Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukeminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukeminen. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. elokuuta 2016

Kirppislöytöjä



Kävin lähistöllä sijaitsevalla Ekotorilla viikko sitten pyörimässä. Hyörin ympäri kirpputoria mielessäni huonekalut, eikä tarkoituksena ollut edes vilkaista kirjatarjontaa. Kun en muuton jäljiltä askeettiseen kotiini löytänytkään neliöiden täytettä, menin hyllyjen väliin. JA KYLLÄ KANNATTI!

Olin juuri saanut vieläpä useamman euron myöhästymismaksut kirjastohoitajalta anteeksi, joten päätin tapojeni vastaisesti hankkia täytettä omaan kirjahyllyyn. Olin hassuttelevalla tuulella.

Yleensä en hankintoja tee, koska:
-Kirjastosta useimmiten löytää haluamansa.
-Oman hyllyn kirjoja tulee jostakin syystä luettua nihkeämmin kuin lainoja. Ne ovat mukavasti jemmassa, kun taas lainojen kanssa on aina vähän tuli persuksen alla (vaikkei näemmä omalla kohdalla tarpeeksi, kun niitä maksuja kertyy, hah).
-Olen muutenkin yrittänyt vähentää kaiken tavaran haalimista.
-Kirjastosta lainaaminen on ilmaista ja kirjastossa käyminen kivaa!

Yllätyin Ekotorin kirjahyllyistä. Löytyi vanhoja klassikoita sekä uudempia mielenkiintoisen oloisia kirjoja. Jälkimmäisiin ei huomio välttämättä edes kiinnittyisi kirjaston hyllyjä läpi käydessä. Etenkään kun bloggaamisen myötä on yleensä kilometrin pituinen suosituslista jo valmiiksi mielessä, tarkoitukseton päämäärätön etsiminen on vähentynyt. Tämä saikin miettimään, että silloin tällöin sitä voisi kirppiksiltä tsekata vaatteiden ja huonekalujen sijasta kirjallistakin tarjontaa.

Tämmöiset timantit löysin

Takashi Hiraide - Kissavieras
Jouduin vähän hieraisemaan silmiäni, sillä en olisi uskonut löytäväni tänä vuonna julkaistua ja blogeissa hehkutettua Kissavierasta. En varsinkaan hintaan euro viiskytä. En pähkäillyt hankintaa. Odotan tältä kirjalta todella paljon. Ainakin rauhallista tunnelmaa, kissamaisuuksia ja suloisuutta.

Stanislaw Lem - Solaris
Olen nähnyt neuvostoliittolaisen elokuvasovituksen tästä. Yllätykseni oli todella suuri, kun nettiä penkomalla selvisikin, että kirjailija Lem on puolalainen! Muistan ainakin elokuvan tarinan olleen kaihoisa ja koskettava, mutta sovituksen vähän kulahtanut (Epäillyt syylliset: Neuvostoliitto ja 70-luku). Tältäkin kirjalta odotan paljon, odotan sen yltävän vielä aivan eri sfääreihin kuin filmatisoinnin. Solaris kertoo siis vieraalle planeetalle matkustavasta miehestä, jonka muistot ja menneisyys Maasta heräävät fyysisesti eloon, pelottavallakin tavalla.

Ray Bradbury - Fahrenheit 451
Toinen scifin klassikko! Fahrenheit 451:sestäkin olen nähnyt elokuvasovituksen. Tarina on kauhukuva tulevaisuudesta ja muistutus sananvapauden tärkeydestä. Elokuva ainakin peilasi vahvasti 60-luvun maailmanpolitiikkaa, joten odotan mielenkiinnolla mitä löydän kirjasta. Kirjan dystopiassa palomiehet eivät sammutakaan tulipaloja, vaan polttavat kirjallisuutta.

Näistä ei ole ihan vielä tulossa postauksia, sillä ensin on luettava kirjaston lainat. (Vaikka en kyllä malttaisi olla tarttumatta näihin!) Otan ehdottomasti tavoitteeksi lukea pitkästä aikaa oman hyllyn kirjoja.

Mitens te?
Oletteko lukenut jonkun kirppislöydöistäni?
Hankitteko luettavaa mieluummin kirjakaupasta vai kirjastosta?



torstai 19. toukokuuta 2016

Kirjalliset illalliskutsut tag


Muutaman viikon hauduttelin tätä haastetta ja tänään viimeinkin päätin lähettää kutsut kirjahahmoille. Tämän haasteen on suomentanut Unelmien aika-blogin Katriina ja näin se menee:

Emännöit illalliskutsuja. Voit kutsua kirjoista paikalle kenet tahansa, joka sopii seuraaviin kohtiin:

1. Hahmo osaa tehdä ruokaa tai pitää ruoanlaitosta

Minny on taiturikokki Kathryn Stockettin Piiat-kirjassa. Rääväsuisella kotiapulaisella on vaikeuksia pitää suutaan supussa, mutta hän korvaa suorasanaisuutensa upeilla kakuilla. Minny opettaa myös emännälleen miss Celialle keittiötaitoja. Vihamiehen piirakkaan hän piilottaa epätavallisen ainesosan... :D

2. Hahmo, jolla on varaa kustantaa juhlat 

Jay Gatsby järjestää svengaavia ökyjuhlia Kultahatussa. Haluaisin muutaman drinkin lomassa keskustella Gatsbyn kanssa syntyjä syviä. Gatsbyn juhlat tuntevat kaikki, mutta isännän tausta ja kasvot ovat 20-luvun kreisibailaajille mysteeri. Lukija tutustuu mystiseen miljonääriin tarinan edetessä ja vaikuttuu tämän sinnikkyydestä. Päällimmäiseksi jää kuitenkin suru siitä, että sinnikkyydellä joskus tavoitellaan sellaista mitä ei vain voi saada.

3. Hahmo, joka aiheuttaa kohtauksen

Kenkää kuningattarelle kuvaa hauskasti Englannin kuningasperheen koettelemuksia brittilähiössä. Englanti muutetaan satiirissa tasavallaksi ja ylväs Elisabeth ll joutuu opettelemaan elämisen uusiksi. Miten haetaan toimeentulotukea, mistä vessapaperia...Olisi hauska tavata kirjan versio Elisabetistä. Hiukan höppänä, mutta arvonsa tunteva rouva, joka saa hovi- ja politiikkakertomuksillaan suut loksahtamaan lattiaan.

4. Hahmo, joka on hauska tai viihdyttävä

Astronautti Mark Watney hauskuuttaa sarkastisilla ja tragikoomisilla ajatuksillaan- ja mies on sentään Yksin Marsissa! Harva pystyy pysymään positiivisena haaksirikkoutuneena avaruuden yksinäisyyteen. Puhumattakaan lohduttomuudesta kun ei tiedä paluulennosta. Ehkä illallisella tarjolla on hänen itsensä avaruudessa kasvattamaa perunaa? Jos Mark vastaa kutsuun, musiikkina ei ainakaan soi disco. :D

5. Hahmo, joka on erittäin sosiaalinen tai suosittu

Dorian Gray on seurapiirien herkku tehtyään sopimuksen iänikuisesta kauneutensa säilyttämisestä. Maalauksen turmeltuessa Dorian itse pysyy kuvan kauniina. Pakkomielle kauneudesta ja nuoruudesta jättää kuitenkin jälkensä. Kultakutrisella miehellä olisi varmasti paljon painolastia sydämellä.

6. Pahis

Big Jim Rennie ajaa omaa etuaan, vaikka dikaattorin asemaa hakuilevan miehen kylä on jäänyt jättimäisen kuvun alle eristyksiin ulkomaailmasta. Ilma saastuu, ruoka käy vähiin ja kupu estää liikenteen. Big Jim on salaa sekaantunut huumebisnekseen ja haluaa rohmuta itselleen generaattoreita- vaikka sitten viimeiset sairaalasta. Ruumiita tulee paljon ja vallanhimo sumentaa viimeisenkin järjen hivenen. Huusin EI! EI! miehen aivopestessä kyläläisiä uskomaan hyvisten olevan pahiksia ja toiste päin. Yksi Kingin mieleenpainuvimmista pahiksista.

7. Pariskunta - ei välttämättä romanttinen

Jane Eyre on älykäs ja voimakastahtoinen, mutta hiljainen nuori kotiopettajatar, joka hitaasti rakastuu röyhkeän charmanttiin ja mahtailevaan isäntäänsä mr. Rochesteriin. Parin hitaasti syttyvää romanssia lukee innolla ja sitä alkaa uskoa, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Vastoinkäymiset ja salaisuudet ovat suuria - mutta rakkaus voittaa. En hirveästi pidä parinmuodostustarinoista, mutta Kotiopettajattaren romaania lukiessa huomasin itsessäni ihihi-ihanaa-kihertelyä.

8. Sankari tai sankaritar

Sinuhen tarinassa on menneen maailman vaka vanhaa viisautta. Kaislaveneestä löytynyt poikavauva päätyy korkea-arvoiseksi lääkäriksi omien ponnistelujensa ja hyvän onnen ansiosta. Mies tekee karmaisevia virhearviointeja naisten suhteen, mutta oppii virheistään ja pyrkii hyvään. Sinuhe matkustaa monissa maissa ja viettää aikaa niin kuninkaallisten kuin rahvaidenkin kanssa. Sinuhe on ennen kaikkea viisas.

9. Hahmo, jota ei arvosteta

Roald Dahlin Matilda on tarina tytöstä, joka on lapsinero. Vanhemmat eivät kuitenkaan huomioi lapsen lahjakkuutta millään tavalla, ihmettelevät vain miksei telkun katsominen kiinnosta. Humoristinen satu saa suremaan tyttöä, mutta Matilda osaa olla ilkikurinenkin. Tyttö kostaa pienin kepposin vanhempiensa kaltoin kohtelun ja löytää voimaa puolustaa ja kannustaa muita.

10. Omavalintainen hahmo

Olen huomannut, että usein eläin on se joka varastaa huomion ihmisisänniltä. Kutsuisin Musta torni-sarjasta Oi-mäyriäisen illallisille. Pöydän ääreen sille ei luultavasti laitettaisi katetta, mutta mukava paikka muiden kutsuttujen viereen ja omia herkkuja. Haluaisin nähdä ehdottomasti miltä tuo ihmeellinen koiran ja mäyrän sekoitus näyttää! Olisi hauska myös kuulostella Oin erikoista ääntelyä ja tehdä oma tulkinta siitä, että osaako se todella puhua.

Aikamoiset illalliset näistä tulisi! 





tiistai 26. huhtikuuta 2016

Stephen King - Kirjoittamisesta


Stephen Kingin Kirjoittamisesta- Muistelma leipätyöstä keskittyy nimensä mukaisesti kirjailijuuteen ja kirjoittamiseen. King antaa neuvoja kieliopista, tarinankerronnasta ja kustantajan lähestymisestä. Vaikkei kirjailijaksi haluaisikaan, voi kirjoittamisneuvoista ottaa kopin harrastelijakin.

Ensimmäinen puolisko alkaa omaeläkerrallisesti. King kertoo köyhästä lapsuudestaan ja varhaisaikuisuuden haasteista. Teema pysyy kuitenkin kirjoittamisessa ja lukemisessa. King ei juurikaan astele sivupoluille, vaan kertoo lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvistä muistoistaan. King kertoo alkoholi- ja huumeriippuvuudestaan, kolaristaan ja perheestään, mutta asiat linkittyvät kirjoittamiseen ja luovuuden kanavoimiseen. Nuoruusvuosiltaan hän muistelee mm. lyhyttä urheilutoimittajan uraansa, koulunsa satiirihumoristin rooliaan ja isoa hylkäyskirjepinoa. Lopulta päädymme Kingin läpimurtoon kun vuokra-asuntoauton pyykkihuoneessa kirjoitettu Carrie (jonka vaimo Tabitha onki roskiksesta) julkaistaan ja Kingin leipätyö pääsee liekkeihin.

Toisessa osassa King keskittyy kertomaan kirjoittamisesta. Hän käyttää paljon omakohtaisia esimerkkejä siitä mikä toimii ja mikä ei. Jos haluaa ammattikirjailijaksi, asiaan on suhtauduttava vakavasti. King kirjoittaa vuoden jokaisena päivänä romaanin ollessa kesken noin 2000 sanaa. King kertoo lukevansa paljon ja sanoo, että on turha haaveilla kirjailijan urasta jos ei ehdi lukea. Kaikista parhaiten omaa tekstiä oppii tuottamaan lukemalla hyviä sekä huonoja kirjoja, ei oikotietä onneen. Mistä muuten voisi tietää mitä haluaa ja ei halua tehdä? King muistuttaa myös, että kirjailijaksi todella haluavalle tunti tunnin perään lukemisen tai kirjoittamisen ei luulisi olevan ongelma. Miksi ylipäätään haluat kirjailijaksi, jos et nauti hommasta sielusi juuria myöten?

Tämä bloggaaja on tietoinen omista haasteistaan. Tekstini tuppaa rönsyilemään kuin...? Vältän huonon vertauskuvan tähän väliin, mutta paljon. -Kin, -kään ym päätteistä olen myös yrittänyt päästä kovasti eroon.  Kuten myös turhista täytesanoista kuten ''myös'' ja ''kovasti.'' King on ''kill your darlings-opin'' kannalla ja kertoo hyödyntävänsä yhä nuorena poikana hylkäyskirjeestä saamaansa neuvoa: Ensimmäisestä luonnoksesta kymmenen prosenttia tekstiä pois. Adverbit King kiroaa alimpaan helvettiin, toki myöntää hairahtuvansa itsekin aika ajoin. King konkretisoi näkemyksensä omien tekstinäytteiden kautta. Ensimmäinen luonnos on rönsyilevä, toinen versio on sama, mutta King on yliviivannut pois kaiken turhaksi kokemansa perustelujen kera. Pääasiallinen neuvo on, että kaiken kielen ja kerronnan tulisi palvella tarinaa.

On mielenkiintoista lukea jo ennalta tuttujen asioiden taustoja. Siksi on erityisen hauskaa lukea lempibändistä kertova kirja tai syventyä dokumentin kautta itselle kiehtovaan aihepiiriin. Samasta syystä nautin tästä kirjasta, sillä opin tuttujen teosten syntyjuurista ja lempikirjailijan kirjoitusprosessista. Kirjoitusvinkkinsä King kertoo hauskasti ja perusteellisesti ja selittää kantansa asiaan kuin asiaan hyvin. Varmasti kirjailijoilla mielipiteet eriävät esim. kirjoittamisen rutiineissa (joissa King on todella tiukka), ensimmäisen version luetuttamisessa (King luetuttaa läheisillä ystävillään, esim. vaimollaan) ja kirjoituskursseissa (King ei tyrmää täysin, muttei keksi paljon hyvääkään sanottavaa).

 Aiemmin tällä viikolla jaoin tästä kirjasta peräisin olevan Kingin lukusuosituslistan, tässä linkki vielä siihen:

Stephen Kingin lukusuosituksia

Vaikkei King persoonana tai cv:n bestsellerit olisi lemppareita, suosittelen tätä niille, jotka haluavat hioa kirjoitustaan. Tässä ei ole psykopaatteja, ihmissusia tai vampyyreja, älä siis pelkää!