Näytetään tekstit, joissa on tunniste asiaa bloggailusta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asiaa bloggailusta. Näytä kaikki tekstit

lauantai 7. tammikuuta 2017

Mä kirjastossa kävin



Ajattelin tehdä postauksen viimeisimmistä kirjastolainoistani ja siitä miksi olen valinnut juuri nämä kirjat lukuaikomusten jatkeeksi. Uusi vuosi on alkanut korkeilla pinoilla ja varauksiakin olen pistänyt muutamaan uutuuskirjaan. En vanno mitään, mutta tänä vuonna yritän tutustua vähän paremmin uutuuskirjoihin. Tämän vuoden lukusaldon olen vahingossa onnistunut avaamaan kolmella H-alkuisella brittikirjailijalla. Herriot, Harris ja Hardy... :D Hyvin eritunnelmaisia tarinoita eri aikakausilta, loistavia kaikki! Vuosi on alkanut kirjojen suhteen erittäin lupaavasti.

Tässä viimeisimmän kirjastovisiittini löydöt:

Erin Morgernstern - Yösirkus
Sekoitin tämän kirjan aluksi ihan eri teokseen ja löysin etsimäni sattumalta kolutessani fantasiahyllyjä. Muistan ensimmäisen kerran törmänneeni Yösirkukseen jossakin kirjablogissa. Tässä kiehtoi eniten 1800- ja 1900-lukujen vaihteen sirkusmaailma ja uneksiva tunnelma. Olen jo aloittanut tämän, vaikuttaa hyvältä.

Joanne Harris - Karamellikengät
Luin juuri Pienen suklaapuodin ja siihen ihastuneena oli tietysti pakko ottaa jatko-osakin, kun se oli palautettujen kirjojen joukossa. Pienessä suklaapuodissa lopetus jäi avoimeksi, mutten siltikään osaa oikein sanoa mitä odotan tältä kirjalta tai että vaatiko tarina välttämättä jatkoa avoimesta lopusta huolimatta. Helppo oletus juonen kannalta ainakin olisi, että päähenkilöiden kiertolaisuus loppuu, se ''sulkisi ympyrän.''

Kazuo Ishiguro - Haudattu jättiläinen
Haudattu jättiläinen on aika pelottavan kuuloinen taruolento. Onko kyseessä jörö peto vai lempeä jätti? Kirjassa matkataan kuningas Arthurin aikaan ja etsitään kadonnutta poikaa. Takakannessa sanotaan kehuja maasta taivaisiin, kuten: '' Helppo lukea, mutta vaikea unohtaa.''

Jennifer Clement - Basquiatin leski
Naisella kannessa on tuima, häpeilemätön katse. Se kiinnitti ensimmäisenä huomion. Kirja ei kuitenkaan ilmeisesti kerro hänestä, vaan mustasta 80-luvun avantgardetaiteilijasta, Jean-Michel Basquatista. Hänestä maalataan takakannessa värikäs, kapinallinen kuva. Nappasin kirjan nopeasti muiden jatkeeksi, mutta kotiin päästyäni en ollutkaan enää ihan satavarma luenko tätä. Se nähdään.

Johanna Sinisalo - Auringon ydin
Olen halunnut lukea Sinisaloa jo pitkään ja koska olen dystopioiden ystävä, Auringon ydin tuntui hyvältä valinnalta. Tätä verrattiin Margaret Atwoodin kirjaan Orjattaresi, joka oli viime vuoden suosikkejani. Odotan tältä kirjalta paljon!

Michael Cunningham - Koti maailman laidalla
Viime vuonna lukemassani Kirja joka muutti elämäni mainittiin Koti maailman laidalla. Enää en muista kirjoittajan tarkempia muistoja tästä tai siitä miten se hänen elämäänsä vaikutti, mutta sen kaunis nimi pinttyi mieleni perukoille. Pari kertaa hypistelin kirjaa kirjastossa ja kirpparilla kuitenkaan kotiin viemättä. Viimeksi kirjastossa päätin, että nyt on jo aika.

Näitä siis lukemaan! Edellisiltä visiiteiltä on yhä muutama laina odottamassa sekä omassa hyllyssä eräs vuodenaikaan sopiva muumitarina...Basquaitin lesken kohdalla into lopahti kotona katsellessani kirjaa uudestaan, mutta muutoin (mitään kiveen hakkaamatta tai muutoin vannomatta) aion lukea nämä lainat.


torstai 15. joulukuuta 2016

Vuonna 2016 kesken jääneitä


Ennen kuin julkaisen postauksen tämän vuoden mieleenpainuvimmista lukukokemuksista, virkistän muistiani ja kertaan niitä teoksia, jotka ovat tänä vuonna jääneet syystä taikka toisesta kesken. Idea postauksesta on muhinut jo pitkään, sillä kirjoja jää kesken aika paljon. Näin vuoden loppussa on tälle hyvä väli.

Oma tyylini blogikirjoituksieni (en pidä sanasta arvostelu, sillä koen lähinnä höpötteleväni tänne päiväkirjamaisesti) ja ylipäätään lukemisen suhteen on se, että luen sitä mistä pidän. Välillä astun mukavuusalueeltakin toki ulos. Sen teen kuitenkin maltillisesti, sillä haluan pitää blogin pitämisen hauskana. Tämä vie loppupeleissä aika paljon aikaa, joten miksi tuhlaisin sen huonon kirjan lukemiseen ja vielä siihen päälle siitä kirjoittamiseen? Mustelumon pitäminen on palauttanut rakkauteni kirjoihin ja sen haluan säilyttää jatkossakin.

Tässä muutamia tänä vuonna kesken jääneitä kirjoja.

Charles Dickens - Suuria Odotuksia

Olin halunnut lukea tämän kirjan pitkään. Jo kirjan nimi Suuria Odotuksia luo juuri niitä, suuria odotuksia. Toinen suomennos alkuperäisnimestä Great Expectations, Loistava tulevaisuus, luo sekin mielikuvia ravisuttavan upeasta tarinasta. Dickens on iso nimi kirjallisuuden klassikkojen historiassa ja hänen kirjoihin viitataan paljon. Pip-pojan kasvutarina jäi itselläni junnaamaan sadan sivun kieppeillä ja oli pakko antaa vuoro jollekin vetävämmälle. Olen nähnyt South Parkin jakson, joka kertoo kirjan tarinan ( kertojaäänenä mahtava Malcolm McDovell, sir Kellopeliappelsiini). Näin välillä mielessäni hahmot sarjan tikku-ukkomaisina versioina, aika huvittava (ehkä lukukokemukselle turmiollinenkin) lisä. Mutta täytyy sanoa kyllä sekin, että jotakin todella dickensmäistä tekijät ovat onnistuneet jaksoon kiteyttämään... :D


Caitlin Moran - Näin minusta tuli tyttö

Olen lukenut pari Caitlin Moranin haastattelua. Nainen vaikuttaa super mielenkiintoiselta, sellaiselta feministiltä jollaisia maailma tarvitsee. Näin minusta tuli tyttöä jaksoin kuitenkin lukea vain pari lukua. Tuntui siltä, että tämä nyt on jo luettu aiemmin, liikaa teinitunnelmia.


Ulla-Lena Lundberg - Jää



Jään luin puolenvälin paikkeille. Kirja ei ole huono, se vain ei taida olla ominta makuani. Nautin saaren eristyneisyyden ja luonnon kuvauksesta, mutta tässä ei tapahtunut mitään. Odotin, että vuodenajan vaihtuessa tarinassa olisi merkitys kirjan nimen takana selkeytynyt, olisi tullut joku merkitsevä käänne. Mutta ei tullut. Olisi pitänyt lukea pappisperheen elämästä vielä ainakin seuraavaan talveen.


Richard Adams - Shardik- Berklan herra

Ruttokoirat ja Ruohometsän kansa ovat nostaneet Adamsin yhdeksi lempikirjailijoistani. Mainituissa kirjoissa hän ottaa upeasti kantaa ihmisen ja eläimen suhteeseen. Molemmat ovat aiheuttaneet suuret tunnekuohut, vaikkakin erilaiset. Ruohometsän kansassa ihmisen kohtelu luontoa kohtaan pistää surulliseksi, kun taas Ruttokoirat raivostumaan. Eläinkokeet ovat niin väärin...Kesällä mulla oli lainassa Adamsin Shardik. Uusin lainan muistaakseni pisteeseen, että se oli pakko palauttaa. En päässyt paljoa alkua pidemmälle ja aloin sitten vain lukea muita lainoja. Kirja oli todella raskaslukuista, enkä vain päässyt tunnelmaan kiinni tällä kertaa.


Franz-Olivier Giesbert - Rakkauden ja koston kokki

Takakannessa kirjaa verrattiin Forrest Gumpin seikkailuihin. Nuori kokki Rose kasvaa väkivallan vuosisadalla 1900-luvulla päätyen aina sinne missä tapahtuu hirveyksiä. 104-vuotiaana hän alkaa muistella kaikkea kokemaansa. Kirja alkaa Armenian kansanmurhan tapahtumien keskeltä.

Odotin Rakkauden ja koston kokilta  paljon. Olen paljon tekemisissä ruoan kanssa ja pidän 1900-luvun historiaa, kuten 2. maailmansotaa mielenkiintoisena - Voilá! ajattelin bongatessani kirjan, jonka alkuperäisnimi on Le cuisiniére d'Himmler eli Himmlerin kokki. Olin vuorenvarma, että noni, nyt löytyi kirjarakkaus. Vaan kylläpä vuorenvarmuudelta tultiin rämisten alas...Tietyt sanavalinnat ja karskius särähtivät ja paikoin kuvottivat liikaa. Omenat olivat kuin pikkutyttöjen peppuja piiskaamisen jälkeen.  En myöskään pidä siitä, että hyväksikäyttöä tai raiskausta kuvataan millään asteella kepeästi. Voi olla että olen turhankin herkkä, mutta koin, että kirjassa tehtiin niin. Lopetin lukemisen sadan sivun kieppeillä.

Kirjastosta lainaaminen on siitä hyvä, ettei rahoja tarvitse tuhlata huonoihin kirjoihin. Kirjasta kun ei voi päällisin puolin arvioida tuleeko siitä pitämään. Pian varausmaksutkin poistuvat kokonaan kaikista kirjastoista, mikä on mielestäni hyvä muutos. Suurimmalle osalle asiakkaista se euron tai parin maksu ei maata kaada, mutta on paljon niitä jotka laskevat joka euron ja sentin hyrrän. Muistan vielä itsekin tuskaisen elävästi opiskeluajat. Kirjojen tulisi mielestäni olla kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta. Tämä oli hieman aasinsilta kukkaruukkuun, mutta tulipa nyt mieleen puhua tästäkin. :D




maanantai 17. lokakuuta 2016

Vee niin kuin ketutus



Syksyn kunniaksi:
Asioita jotka ketuttavat.
(Halusin
Kokeilla
Kerrankin
Blogissani
Jotakin erilaista.)
Tässä tulloo.

Kylmyys.
Harmaus.
Sade.
Syksy.
Vuodenajoista vielä kamalampi talvi, joka tekee tuloaan.
Krooninen pimeys ennen kaikkea.
Eläkkeellä Andaluciaan!
Siihen on vielä muutama vuosi...

Bloggerin asetusten ränklääminen.
Onko ''ränklääminen'' sana???
Googletan sen.
Tarkoititko: ränkkääminen.

Kirja, joka ei käynnisty.
Se on Finlandia-palkittu. Olenko idiootti, vähintäänkin huonon maun omaava jos en pidä siitä?
Meinasin kirjoittaa vähintäänkin huonomakuinen.
Miltäs minä muka maistun?
Huonomakuinen on yhdyssana, siitä sentään olen varma.

Toitotus siitä, etten joka hetki ole suupielet korvissa.
(Google kertoo:
Elefantit ääntelevät toitottaen.)
Norsunkettuista naamaa karmeampi näky on
Tekohymy.

Pimeys.
Pimeys.
Pimeys.

''Ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan.''


No onhan syksyssäkin puolensa.
Värit.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Takashi Hiraide - Kissavieras (+100.postaus. Jee!)



Takashi Hiraiden Kissavierasta on luettu ja kehuttu kirjablogeissa paljon. Kuulin kirjasta ensimmäisen kerran viime keväänä, mutta sain kirjan käsiini vasta syksyllä, kun löysin sen kirpputorilta. Hintaa oli vaivaiset 1,50e, joten en voinut olla viemättä pikkukirjasta kotiin.

Kolmikymppinen kirjailijapariskunta asuu pienessä vuokratalossa jossakin Tokion lähistöllä. Elämää kuormittavat iälle aika tyypilliset ongelmat: toimittajan työn epäsäännöllisyys, asuntomarkkinoiden ongelmat ja läheisen ystävän menetys.

Sitten naapuriin tulee kissa. Se on pieni Chibi, valkoinen nuori kissa harmaiden täplien koristuksilla. Chibi vierailee useasti päivässä pariskunnan luonna leikkien puutarhassa ja ottaen torkkuja vaatekaapissa. Chibin kaulapannan kilinää, ilmoitusta vierailijan saapumisesta, aletaan odottaa innolla. Vaimo alkaa kirjoittaa kissan vierailuista kirjallisia merkintöjä ja pari puhuu sen vierailuista ''kotiinpaluina''. Molemmat kuitenkin tietävät naapurin perheen olevan Chibin todellisia omistajia.

Eniten Kissavieraassa ihastuttaa ihmisen ja kissan kohtaaminen. Se, miten minkä tahansa eläimen tai luonnon kohtaaminen vähäeleisesti rikastuttaa arkea. Tähän voi samaistua jokainen eläinten ystävä. Elämään tulee lemmikin myötä lisää tarkasteltavaa ja rakastettavaa, hassuttelua ja iloa.

Pariskunnan vähäeleinen tarina tuntuu jotenkin todelliselta, aidolta. Mietinkin, että kertooko Hiraide tässä omasta elämästään? Siksikö päähenkilöiden nimiä ei kerrota ja miehen kuollutta ystävääkin nimitetään Y:ksi?

Arkisuuden ja todentuntuisuuden lisäksi tarina on runomaisen kaunis. Pariskunnan puutarha kuulostaa ihanan seesteiseltä paratiisilta sudenkorentoineen ja luumupuineen. Japanilaista arkkitehtuuria kuvataan myös hyvin, pariskunnan pienen talon pystyi lukiessa kuvittelemaan eteensä. Yksityiskohtien ymmärtämistä auttoivat suomentajan huomautukset japanilaisesta kulttuurista kirjan lopussa.



Tämä on myös, kuten otsikkokin kertoo, Mustelumon 100.postaus. Jee! En ole keksinyt uusia näkökulmia tai ajatuksia lukemisesta taikka bloggailusta, mutta päätin kolminumeroisen kunniaksi tutkia arkistoja. Tässä tulloopi:

Blogin tähän astisen historian suosituimmat postaukset TOP 5:

1. Blogger recognition award
Tässä kerron mitä olen reilussa vuodessa oppinut bloggaamisesta.

2.Onnea 1-vuotias Mustelumo!
Ensimmäinen vuosi tuli täyteen keväällä. En syönyt kakkua synttärien kunniaksi (aina on hyvä päivä kakulle, wienerille, viinille...), mutta mietin blogin menneisyyttä ja tulevaisuutta.

3.Anu Laitila & Silja Koivisto - Kirja joka muutti elämäni
Postaukseni kirjasta on nafti, mutta tähän suosittelen tutustumaan ehdottomasti jos kärsit lukujumista. Etkä tarvitse välttämättä sitäkään syyksi. Lukukokemusten voima on uskomaton ja aina kiinnostava. Kirjalla toden totta voi olla elämän muuttava voima, sen todistavat kirjaan haastatellut.

4. Stephen King - Eksyneiden Jumala 
Olen lukenut parin vuoden aikana paljon Kingiä. Jos metsään haluat mennä nyt...Niin eksyt. Ole varuillasi.

Edgar Allan Poe - Pelon ja kuoleman kertomuksia
Nelossijan jakavat yllättäen kaksi kauhukirjallisuuden mestaria, aika yllättävää. Poen kirjassa tosin yllätti nimen omaan miehen tarinoiden monipuolisuus; ei pelkkää pelottelua.

5. Richard Adams - Ruohometsän kansa
Epäilemättä yksi tämän vuoden parhaista lukukokemuksistani. Suosittelen kaikille eläinkertomusten ja fantasian ystäville.

Vaikka olenkin saanut kirjaston lainani nyt kuriin ja lukutoiveissani on monen monta ihanan oloista tarinaa, yritän lunastaa pitkään mielessäni olleen lupauksen: Lue oman hyllyn kirjoja. Kirjasto saa siis odottaa ja vuoron saavat omat pölyttymässä olleet aarteet. Tai no, se ovatko ne aarteita selviää lukemalla. Niistä lisää myöhemmin. Nyt menen keittämään teetä. Saatan haaveilla omasta, japanilaisesta puutarhasta. Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!






sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Blogger recognition award


Sain mukavan palkintohaasteen Unelmien aika-blogin Katriinalta. Kiitos!

 Ohjeet palkituille:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Aloitin bloggaamisen viime vuoden keväällä. Olin seurannut aiemmin ahkerasti muoti-, ruoka- ja lifestyleblogeja. Kirjablogien maailmaan tutustuin oikeastaan vasta perustettuani Mustelumon. Blogia aloin kirjoitella elvyyttääkseni nuoruuden lukemisharrastuksen ja vaihtaakseni ajatuksia kirjoista. Ilokseni olen reilun vuoden aikana huomannut saavani bloggailusta paljon iloa. Kirjavinkkauksia olen saanut niin paljon, että nykyisin on lainapähkäilyn sijaan valinnanvaikeus ja kirjoittaminenkin on vienyt mennessään.

Mitä vinkkejä antaisin aloittelevalle bloggaajalle? Koen itsekin olevani vielä aloittelija, olenhan tehnyt tätä vasta vuoden ja kuitenkin vähän vaihtelevalla postaustahdilla. Haen omaa tyyliäni niin kirjoittamisen kuin ulkomuodonkin suhteen. Mutta kyllä tässä jotakin on opittu.

1. Kaikkein tärkeintä on pitää homma hauskana. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tietääkseni kukaan ei ole kirjablogin pitämisestä tehnyt päivätyötä itselleen. Blogin pitäminen on harrastus. Vapaa-ajan vietteiden kuuluu olla rentouttavia ja nautinnollisia, antistress-aluetta! Opiskelussa, työelämässä ja muissa elämän haasteissa riittää ihan tarpeeksi stressattavaa. Postaustahdin vaihtelusta ei tarvitse huokailla. Tämä on yksi osa-alue elämästä, johon kuuluu paljon, paljon muutakin. Perhe, parisuhde, ystävät, työ, lemmikit, muut harrastukset jne. Päivittäminen niin ja niin monta kertaa viikossa tai kuukaudessa ei ole mikään velvollisuus.

2. Nasevan nimen keksiminen erottaa massasta. Itse en ollut perehtynyt kirjablogeihin aloittaessani, joten ajattelin Mustelumon olevan erikoinen. Ajan myötä huomasin toisin. Muste-sanan sisältäviä blogeja nimittäin löytyi useampikin. Noh, en siis ole kovin erikoinen, mutta siitä huolimatta pidän nimestä. Hauduttele siis eri vaihtoehtoja pidempään ja katsastele muiden keksintöjä.

3. Tee blogin ulkoasusta omaa silmääsi miellyttävä, mutta ota huomioon myös blogissa vierailevat. Tee ulkoasusta simppeli. Erityisen tärkeää on helppolukuisuus! Olen törmännyt muutamaan blogiin, joissa tekstiasu on ollut hirveä. Pieni fontti tai koukeroiset kirjaimet eivät houkuttele lukemaan, vaikka sisältö olisikin kohdillaan.

4. Ole aktiivinen ja sosiaalinen. Lisää lukulistallesi kiinnostavia blogeja, lue päivityksiä ja käy kommentoimassa. Tämä ei ole vaikeaa, sillä muiden päivitykset herättävät usein ajatuksia ja ideoita.

5. Klisee, tiedän, mutta: Ole oma itsesi. Kirjoita siitä mikä sinua todella kiinnostaa, kirjoita omalla tyylilläsi, anna persoonasi näkyä niin tekstissä kuin ulkoasussakin.

6. Mieti kuvia. Googlesta voi etsiä omaan käyttöön sopivaa materiaalia, mutta tässä kohtaa on pidettävä mielessä tekijänoikeudet. (Klikkaile googlessa: Kuvahaku --> Hakutyökalut --> Käyttöoikeudet -->.) Valitettavasti käyttöoikeuksien suhteen vapaita kuvia ei ole kuin kourallinen verrattaessa perushakuun, mutta hakusanoja pohtimalla ja penkomalla voi tehdä löytöjä. Itse käytän enimmäkseen itse kuvaamiani kuvia, mutta myös googlen löytöjä.

7. Pengo bloggeria. Itse perehdyin ensimmäiseksi tähän bloggerin kirjoitusohjelmaan ja näpertelin ulkoasun kanssa. Etsimmällä ja kokeilemalla ne halutut asiat löytyvät. Itsehän en ole mikään atk-velho. Yhtenä päivänä pläräilen eri säätöjä mielenkiinnolla, toisena nousee savu korvista. Aina sen sijaan on mielenkiintoista seurata tilastoja! Mitkä ovat suosittuja tekstejä, mistä ja millä hakusanoilla ihmiset ohjautuvat blogiin. Esim. viime viikolla huomasin jonkun löytäneen blogiini hakusanoin ilmainen, siitetään, väkisin. Mitäköhän on mahdettu hakea ja miten ohjaus on osoittanut Mustelumoon? Google on ihmeellinen.

8. Haluatko esiintyä omalla nimelläsi vai olla anonyymi? Olemmehan internetissä.

9. Maltti. Se on valtti. Lukijoita ei tule heti ryminällä kahtasataa, joten kannattaa vain keskittyä löytämään oma tyyli, seurata muita blogeja ja kehittää omaa suuntaansa ja miettiä väyliä, joista lisätä näkyvyyttä.



Haastan seuraavat:
Lukupino Simo
Toinen todellisuus Nadia
Hurja hassu lukija Jassu
There's no such thing as too many books Minna
Lähettäkää minulle kirjoja Timo
Satun luetut Satu
Hyönteisdokumentti hdcanis
Mari A:n kirjablogi Mari a
Pikkurilli Tuija
Kaiken voi lukea! Jori


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Onnea 1-vuotias Mustelumo!



Aloitin bloggaamisen viime keväänä ja tismalleen tänäpä tulee vuosi täytehen. Vuosi on mennyt nopeasti, huh. Mustelumo ehti viettää ensimmäisenä vuotenaan kuukausien päivitystaukoakin, mutta olen kyllä tyytyväinen että palasin uudelleen harrastuksen pariin.

Bloggaamisen kautta halusin ennen kaikkea herättää eloa vanhaan harrastukseeni lukemiseen ja olen nauttinut elvytystyöstä kovin. Toinen syy blogin aloittamiselle oli se, ettei ystävistäni kovin moni harrasta lukemista. Halusin paikan, jossa purkaa luettua ja kuulla muiden mielipiteitä.
Aiemmin olin seurannut lähinnä ruoka-, muoti- ja lifestyleblogeja. Seuraan niitä edelleen, mutta oman bloggailun kautta päämielenkiinto on siirtynyt kirja-aiheisiin blogeihin.

Ensimmäinen postaukseni koski Stephen Kingin romaania Liseyn tarina. Tarinassa esiintyvä mystinen paikka Lumokuu toimi inspiraationa blogin nimelle. Lumouduin sanasta lumo ja muistaakseni yritin jopa syöttää Lumokuu-nimeä bloggeriin, mutta taisi olla varattu.

Parasta bloggaamisessa on omien mielikuvien avartuminen. Pidän siitä, miten laajasti eri kanteilta tarinoita voi tulkita. Muiden mielipiteiden ja taustatietojen kuuleminen avaa omaa käsitystä luetusta tuoden siihen lukemattomien teiden risteyksiä, joista avautuu aivan uusia näkymiä maisemaan.

Olen saanut myös ihanan ison kasan lukuvinkkejä muilta bloggaajilta. Mainiosta Lukuopas-palvelustakin luin ensi kerran blogeista. Omassa kirjastossa ei palvelua ole, joten ilman tätä harrastusta en välttämättä olisi kuullut siitä ollenkaan. Haasteitakin on hauska lukea ja vastailla niihin, niissä tulee mukavia tiivistelmiä houkuttelevista kirjoista. Esiin on tullut myös kivoja tekstejä lukumieltymysten ja -tapojen eroavaisuuksista.

Blogi on vasta taapero. Toivon jatkossa kehittyväni kirjoittamisessa, mutta en aio vetää otsaa turhan ryppyyn. En aio ottaa syväanalysoivan kriitikon viittaa harteilleni, vaan kirjoittaa tuntemusten ja fiilisten mukaan kirjakohtaisesti. Joskus kirja on viihdyttävä hyppy pois arjen oravanpyörästä, joka ei välttämättä syntyjä syviä veistele. Toinen teos saattaa herättää huomiota maailman epäkohtiin tai ihmisenä olemisen ongelmiin. Luen sekä että. Mutta jos en pidä kirjasta, luultavasti se jää kesken. Juurikin siksi, etten ole kriitikko ja haluan että harrastus pysyy hauskana.

Aion jatkaa suht samalla linjalla mitä aiemminkin. Luen sitä mikä milloinkin sopii fiilikseen. Kingin Musta torni oli tarkoitus lukea hitaasti muiden kirjojen lomassa, mutta veto tarinaan oli niin kova että koko sarja upposi muutamassa viikossa. Tämä viimeistään osoitti, että turha sitä on suunnitella lukemista sen kummemmin.

Eikös yhtään uusia tuulia?  Blogin ulkoasu on asia, joka saa raapimaan päätä. Alkutaipaleella saatoin vaihtaa taustakuvaa ja säädellä sivupalkin leveyksiä useasti viikossa. Ehkä en enää laiskuudessani jaksa pakkomielteisesti stressata asiaa samalla tarmolla? Haluan, että ulkoasu on ennen kaikkea selkeä. Mikään ei ole hirvittävämpää kuin epäselvä, pieni fontti. Tällä hetkellä oma blogi on kuitenkin turhan riisuttu ja esittelytekstikin puuttuu. Asia muuttuu sitten kun idealampussa välähtää.

Ulkoasun kohentamisen lisäksi aion lukea enemmän kotimaisia teoksia, sillä olen aina lukenut enemmän käännöskirjoja. Tällä hetkellä lainapinossa on kaksi suomalaista: Jouni Hokkasen Pohjois-Korea - Siperiasta itään sekä Tuomo Jäntin Talven hallava hevonen.

Kiitos Mustelumon lukijoille. On aina ilahduttavaa kirjautua bloggeriin ja huomata kommentti odottamassa. Aina saa tulla sanomaan mielipiteensä päivityksestä, oli se uusi taikka vanha, olit samaa tai et, oli sinulla bloggerissa profiili tai ei. Pyrin aina vastaamaan kommentteihin.

Aurinkoista alkavaa kevättä kaikille! :)