Luettuani viime kuussa elämäkerta Agatha Christie katoaa heräsi jälleen into tarttua murhamamman dekkareihin. En ole juurikaan lukenut muita dekkareita kuin Christien, sillä minulle hän on se yksi ja oikea. Christie osaa jekuttaa lukijaa paremmin kuin kukaan ja kirjojen lukeminen todella on kovan pähkinän pureskelua. Vaarallisen talon valitsin ilman sen kummempia syitä. Nimi kuulosti hyvältä ja halusin ratkoa rikosta ärsyttävän hurmaavan Poirotin kanssa.
Vaarallisen talon, Tien pää-nimisen kartanon nuorelle omistajaneidille Nickille on lyhyellä aikavälillä sattunut omituisia läheltä piti-tilanteita. Seinämaalaus on liki kaatunut niskaan ja auton jarrut ovat reistailleet vaarallisesti. Aivan kuin joku yrittäisi vahingoittaa häntä, ehkä jopa päättää päivät? Viimeinen varmistus epäilyyn tulee, kun hatusta löytyy luodin tekemä läpi. Itsevarma Hercule Poirot saa aivan uudenlaisen haasteen. Sen me tiedämme, että harmaat aivosolut ratkovat mahdottomaltakin vaikuttavan murhamysteerin. Mutta pystyykö mestarietsivä estämään murhan?
Vaarallinen talo lunasti odotukseni. Christie onnistui jälleen harhauttamaan poloisen Hennin aivan harhateille, uskomaan selvittäneensä murhaajan ja lopussa vetää nenästä kääntäen koko kuvion päälaelleen. Ähäkutti. Juuri tätä rakastan Christien kirjoissa, yllätetyksi tulemista. Oho, enpäs odottanut ainakaan tuota-tunnetta. Tässä kirjassa sai hykertelemään myös aina niin itsevarman (ja itserakaskin hän kyllä on) Poirotin varmuuden huojumista. Eh, bien!
Vaarallinen talo on eräs parhaista Christien kirjoista. Olen lukenut sen niin monta kertaa että muistan ikävästi juonen ulkoa, enää en voi vaivata harmaita aivosolujani murhaajan henkilöllisyydellä.
VastaaPoistaTämä oli kyllä todella taattua Christietä! Näissä kirjoissa lukukokemus on ihan eri toisella kertaa, juurikin koska se yllätetyksi tulemisen taika on poissa. Mutta onneksi Christiellä on kynä sauhunnut, kirjat eivät heti lopu kesken. :)
PoistaMinulla on Poiroteihin vähän sellainen suhde, että joskus olen lukenut useamman putkeen ja joskus taas luen yhtä viikkotolkulla...:D Tätä en olekaan muistaakseni lukenut, vaikka todella monta Christietä on tullut luettua. Elämäkerta kiinnostaa minuakin :)
VastaaPoistaAgatha Christie katoaa on tosi mielenkiintoinen, sen lisäksi on vielä ainakin hänen omaelämäkerta olemassa. :)
PoistaToisella lukukerralla jos muistaa juonikuvion edes suunnilleen voi kuitenkin sitten bongailla kuinka Christie pudottelee niitä vinkkejään pitkin kirjaa ja toisaalle sitten hämäyksiä :)
VastaaPoistaTämä on mainio teos kyllä, keskeistä juoni-ideaa käytetään parissa muussakin kirjassa mutta kyllähän sitä silti samaan hämäykseen menee uudestaankin...
No juu tuo on kyllä totta, siinä mielessä toinen lukukerta voisi olla mielenkiintoinen. Tässäkin kaikki johtolangat ovat esillä lukijalle ja jälkikäteen ajatellen murhaaja kyllä käyttäytyikin epäilyttävästi... Menin lankaan aivan kympillä kaikesta huolimatta. :D
Poista