sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Stephen King - Musta torni VI : Susannan laulu



Ka-tet hajaantuu Susannahin päätyessä Mia-demonin kaappaamana vuoden 1999 New Yorkiin. Mia on tehnyt pahanlaatuisen sopimuksen lapsesta ja Purppurikuninkaalla on suunnitelmia Mordrediksi nimetyn pojan varalle. Synnytys lähestyy ja Susannah yrittää parhaansa mukaan viivyttää aikaa, jotta ka-tet pääsisi hänen jäljilleen.

Susannahin perään lähtevät Roland ja Eddie, mutta ka viekin heidät  väärään aikaan ja paikkaan, vuoden 1977 Maineen. Siellä ovat pakosalla pakkomielteinen keräilykappaleiden hamstraaja Calvin Tower sekä tämän vanha asianajaja Aaron Deepneau. Towerilla on omistuksessaan myös tuo mystinen tontti, jossa Mustalle tornille tärkeä ruusu kasvaa. Roland ja Eddie menevät myös tapaamaan itse Stephen Kingiä, jonka tietävät luoneen ainakin isä Callahanin fiktiiviseen romaaniinsa Painajainen, ovatko hekin siis kirjailijan mielikuvituksen tuotetta? 

Kirjan kuvittaja on Darrel Anderson.

New Yorkiin lähtevät siis Jake, Oi ja isä Callahan vastoin ka-tetin alkuperäistä suunnitelmaa. Vasta 12-vuotias revolverimiehen alku, vanha pappi ja mäyriäinen eivät varsinaisesti ole parhaat mahdolliset ka-tetilaiset hyökkäämään vaarallisten vihollisten kimppuun. Aika on käymässä vähiin. Löytävätkö he Susannahin? Sen Stephen King selvittänee seuraavassa kirjassa.

Tämä osa jätti ristiriitaiset tunteet. Rolandin ja Eddien viettämä aika Mainessa on vetävää kerrontaa. Miehet päätyvät heti toiminnan keskelle ruokakaupan luotisateeseen ja löytävät tiensä Towerin jäljille, joka ei ole ollut tarpeeksi varovainen piiloutuessaan gangstereilta, vaan liiankin helposti löydettävissä. En olisi uskonut Joutomaata lukiessa, että Towerin alunperin mystisestä, arvoituksia kertovasta hahmosta kuoriutuu esiin höppänä hamstraaja. 

Mahtavaa oli lukea siitä kun revolverimiehet vierailevat erään kirjailijan, joka ei vielä vuonna 1977 ole kovin tunnettu, vaan julkaissut vasta kaksi pitkää romaania. Hänellä on vasta luonnos Rolandista ja Mustasta tornista. Stephen King kuvaa huvittavasti ja tarkkanäköisesti liki kolmekymmentä vuotta nuorempaa itseään ja avaa tuolloisen elämänsä ongelmia, kuten alkoholismiaan. Lukijan iloksi lopusta löytyy myös Kingin päiväkirjan merkintöjä! Kirjailijaa ihailevalle tällaisten lukeminen on uskomatonta herkkua. Todella mielenkiintoista lukea, miten King on tuntenut vetoa tarinaan, mutta toisaalta ollut välillä umpikujassakin inspiraation kanssa. 

Susannah/Mia-kuvio hiersi. Kun päästään New Yorkiin, homma alkaa lupaavasti mystisen kilpikonnapatsaan löytyessä. Patsaassa on voimia, jotka nykyajankin ihmiset tunnistavat ja sokaistuvat sen voimasta toimimaan kaksikon tahdon mukaan. Mutta se miten monimutkaisesti Susannahin raskaus on saanut alkunsa... Demoni siitti Susannahin, mutta ilkimys olikin jemmannut Rolandin siementä, Roland on siis Mordredin isä! Mia on tehnyt sopimuksen, että muuttuu kuolevaiseksi kunhan saa kokea äitiyden ilon, vaikka kyseessä olisikin vain muutama vuosi. Lapsirakas demoni kun on. Ja vaikka Mia onkin kuolevainen (ihan ihminenkö vai mikä lie, en tiedä), tämä ei pysty hedelmöitymään ilman, että jakaa Susannahin kehon.  Öö, mitä? 

Päällimäiseksi jäivät kuitenkin hyvät fiilikset kirjasta, sillä samanlainen tiedonjano ja jännitys olivat läsnä lukiessa mitä edellistenkin osien kanssa. Tämän osan tulen muistamaan siitä, miten nerokkaasti kirjailija on tehnyt itsestään hahmon tarinaan. Sormet syyhyävät seuraavan kirjan perään, sillä matka alkaa lähestyä loppuaan. Missä on Musta torni?

''Vielä yksi polun mutka, ja sitten me saavumme aukealle.''

Iloista ystävänpäivää

   


On toinen heistä jo etäinen,
kuin kadonnut tähtien taa.
Ja toinen yhä rakas on
       ja rakkahammaks saa.
        Mua lähellä elää se kaukainen, 
sen toisen peitti maa.
       Ma tunnen, ei kuolema erota, 
vain elämä erottaa.

                                                                              -Kaksi ystävää, Lauri Pohjanpää

tiistai 9. helmikuuta 2016

Stephen King - Musta torni V : Callan sudet

Kirjan on kuvittanut Bernie Wrightson.


Ka-tet löytää tiensä syrjäiseen Calla Bryn Sturgisin kylään, jota ovat yli sadan vuoden ajan vainonneet lapsia varastavat sudet. Nämä susinaamareita käyttävät mystiset otukset vievät pelkästään kaksosia palauttaen pareista vain toisen. Junilla takaisin tuodut lapset ovat vain kuoret aiemmasta. Lapsista tulee vähä-älyisiä rontteja, joiden kehitys on lakannut ja jotka kuolevat nuorina. Kyläläisillä ei ole tietoa Ukkosenjylystä tulevien kidnappaajien identiteetistä saatika syistä. Ukkosenjyly on pahojen otusten koti, kammoksuttu paikka, jossa maailma on jo loppunut. 

Roland, Eddie, Susannah, Jake ja Oi kohtaavat matkallaan kyläläisiä ja ovat revolverimiehinä velvoitettuja auttamaan pulassa olevaa kylää. Toisin kuin Joutomaan sekasortoisessa Ludin kaupungissa, tässä takapajulassa vallitsee järjestys susien vierailuja lukuunottamatta. Kylässä on kuitenkin omat outoutensa. Kuten monitoimirobotti Andy, joka tuntuu tietävän susista enemmän kuin antaa ymmärtää. Kylästä löytyy myös yksi lasipalloista, musta kolmetoista. Tämä lasipallo on hallussa eräällä hahmolla, joka on tuttu Kingin varhaisemmasta teoksesta...

Susien lisäksi ka-tet joutuu murehtimaan Susannahin (jolle on jälleen muodostumassa pahaenteinen uusi persoonallisuus) vatsassa lihaa vaativaa ''heppua'' sekä erään newyorkilaisen tontin ostoa. Molemmat ongelmat vaativat todashia, maailmojen välillä matkustamista.

Kahden tarinointi/takauma-kirjan jälkeen Mustan tornin etsintä on taas täydessä vauhdissa! Heti alkusivuilta lähtien sukelsin tähän uinuvan pikkukylän tunnelmaan. Stephen King osaa loistavasti kuvata pikkukylien suhteiden ja asenteiden dynamiikkaa ja latoa jännittäviä tilanteita toisen perään. Syke kasvaa ongelmien lisääntyessä. Nyt vihdoin sitä Susannahin raskauttakin avattiin. eikä tulokas tietenkään ole mikään helppo esikoinen.

Toinen tapahtumapaikka on New York, kirjasarjan eräänlainen ''avainkaupunki'', joka näyttää rumat kasvonsa tontin oston lisäksi isä Callahanin muisteloissa, joissa on Hitler-tappajia ja vampyyreja.

Jaken kokemukset saivat surustumaan. Nuori poika on jo tähän mennessä kokenut suurempia taakkoja kuin jaksaisi kantaa ja pakottautunut aikuistumaan nuorena. Joka kirjassa pojalle tapahtuu kamaluuksia! Toinen miinus tulee kannesta, joka spoilaa loppuratkaisua.

Grafi, ka, ka-tet, todash, an-tet sun muut tuntuvat jo muodostaneen selkeän kirkkaan  maailmansa, jossa sanoja ei tule sen kummemmin kummastelleeksi, vaan ne tuntuvat jo itsestään selviltä asioilta ja käsitteiltä. Samalla lailla mitä hobitti, Kontu ja örkit muodostavat omanlaisensa maailman.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Viiden kirjan haaste

Sain viime viikolla haasteen Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia- blogista, kiitos! Heitän tämän haasteen etiäpäin Mustetta ja paperia-blogin Maria Kinnuselle.

1. Kirja, jota luen parhaillaan 

Matkani Mustalle tornille jatkuu. Nyt on menossa sarjan viides osa Callan sudet, joka on ainakin alusta todella mukaansa tempaiseva. Stephen King on luonut hienon fantasiamaailman ja tarinan, jonka haluaisi vain ahmaista.

2. Kirja josta pidin lapsena

Lapsuudesta tulee enemmän mieleen kirjasarjat kuin yksittäiset teokset, Neiti Etsivät ja sen sellaiset. Muistan pitäneeni E.B. Whiten kirjasta Lotta ystäväni ja on ollut tarkoituksena lukea se uudestaan näin vanhemmalla iällä. Kirjan tarina kertoo Vilpuri-nimisestä possusta ja tämän ystävästä, Lotta-
nimisestä hämähäkistä. Vilpuri stressaantuu kuullessaan possujen lihottamisesta joulupöytää varten.

3. Kirja, joka jäi kesken


Olen jättänyt paljon kirjoja kesken. Jos ei kiinnosta, niin miksi tuhlaamaan aikaa? Eiväthän ihmiset kuuntele musiikkiakaan jos se ei ole mieluista tai katso elokuvia jotka eivät kiinnosta. Ellei olosuhteiden luomia pakkoja lasketa. Toiset teokset vetoavat tietysti enemmän, mutta jotakin vetoa kirjassa täytyy olla.

Joskus kirja jää käsken muista syistä kuin kiinnostuksen puutteesta. Jään helposti junnaamaan tylsään kohtaan ja kirja jää sen tähden kesken. Sitten kuluu aikaa ja lukeminen ''vain jää''. Näin kävi Bram Stokerin Draculan kanssa. Kirjastani löytyi vielä vanha kirjanmerkkikin vaikka lukemisesta on jo vuosia, sivulta 235!

Jung Changin Villijoutsenet- Kolmen kiinattaren tarina oli mielenkiintoinen, koskettava ja historiaa avartava. Mutta kuten muidenkin asioiden kanssa elämässä, aika ei vain ollut oikea. Muuttokiireiden keskellä lukeminen jäi. Tähän aion vielä palata, onneksi sekin löytyy omasta hyllystä.

Omasta hyllystä olen jättänyt kesken vielä ainakin Truman Capoten Kylmäverisesti sekä Leo Tolstoin Anna Kareninan.


4. Kirja, joka teki vaikutuksen

Viimeisin kirja, joka on tehnyt vaikutuksen, jättänyt jonkinmoisen jäljen ja herätellyt ajatuksia on Mika Waltarin Sinuhe, egyptiläinen. Kirjasta löytyy jokaiselle jotakin; Siinä on seikkailua, sotaa, romanssia, kasvukertomusta, historiallista ajankuvausta ja myös syvällisempää pohdintaa ihmisyydestä.

Lokakuussa lukemani Alex Haleyn Juuret oli viime vuodelta ravisuttavin teos, nousi kaikkien aikojen suosikkieni joukkoon. Kirjan sukutarina todellakin on ravisuttava. Surulliset ihmiskohtalot, uskomattomat kärsimykset ja historian mielettömyys eivät hetkeen katoa mielestä.

Myös  F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu on jäänyt kummittelemaan mieleen ja nousi omien lempparien joukkoon. Koskettava kertomus ahneudesta ja menetetyistä mahdollisuuksista.

5. Kirja, johon palaan uudelleen

Todella harvoin luen samaa kirjaa edes kahteen otteeseen. En malta kun on niin paljon mielenkiintoisia kirjoja ja usein seuraava jonossa jo odottaa vuoroaan. J.D. Salingerin Sieppari Ruispellossa on teos, johon olen palannut. Kirjassa kiehtoo Holdenin vetävä tyyli kuvailla hauskasti mitä arkisempiakin asioita, kamppailu perheen ongelmien kanssa ja hänen vaikeutensa löytää oma paikkansa maailmasta. Luin kirjan yläasteikäisenä ensimmäisen kerran ja koen löytäväni siitä joka kerta jonkin uuden tunteen tai ajatuksen.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Stephen King - Musta torni: Tuulen avain



Tuulen avain on vuonna 2012 ilmestynyt Musta torni-sarjan itsenäinen teos. Kirjasta nauttiakseen ei siis tarvitse välttämättä tuntea sarjan hahmoja tai aiempia tapahtumia, sillä ka-tetin osuus on kirjassa pieni. Kirjan tapahtumat sijoittuvat neljännen kirjan Velhon ja viidennen eli Callan susien väliin. Tässä täydennetään hieman Mustan tornin symboliikkaa ja selvitetään Rolandin ja hänen äitinsä välejä, mutta jäi jotenkin kutina, että tämän teoksen tarinat ja hahmot tavataan vielä sarjan tulevissa osissa...

Kerrontatyyliltään Tuulen avain on vänkä. Se on tarina, jonka sisällä on tarina. Kirjan alussa ka-tet eli Roland, Susannah, Eddie, Jake ja Oi ovat selvinneet edellisen kirjan koukeroista, mutta ovat nyt vihurin alla. Kovatuulinen myrsky ajaa joukon suojaan pieneen mökkiin. Levoton joukko ei saa unta, siispä Roland aloittaa tarinan nuoruusvuosiltaan.

Nuori Roland määrätään toisen revolverimiehenalun  Jamie DeCurryn kanssa selvittämään mystisiä murhia. Tekijän uskotaan olevan haljasmies, muodonmuuttaja joka saa muutettua itsensä jättikokoiseksi petoeläimeksi. Kaksikko lähtee Jeffersonin tilalle, jossa edeltävä ilta on muuttunut verilöylyksi. Yllätykseksi yksi eloonjäänyt löytyy. Nuori Bill on piilotellessaan nähnyt haljasmiehen ihmismuodossa, ei tosin sen enempää kuin tatuoidun jalan. Se on kuitenkin riittävästi viemään Jamien epäiltyjen luo. Sillä välin kun Jamie on reissullansa, Roland kertoo Billille tarinan nimeltä Tuulen avain. Sadun, jota hänen äitinsä on kertonut hänelle hänen ollessaan lapsi.

Tuulen avain kertoo nuoresta Tim Pelottomasta, jonka puunhakkaajaisän sanotaan kuolleen lohikäärmeen toimesta. Yksinhuoltajaäiti Nell on toivoton taloudellisen ahdingon edessä ja suostuu naimaan edesmenneen miehensä ystävän. Iso-Kellsillä on aiemmin ollut alkoholiongelmia ja ongelmat nousevat pintaan oitis kun nyöri on solmittu. Isäpuoli vetää Timin koulusta pois ja nuori poikakin pääsee puunhakkaamisen makuun. Eräänä päivänä mustaan palttooseen pukeutunut verovouti tulee tekemään tarkastuskäyntiä ja antaa Timille avaimen, joka käy mihin tahansa lukkoon, mutta vain kerran. Tim keksii pian avainreiän, johon avainta sovittaa ja siitä alkaa pitkä retki, totuuden selvitys ja taistelu irti pahasta isäpuolesta.

Tarinan kolme nuorta poikaa nivoutuvat yhteen samankaltaisten kohtaloiden kautta: Roland on menettänyt äitinsä nuorena, haljasmiehen raatelun seurauksena Billistä on tullut orpo ja Tim on menettänyt isänsä. Kaikki etsivät myös totuutta kuolemien takaa. Kaikki saavat vastauksensa ja tätä kautta pystyvät saamaan rauhan.

Kirja muistuttaa siinä mielessä aiempaa osaa Velhoa, että suurin osa sivuista on takaumaa ja ''täytettä'', joka ei vie sarjan juonta eteenpäin. No, tiedän kyllä ettei itsenäisen teoksen kuulukaan, mutta Rolandin ja ka-tetin osuus kirjassa on olematon ja kaipasinkin heitä jo. Itselleni Tuulen avain ei siis tuntunut hyvältä luettavaksi Stephen Kingin tarkoittamaan väliin, vaikka hyvä kirja onkin.