Vuonna 2016 kesken jääneitä

Ennen kuin julkaisen postauksen tämän vuoden mieleenpainuvimmista lukukokemuksista, virkistän muistiani ja kertaan niitä teoksia, jotka ovat tänä vuonna jääneet syystä taikka toisesta kesken. Idea postauksesta on muhinut jo pitkään, sillä kirjoja jää kesken aika paljon. Näin vuoden loppussa on tälle hyvä väli.

Oma tyylini blogikirjoituksieni (en pidä sanasta arvostelu, sillä koen lähinnä höpötteleväni tänne päiväkirjamaisesti) ja ylipäätään lukemisen suhteen on se, että luen sitä mistä pidän. Välillä astun mukavuusalueeltakin toki ulos. Sen teen kuitenkin maltillisesti, sillä haluan pitää blogin pitämisen hauskana. Tämä vie loppupeleissä aika paljon aikaa, joten miksi tuhlaisin sen huonon kirjan lukemiseen ja vielä siihen päälle siitä kirjoittamiseen? Mustelumon pitäminen on palauttanut rakkauteni kirjoihin ja sen haluan säilyttää jatkossakin.

Tässä muutamia tänä vuonna kesken jääneitä kirjoja.

Charles Dickens - Suuria Odotuksia

Olin halunnut lukea tämän kirjan pitkään. Jo kirjan nimi Suuria Odotuksia luo juuri niitä, suuria odotuksia. Toinen suomennos alkuperäisnimestä Great Expectations, Loistava tulevaisuus, luo sekin mielikuvia ravisuttavan upeasta tarinasta. Dickens on iso nimi kirjallisuuden klassikkojen historiassa ja hänen kirjoihin viitataan paljon. Pip-pojan kasvutarina jäi itselläni junnaamaan sadan sivun kieppeillä ja oli pakko antaa vuoro jollekin vetävämmälle. Olen nähnyt South Parkin jakson, joka kertoo kirjan tarinan ( kertojaäänenä mahtava Malcolm McDovell, sir Kellopeliappelsiini). Näin välillä mielessäni hahmot sarjan tikku-ukkomaisina versioina, aika huvittava (ehkä lukukokemukselle turmiollinenkin) lisä. Mutta täytyy sanoa kyllä sekin, että jotakin todella dickensmäistä tekijät ovat onnistuneet jaksoon kiteyttämään... :D


Caitlin Moran - Näin minusta tuli tyttö

Olen lukenut pari Caitlin Moranin haastattelua. Nainen vaikuttaa super mielenkiintoiselta, sellaiselta feministiltä jollaisia maailma tarvitsee. Näin minusta tuli tyttöä jaksoin kuitenkin lukea vain pari lukua. Tuntui siltä, että tämä nyt on jo luettu aiemmin, liikaa teinitunnelmia.


Ulla-Lena Lundberg - Jää

Jään luin puolenvälin paikkeille. Kirja ei ole huono, se vain ei taida olla ominta makuani. Nautin saaren eristyneisyyden ja luonnon kuvauksesta, mutta tässä ei tapahtunut mitään. Odotin, että vuodenajan vaihtuessa tarinassa olisi merkitys kirjan nimen takana selkeytynyt, olisi tullut joku merkitsevä käänne. Mutta ei tullut. Olisi pitänyt lukea pappisperheen elämästä vielä ainakin seuraavaan talveen.


Richard Adams - Shardik- Berklan herra

Ruttokoirat ja Ruohometsän kansa ovat nostaneet Adamsin yhdeksi lempikirjailijoistani. Mainituissa kirjoissa hän ottaa upeasti kantaa ihmisen ja eläimen suhteeseen. Molemmat ovat aiheuttaneet suuret tunnekuohut, vaikkakin erilaiset. Ruohometsän kansassa ihmisen kohtelu luontoa kohtaan pistää surulliseksi, kun taas Ruttokoirat raivostumaan. Eläinkokeet ovat niin väärin...Kesällä mulla oli lainassa Adamsin Shardik. Uusin lainan muistaakseni pisteeseen, että se oli pakko palauttaa. En päässyt paljoa alkua pidemmälle ja aloin sitten vain lukea muita lainoja. Kirja oli todella raskaslukuista, enkä vain päässyt tunnelmaan kiinni tällä kertaa.


Franz-Olivier Giesbert - Rakkauden ja koston kokki

Takakannessa kirjaa verrattiin Forrest Gumpin seikkailuihin. Nuori kokki Rose kasvaa väkivallan vuosisadalla 1900-luvulla päätyen aina sinne missä tapahtuu hirveyksiä. 104-vuotiaana hän alkaa muistella kaikkea kokemaansa. Kirja alkaa Armenian kansanmurhan tapahtumien keskeltä.

Odotin Rakkauden ja koston kokilta  paljon. Olen paljon tekemisissä ruoan kanssa ja pidän 1900-luvun historiaa, kuten 2. maailmansotaa mielenkiintoisena - Voilá! ajattelin bongatessani kirjan, jonka alkuperäisnimi on Le cuisiniére d'Himmler eli Himmlerin kokki. Olin vuorenvarma, että noni, nyt löytyi kirjarakkaus. Vaan kylläpä vuorenvarmuudelta tultiin rämisten alas...Tietyt sanavalinnat ja karskius särähtivät ja paikoin kuvottivat liikaa. Omenat olivat kuin pikkutyttöjen peppuja piiskaamisen jälkeen.  En myöskään pidä siitä, että hyväksikäyttöä tai raiskausta kuvataan millään asteella kepeästi. Voi olla että olen turhankin herkkä, mutta koin, että kirjassa tehtiin niin. Lopetin lukemisen sadan sivun kieppeillä.

Kirjastosta lainaaminen on siitä hyvä, ettei rahoja tarvitse tuhlata huonoihin kirjoihin. Kirjasta kun ei voi päällisin puolin arvioida tuleeko siitä pitämään. Pian varausmaksutkin poistuvat kokonaan kaikista kirjastoista, mikä on mielestäni hyvä muutos. Suurimmalle osalle asiakkaista se euron tai parin maksu ei maata kaada, mutta on paljon niitä jotka laskevat joka euron ja sentin hyrrän. Muistan vielä itsekin tuskaisen elävästi opiskeluajat. Kirjojen tulisi mielestäni olla kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta. Tämä oli hieman aasinsilta kukkaruukkuun, mutta tulipa nyt mieleen puhua tästäkin. :D