maanantai 21. marraskuuta 2016

Stephen King - Mersumies



Eläkkeelle jäänyt rikosetsivä Bill Hodges löhöilee sohvalla katsellen tv:tä päivä toisensa perään. Pahaksi äityvän mökkihöperöitymisen pysäyttää yllättävä kirje Mersumieheltä, vaaralliselta murhaajalta ja terroristilta, jota poliisi ei ole onnistunut saamaan kiinni. Hodges aloittaa ylimielisen miehen kanssa ajatustenvaihdon netin keskustelufoorumilla ja alkaa omin luvin nuuskia johtolankoja miehen luo.

Kingin tarina on vahva, kansien mukaan perinteikäs dekkari. Kliseinenkin, lisäisin. Mutta ajoittainen kliseisyyskään ei liikaa hiertänyt, sillä juoni veti mukaansa heti. Luin ensi-istumalta kirjan puoleenväliin ja janosin lisää. Tarinaa avattiin hiljaa, välillä seuraten jahtaajaa ja välillä jahdattavaa,  kökkönä kielikuvana vertaisin maatuskan avaamiseen (oho, uusi juonenkäänne taas!) tai sipulin kuorimiseen. Se mikä sieltä sitten löytyi (joko maatuskan tai sipulin sisältä) loppuhuipentumana ei ollut paras Kingin kliimakseista, mutta kelpo. Loppupuolella tarinaan ahdettiin vähän liikaakin kaikkea, esim. Hollya pidin aivan turhana hahmona. Olivian pakkomielteisyydellä oli merkittävä osa juonessa, kun taas Holly...Niin. Miksi hänet on kirjoitettu? Hodgesilla ei ole mitään tarvetta toiselle apuri-etsivälle loistavan naapurinpojan rinnalle. (Toivottavasti Jerome on mukana jatko-osissakin.)

Astetta kamalammiksi Bradyn veriteot teki ainakin itselleni se, että molemmille löytyy lähiajoilta vastine oikeasta elämästä. Ihmisten päälle kaahailu City centerissä tuo mieleen Nizzan tapahtumat viime keväänä, Bradyn konsertti-iskusta taas tulivat muistikuvat Pariisin Batachlan-konserttisaliin tehdyistä iskuista. On raskasta miten terrorismista on tullut osa uutistulvaa ja joka teko, vaikka miten hirveä, tuntuu saavan vähemmän uutistilaa kuin edellinen isku. Ihan kuin olisimme turtuneet väkivaltaan ja terrorismiin.

Kirja kuvaa kriittisen osuvasti maailmaa ja sen menoa (helvettiin), se ei varmastikaan jää yhdeltäkään lukijalta huomaamatta. Työttömyysprosentit ovat korkealla, asuntokauppa on jäässä ja teknologian kehittyminenkään ei ole ongelmatonta. Tarinassa mainittiin pettyminen Obaman presidentinkausiin. Bradykin eli lapsuutensa äidin tasapainoillessa vammaisen lapsen hoidon ja vähäisten varojen kanssa, mutta en usko hänen pahuutensa kummunneen kuitenkaan ankeasta lapsuudesta. Tämä mies syntyi tasapainottomaksi, mutta lapsuuden kokemukset varmaan olivat lisätyöntö kohti syrjäytymistä ja terrorin suunnittelua.

Bradyn äitisuhde on oksettava ja siitä lukiessa tulee mieleen, että mielenvikaisuus on varmaan periytynyt juurikin äitikullalta. King osaa harvinaisen hyvin luoda pahoja ja iljettäviä hahmoja, joita tekisi mieli potkaista, lyödä...tai juosta pakoon. Tällaisia sairaan vinksahtaneita äiti-poika-suhteita on olemassa, on vain vaikea järkeistää miten ne alkavat, kehittyvät ja ennen kaikkea jatkavat olemistaan, yhteisymmärryksessä vuodesta toiseen.

Mersumies oli sietämättömän jännittävä puoleen väliin, niin jännittävä etten olisi halunnut laskea kirjaa käsistäni ollenkaan. Sen jälkeen into vähän laski, mutta langat eivät kuitenkaan liikaa menneet Kingillä solmuun. Tämä on ihan mielenkiintoinen trilogian avaus ja aion varmasti hakea ensi vuonna julkaistavan Etsivä Löytää käsiini.


7 kommenttia:

  1. King osaa dekkarinkin kirjoittamisen taidon, minäkin koukutuin tähän täysin. Olen vasta viimeisen parin vuoden aikana löytänyt tieni Kuninkaan maailmaan, ja voi miten hienoja kirjoja minulla on lukematta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. King on siitäkin hyvä kirjailija, että luettava ei hetkessä lopu. <3 Suosittelen Musta torni-sarjaan tutustumista, se puolestaan on fantasiaa. :)

      Poista
    2. Röyhkeästi tungen tähän Kristan ja sinun keskusteluun. Minäkin suosittelen Mustaa tornia, joka on ehkä parasta, mitä Kingin kynästä on lähtenyt. Mutta sitä ei kannata lukea, ennen kuin on tutustunut miehen tuotantoon laajemmin, sillä muuten lukuisat ristiviittaukset kirjojen välillä jäävät huomaamatta ja ainakin minulle ne olivat merkittävä osa sarjan hienoutta.

      Poista
    3. Tuo on kyllä hyvä huomio, Maija. Itselläni meni muutamat viittaukset ohi...Musta torni on Kingin ihan oma universumi. :D

      Poista
  2. Minä pidän tämän kirjan (ja koko sarjan) melko verkkaisesta tahdista. Tai no, kyllähän näissä tapahtuukin paljon, mutta minusta homma ei kuitenkaan muutu kaaokseksi missään vaiheessa. Holly muodostuu kyllä nopeasti tärkeäksi hahmoksi. Sekä hänellä että Jeromella on oleelliset roolinsa myös jatko-osissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes jes, kiva kun Jerome on mukana jatkossakin! :) Olet ilmeisesti lukenut sarjaa englanniksi?

      Poista
    2. Kyllä kyllä, ensin englanniksi ja sitten suomeksi :)
      Kestävät mainiosti useamman lukukerran.

      Poista