikka hyvä kirja onkin.
torstai 28. tammikuuta 2016
Stephen King - Musta torni IV : Velho
''Aika on vain kasvot veden pinnalla.''
Joutomaassa kesken jäänyt kuumottava Blane-junan panttivankitilanne ratkeaa kirjan alussa ja Roland on ka-tetinsa kanssa pääteasemalla. He lähtivät Ludin kaupungista, Rolandin ajasta, ja ovat päätyneet vuoden 1986 Topekaan. Superflunssaepidemia on tuhonnut vanhan sanomalehden mukaan vähintäänkin kymmeniä miljoonia ihmisiä eikä ristin sielua näykään missään. Eddie on viisikosta ainoa, joka on elänyt 1986, sillä Roland nappasi hänet mukaansa vuotta myöhemmin. Eddie ei kuitenkaan ole kuullut tästä epidemiasta. Onko tämä siis Susannahin tai Jaken aikaa, vaihtoehtoista todellisuutta?
Autioituneen maailman ihmetteleminen jää kuitenkin sikseen, sillä Roland alkaa eräänä iltana kertoa ka-tetille menneisyydestään, siitä mistä pakkomielle Mustaan torniin on alkanut. Tämä tarinahetki, muistelma nuoruudesta, on Velhon punainen lanka. Vain pieni alku- ja loppuosa kirjasta keskittyy ''nykyhetkeen''.
Roland Deschain on 14-vuotias ja saanut ennätysnuorena revolverimiehen nimikkeen. Hän lähtee kotikaupungistaan Gileadista ystäviensä Alainin ja Cuthbertin kanssa pieneen Hambryn kylään. Salanimien nojassa he saavat selville salaisista sotavalmisteluista ja joutuvat pikkuhiljaa pahempiin vaikeuksiin. Kuvioita vaikeuttaa Rolandin ensirakkaus Susan, joka on jo naimakaupattu naksuvaniveliselle pormestarille. Siveyden on vakuuttanut Rhea-niminen noita-akka, joka pitää jemmassa ka-tetin vihollisten mystistä kristallipalloa. Kristallipallo näyttää katselijalleen pelkästään pahoja asioita. Kirjan edetessä selviää, että niitä onkin tapahtunut Rolandille nuorella iällä jo paljon.
Tässä tarinassa on eniten tähän mennessä western-henkeä. Musta torni-sarjanhan sanotaan olevan yhdistelmä Sergio Leonen spagettiwesternejä ja Taru Sormusten Herrasta-kirjaa. Roland, Alain ja Cuthbert puolustavat heikompiaan saluunassa ja tulittavat vihollisia tuosta vain kanjonien koristamissa maisemissa. Rolandin salamannopeat aseenkäsittelytaidot alkavat hioutua, sisällä uinuva Clint Eastwood alkaa nostaa päätään.
Loppusanoissa Stephen King kertoo nuoren ensirakkauden kuvaamisen tuntuneen haastavalta, mutta tietäneensä Rolandin menneisyyden muistelun olevan kuitenkin väistämättä edessä. Siksi Joutomaan ja Velhon julkaisujen välissä on vierähtänyt aikaa. Suutelevan kuun alla tavanneet Susan ja Roland ovat kuin Romeo ja Julia, huumaannuttava ensirakkaus, mutta tuhoon tuomittu Demonikuun alle. Mielestäni King kuvaa hyvin nuorten ehdotonta ja palavaa lemmen leiskuntaa, mutta liika on liikaa. Koin, että tarina junnasi tältä osin liikaa paikallaan. Susanista kehkeytyy lopulta olosuhteiden pakosta ja nuoren Rolandin ansiosta aika kova western-sankari ja nuoren tytön feministinen kapinahenki tädinsä solmimaa naimakauppaa vastaan on ihailtavaa.
Kirjassa on muitakin hyviä hahmoja. Sheemie on todellinen symppis. Hieman hidasälyinen, mutta kuitenkin nokkela poika, joka on useammin kuin kerran merkittävässä roolissa nuoren ka-tetin suojelussa. Toivoisinkin, että Sheemieen törmättäisiin uudestaan. Kuka tietää, onhan se tässä Kingin kummallisessa maailmankaikkeudessa täysin mahdollista. Noita-akka Rhea mutanttikissoineen on puolestaan äklöin hahmo aikoihin. Luurankomainen, harvahiuksinen, haiseva iljetys, joka käyttää lemmikkikäärmettä...itsensä ilahduttamiseen. Yök. Ällöttävyyden lisäksi Rhea on yksinkertaisesti paha, pure evil ja akan aikaansaamiset saivat veren kiehumaan.
Kirjan lopussa jäi häiritsemään Ihmemaa Oz-viittaukset. Tiedän pop-kulttuurin ansiosta hämärästi tarinan Dorothysta, joka sanoo ettei olla Kansasissa enää. Punaisten kenkien symboliikka ja se miten ne liittyvät Ihmemaa Oziin jäi ihmetyttämään. Pitää varmaan paikkailla tämäkin aukko sivistyksessä ja tarttua kirjaan.
perjantai 22. tammikuuta 2016
Stephen King - Musta torni lll : Joutomaa
Aikojen sekoittuminen ja tapahtumien selittämättömyys saa Rolandin mielen järkkymään. Toisessa maailmassa, 1970-luvulla Rolandin kuiluun jättämä Jake alkaa myös tuntea tulevansa hulluksi. Hän sisimmässään tietää Rolandin maailmassa kuolleensa ja palanneensa henkiin, mutta siinä ei tunnu olevan järkeä. Jake tuntee toisen maailman kutsun ja äidinkielen essee aloittaa tapahtumaketjun, joka vie hänetkin matkaamaan kohti mustaa tornia.
Ka-tetiin eli eräänlaisen kutsumuksen ja kohtalon joukkoon liittyy pian Jaken perään koiramainen mäyriäinen Oi. Joukko alkaa matkata mystisen säteen johdattamana kohti Ludin kaupunkia, jossa murkut ja harmaat sotivat keskenään. Tuossa kaupungissa sijaitsee pitkään raiteellaan seissyt kuoleman juna Blane, joka arvoituksia vastaan suostuu viemään ka-tetin lähemmäs heidän määränpäätään...
''Mikä on se joka ei ole mitään, mutta jolla on nimi? Se on joskus pitkä ja joskus lyhyt, se yhdistää meidän puheemme, liittää yhteen meidän leikkimme ja on pelaamassa joka pelissä.''
Joutomaan upeasta kuvituksesta vastaa Ned Dameron. |
Kirjassa on paljon sanaparsia ja arvoituksia Jaken saaman arvoituskirjan kautta. Roland on nuorena saanut opetusta arvoitusten ratkomiseen ja sitä onkin pidetty arvostettavana, koulussakin opetettuna, taitona. Näitä upein sanakääntein tehtyjä, mutta loppupeleissä järkeviksi osoittautuvia, loruja on hauska lukea ja ottaa pähkinää purtavaksi. Yksi syy mikä lisää vetoa Agatha Christienkin kirjoihin.
Joutomaa avaa enemmän yhteyksiä hahmojen välillä. Vanha lastensatukirja Charlie-junasta avaa yhteyksiä hahmojen välillä, mutta myös tien Blanen luo. Olin erityisen iloinen siitä, että Jake totta tosiaan oli New Yorkissa hengissä! Pojan tuskista eliittikoulussa, perhesuhteista ja oven etsinnästä toiseen maailmaan oli hurjan mielenkiintoista lukea. Sydämeni oli varastettu kun koiruli Oi liittyi matkaajiin, Jake ja Oi ovat sympaattinen parivaljakko.
Ennen kaikkea tässä avataan Rolandin maailman omituisuuksia, kuten sädettä, historiaa ja luonnottomia otuksia. Kokonaiskuva jää tietenkin vielä hämäräksi ja tarina päättyykin oikein muhevaan cliffhangeriin: Joukko jää loukkuun tehtyään diilin Blanen kanssa, Susannah on raskaana ja perään ovat vielä tulossa velho ja tämän pelastama, jo kuolleeksi luultu, kuvottava pahis Tik-Tak.
tiistai 19. tammikuuta 2016
Stephen King - Musta torni II: Kolme korttia pakasta
''Tuo ovi. Ovi joka oli siinä missä minkään oven ei olisi pitänyt olla. Se yksinkertaisesti seisoi siinä harmaalla rannalla kuusi metriä nousuvesirajan yläpuolella näyttäen yhtä ikuiselta kuin meri itse ja loi nyt kaltevan varjon kohti itää auringon laskiessa länteen.''
Kolme korttia pakasta jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin. Revolverimies Roland herää Länsimeren rannalta, jossa nälkäiset hummeriotukset pyörivät ympärillä ja antavat tarvetta antibiooteille. Autiota hiekkamaisemaa näkyy silmänkantamattomiin. Kuten jo ensimmäisessä kirjassa nähtiin, Roland ei ole perinteikäs hyveellinen sankari, vaan tekee kyseenalaisiakin valintoja mustalle tornille päästäkseen. Yksi valinnoista on se, että hän jätti Jaken kuolemaan päästäkseen lähemmäs tornia. Poika pyörii yhä Rolandin syyllisyyden täyteisissä ajatuksissa.
Ensimmäisessä kirjassa mustiin pukeutuneen miehen pakasta vetämät kolme korttia ilmestyvät yksitellen Rolandin eteen ovien muodossa. Kustakin ovesta Roland matkaa eri aikakausien New Yorkiin. Hän kohtaa ovien takana rehvakkaan narkomaanin Eddien 80-luvulla, skitsofrenisen mustien vapautusliikkeen aktivistin Odettan/Dettan 60-luvulla sekä viimeiseksi psykopaattisen tilintarkastajan Jack Mortin 70-luvulla. Rolandilla on kyky päästä kunkin hahmon pään sisälle auttaakseen nämä pois tukalista tilanteista ja onkin paikalla juuri h-hetkellä. Mutta tuleeko menneisyyden näpelöiminen muuttamaan tulevaisuutta?
Kirjan on kuvittanut Phil Hale. |
Rolandin tietämättömyys moderneista keksinnöistä on kuvattu humoristisesti. ''Meidän maailmamme'' ovien takana on Rolandille kummallinen paikka joka on kuin rikkaitten tavaratalo nopeine vaunuineen ja humpuukilla varustetuin apteekkeineen. 70-luvun poliisit, Rolandin silmissä siis revolverimiehet, ovat köntyksiä, joita on helppo hämäyttää. Revolverimiehen oma maailma on köyhtynyttä autiomaata, jossa näkyy vain kaikuja menneisyydestä.
Kolme korttia pakasta on suoraviivaisempi ja paljon jännittävämpi kuin ensimmäinen osa. Ahmin kirjaa sivukaupalla eteenpäin halutessani tietää miten Eddielle käy salakuljetuksen kanssa, Odetta/Detta-hahmon kaksoiselämästä ja kuvottavan suunnitelmallisesta Jack Mortista. Juuri kun ehdin saada hengähdystaukoa hahmojen kanssa jännittämisestä, ilmestyi jo seuraava ovi ja uudet käänteet. Eddien äkkirakastuminen Odettaan on suloista, mutta saa pelkäämään milloin tilanne räjähtää käsiin. Viimeisellä sadalla sivulla tulee odottamattomia yllätyksiä ja yhteyksiä, jotka sitovat kunkin hahmon tarinaa ja maailmoja yhteen, mutta samalla jää paljon kysymyksiä, jotka saavat janoamaan tarinalle jatkoa.
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
Stephen King - Musta torni (I : Revolverimies)
''Mustiin puettu mies pakeni autiomaan halki, ja revolverimies seurasi hänen jälkiään.''
Viime syksystä lähtien mielessäni on kummitellut Stephen Kingin kahdeksanosainen Musta torni-sarja. En tiennyt kirjoista hirveästi, tiesin niiden olevan fantasiasarja, jossa päähahmona on revolverimies. Viime kirjastoreissulla päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja lainasin ensimmäisen osan. Kirjasta on ilmestynyt 2003 uusi painos nimellä Musta torni I:Revolverimies ja osittain King on myös uudelleen kirjoittanut tätä sarjan ensimmäistä tarinaa. Uutta versiota ei ollut hyllyllä, joten otin aiemman painoksen, joka on siis ilmestynyt pelkästään nimellä Musta torni.
Kirja kertoo maailman viimeisestä revolverimiehestä, joka jahtaa mustiin pukeutunutta miestä. Mies on kuin jonkinlainen noutaja huppuineen ja viittoineen. Aika ja paikka ovat hämärän peitossa, sillä revolverimies ei osaa arvioida milloin on aloittanut takaa-ajon. Eikä ajan arvionti onnistu liioin muiltakaan kirjassa esiintyviltä hahmoilta.
Maailma on jotenkin nurinkurinen, kyseessä on jonkinlainen rinnakkaismaailma tulevaisuudessa. Tämä mielikuva vahvistuu revolverimiehen tavatessa Jaken. Kaksikossa vahvistuu ajatus, että maailmoja on useita. Revolverimies ei esimerkiksi tiedä mitä elokuvat ovat, eikä Jake ymmärrä revolverimiehen maailmaa. Takaumassa Jake palaa kuolinhetkeensä 70-luvulle. Kuoleman hetkellä hän näkee mustapukuisen miehen. Huppupää pystyy siis liikkumaan eri maailmoissa. Revolverimies uskoo pääsevänsä Mustalle tornille mustiin puetun miehen avulla. Musta torni on ilmeisesti jonkinlainen eri aikojen ja maailmojen risteys.
Kirja on itselleni alusta ja lopusta kaikkein vetovoimaisin. Ajojahti saa koukuttumaan ja miettimään mistä oikein on kyse. Spitaalisia aavikolla, Hey Jude ragtime-versioituna; Mikä on tämä omituinen maailma? Keskiosassa oli takaumia revolverimiehen menneisyyteen, kuten miehuuskokeeseen. Näistä oli ihan mielenkiintoista lukea, mutta eri henkilöiden nimet menivät sekaisin, varsinkin kun osa esiintyi vain lyhyen aikaa. Lopussa mustiin puettu mies selittää revolverimiehelle maailmankaikkeuden ihmeellisyyttä. Miten kaikki koostuu rinnakkaismaailmoista. Lopusta löytyy vielä Stephen Kingin jälkisanat, jossa hän kertoo tarinan synnystä ja sen kirjoittamisesta. King on tuntenut suurta vetoa tarinaan opiskeluajoista lähtien ja kirjoittanutkin tätä parisataasivuista kirjaa kaksitoista vuotta!
Tarinassa on paljon symboliikkaa, josta osa aukeaa hieman kirjan edetessä, osa ei. Tarina on mielenkiintoinen, mutta hämärä. Itse Musta torni jää vielä täysin pimeän peittoon. Kirjan lopussa on korteista ennustamista, joten seuraava osa Kolme korttia pakasta herätti mielenkiinnon, mitenköhän revolverimiehen matka jatkuu?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)