perjantai 29. huhtikuuta 2016

Stephen King - Piina



Viihdekirjailija Paul Sheldon menee nurin autonsa kanssa Coloradon talvisella syrjäseudulla. Hänet ottaa kotiinsa entinen sairaanhoitaja Annie Wilkes. Annie lääkitsee Paulin kipeää kehoa, mutta on alusta alkaen ilmiselvää, että nainen on järjiltään. Paul on psykopaattisen ja ailahtelevan naisen lempikirjailija. Valitettavasti Paul on tappanut Annien lempihahmo Miseryn ja nyt on uudelleenkirjoituksen paikka. Paul yrittää parhaansa mukaan tempautua vihaamansa Misery-kirjasarjan maailmaan ja pitää äkkipikaisen Annien tyytyväisenä.

Piina on jännitysnäytelmä, joka osoittaa jälleen Stephen Kingin huimat tarinankertojan taidot. Paulissa on paljon samaa Kingin kanssa, näin hän on kertonut mm. Kirjoittamisessa. Paul kirjoittaa naisille suunnattuja historiallisia romantiikkakirjoja, jotka nekin luokitellaan Kingin teosten tavoin roskakirjallisuudeksi. Kirjoittamisvimman tuikahtaessa Paul toteaakin olevansa pirunmoinen tarinankertoja ja loistava saamaan lukijat koukkuunsa, vaikkei kriitikkojen rakastamaa tekstiä tuottaisikaan (Tarkkaa siteerausta ei ole, mutta tämä oli pointti). Juuri näin voisi itse Kinginkin kuvitella sanovan omasta kirjoittamisestaan, keskisormen nostoa kriitikoille. Kuten Paul Piinassa, myös King on sanonut kirjoittavansa romaaninsa aina vailla suunnitelmia loppuratkaisusta, antaen tarinan johdattaa ikään kuin itse itsensä loppuun.

Annie on kunnon kingmäinen prototyyppi pahis, joka onnistuu ennen kaikkea karmaisemaan ja ällöttämään ( voi hiiriparka!). Kaiken kamaluuden paljastumisen jälkeen hän alkaa säälittämäänkin lukijaa. Annie on hahmo, joka on veistelty hyvin todellisen tuntuiseksi. Toisinaan naisen omanlainen, raivostuttava logiikka saa ärähtämään ihan ääneen turhautumisesta.

Kirjoitettaessa Miseryn paluuta tarina saa syvempää otetta Paulin ensin kauhistuessa Annien polttaessa uusimman romaanin käsikirjoituksen (jonka Paul uskoo olevan mestariteos) ja sitten tympääntyessä tämän pakottaessa hänet jo kerran eliminoidun Miseryn äärelle. Yllättäen inspiraatio ja luovuus nostavat päätään. Paul alkaakin viihtyä tuotoksensa parissa, vaikka onkin psykopaatin vangitsemana syrjäseudulla vailla pakomahdollisuuksia. Tarinan ote tempaisee Sheldonin mukaansa yllättäen ja hetkeksi hän sopeutuu vankilaansa, haluten itsekin saattaa romaaninsa hyvään päätökseen.

Piina on jännitysnäytelmä siepatusta kirjailijasta, mutta yhtä lailla se kertoo luovuudesta. Siitä, miten luovuus voi puhjeta kukkaan yllättävistä tai aivan pienistäkin paikoista ja siitä, miten hyvä tarina voi ottaa niin lukijan kuin kirjoittajansakin tiukkaan otteeseen.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Stephen King - Kirjoittamisesta


Stephen Kingin Kirjoittamisesta- Muistelma leipätyöstä keskittyy nimensä mukaisesti kirjailijuuteen ja kirjoittamiseen. King antaa neuvoja kieliopista, tarinankerronnasta ja kustantajan lähestymisestä. Vaikkei kirjailijaksi haluaisikaan, voi kirjoittamisneuvoista ottaa kopin harrastelijakin.

Ensimmäinen puolisko alkaa omaeläkerrallisesti. King kertoo köyhästä lapsuudestaan ja varhaisaikuisuuden haasteista. Teema pysyy kuitenkin kirjoittamisessa ja lukemisessa. King ei juurikaan astele sivupoluille, vaan kertoo lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvistä muistoistaan. King kertoo alkoholi- ja huumeriippuvuudestaan, kolaristaan ja perheestään, mutta asiat linkittyvät kirjoittamiseen ja luovuuden kanavoimiseen. Nuoruusvuosiltaan hän muistelee mm. lyhyttä urheilutoimittajan uraansa, koulunsa satiirihumoristin rooliaan ja isoa hylkäyskirjepinoa. Lopulta päädymme Kingin läpimurtoon kun vuokra-asuntoauton pyykkihuoneessa kirjoitettu Carrie (jonka vaimo Tabitha onki roskiksesta) julkaistaan ja Kingin leipätyö pääsee liekkeihin.

Toisessa osassa King keskittyy kertomaan kirjoittamisesta. Hän käyttää paljon omakohtaisia esimerkkejä siitä mikä toimii ja mikä ei. Jos haluaa ammattikirjailijaksi, asiaan on suhtauduttava vakavasti. King kirjoittaa vuoden jokaisena päivänä romaanin ollessa kesken noin 2000 sanaa. King kertoo lukevansa paljon ja sanoo, että on turha haaveilla kirjailijan urasta jos ei ehdi lukea. Kaikista parhaiten omaa tekstiä oppii tuottamaan lukemalla hyviä sekä huonoja kirjoja, ei oikotietä onneen. Mistä muuten voisi tietää mitä haluaa ja ei halua tehdä? King muistuttaa myös, että kirjailijaksi todella haluavalle tunti tunnin perään lukemisen tai kirjoittamisen ei luulisi olevan ongelma. Miksi ylipäätään haluat kirjailijaksi, jos et nauti hommasta sielusi juuria myöten?

Tämä bloggaaja on tietoinen omista haasteistaan. Tekstini tuppaa rönsyilemään kuin...? Vältän huonon vertauskuvan tähän väliin, mutta paljon. -Kin, -kään ym päätteistä olen myös yrittänyt päästä kovasti eroon.  Kuten myös turhista täytesanoista kuten ''myös'' ja ''kovasti.'' King on ''kill your darlings-opin'' kannalla ja kertoo hyödyntävänsä yhä nuorena poikana hylkäyskirjeestä saamaansa neuvoa: Ensimmäisestä luonnoksesta kymmenen prosenttia tekstiä pois. Adverbit King kiroaa alimpaan helvettiin, toki myöntää hairahtuvansa itsekin aika ajoin. King konkretisoi näkemyksensä omien tekstinäytteiden kautta. Ensimmäinen luonnos on rönsyilevä, toinen versio on sama, mutta King on yliviivannut pois kaiken turhaksi kokemansa perustelujen kera. Pääasiallinen neuvo on, että kaiken kielen ja kerronnan tulisi palvella tarinaa.

On mielenkiintoista lukea jo ennalta tuttujen asioiden taustoja. Siksi on erityisen hauskaa lukea lempibändistä kertova kirja tai syventyä dokumentin kautta itselle kiehtovaan aihepiiriin. Samasta syystä nautin tästä kirjasta, sillä opin tuttujen teosten syntyjuurista ja lempikirjailijan kirjoitusprosessista. Kirjoitusvinkkinsä King kertoo hauskasti ja perusteellisesti ja selittää kantansa asiaan kuin asiaan hyvin. Varmasti kirjailijoilla mielipiteet eriävät esim. kirjoittamisen rutiineissa (joissa King on todella tiukka), ensimmäisen version luetuttamisessa (King luetuttaa läheisillä ystävillään, esim. vaimollaan) ja kirjoituskursseissa (King ei tyrmää täysin, muttei keksi paljon hyvääkään sanottavaa).

 Aiemmin tällä viikolla jaoin tästä kirjasta peräisin olevan Kingin lukusuosituslistan, tässä linkki vielä siihen:

Stephen Kingin lukusuosituksia

Vaikkei King persoonana tai cv:n bestsellerit olisi lemppareita, suosittelen tätä niille, jotka haluavat hioa kirjoitustaan. Tässä ei ole psykopaatteja, ihmissusia tai vampyyreja, älä siis pelkää!

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Anu Laitila & Silja Koivisto - Kirja joka muutti elämäni


Lukukeskus on kerännyt suomalaisten lukijoiden elämää ja elämän muuttaneita teoksia. Tavalliset suomalaiset kertovat omin sanoin, muutaman sivun kuvauksin heihin vaikuttaneiden kirjojen vaikutusta. Ääneen pääsee myös muutama kirjailija ja kulttuurivaikuttaja, kuten Juha Itkonen ja Anna Kortelainen. Kirja joka muutti elämäni kattaa laajan skaalan eri teoksia. Klassikoiden lisäksi joukossa on myös tietokirjoja ja tuntemattomampia teoksia.

Miten suuri vaikutus yksittäisellä kirjalla voikaan olla! Kirja voi saada lukijansa arvostamaan kotiseutuaan, auttaa kestämään kiusaamista, ohjata lukijan oikeaan ammattiin tai saada muuttamaan toiselle puolelle maapalloa. Se voi pelastaa itsemurhalta tai auttaa surutyössä. Kaikista yksinkertaisin, muttei missään nimessä vähäisin vaikutus on kirjan herättämä into lukemiseen, runoiluun tai kirjoittamiseen.

Yksi huonon vaikutuksenkin aikaan saanut romaani sivuilta löytyy. Kyseinen teksti herätteli ajatuksiani. Kirjailijan varmasti hyvistä aikomuksista huolimatta herkälle lukijalle tietynlainen teksti voi aiheuttaa vastakkaisen, ''väärän'' reaktion, toimia viimeisenä laukaisimena vakavalle sairaudelle. Siitäkään huolimatta en usko sensurointiin tai kiellettyjen kirjojen listauksiin, joita esim. amerikkalaisissa kouluissa käytetään.

Tätä oli ihana lukea ja voisin suositella oikeastaan kenelle vain: Nuorelle, joka ei ole löytänyt sopivaa lukemista tai lukujumista kärsivälle himoharrastajalle.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Stephen Kingin lukusuosituksia



Seuraava suosituslista on peräisin Stephen Kingin omaelämäkerrallisesta kirjoitusoppaasta Kirjoittamisesta - Muistelma leipätyöstä (2000).

Abrahams, Peter - A Perfect Crime
Abrahams, Peter - Lights Out
Abrahams, Peter - Pressure Drop
Abrahams, Peter - Revolution # 9
Agee, James - A Death in the Family

Bakis, Kristen - Hirviökoirien elämä
Barker, Pat - Regeneration
Barker, Pat -  The Eye in the Door
Barker, Pat - The Ghost Road
Bausch, Richard - In the Night season
Blauner, Peter - Kutsumaton vieras
Bowles, Paul - Suojaava taivas
Boyle, T. Coraghessan - The Tortilla Curtain
Bryson, Bill - A Walk in the Woods
Buckley, Christopher - Thank You for Smoking

Carver, Raymond - Vielä yksi asia. Kertomuksia
Chabon, Michael - Werevolves in Their Youth
Chorlton, Windsor - Latitude Zero
Connelly, Michael - The Poet
Conrad, Joseph - Pimeyden sydän
Constantine, K.C. - Family Values

DeLillo, Don - Alamaailma
DeMille, Nelson - Katedraali
DeMille, Nelson - Rahaa kuin rannan hiekkaa
Dickens, Charles - Oliver Twist
Dobyns, Stephen - Common Carnage
Dobyns, Stephen - The Church of Dead Girls
Doyle, Roddy - Nainen joka törmäili oviin

Elkin, Stanley - The Dick Gibson Show
Faulkner, William - Kun tein kuolemaa
Garland, Alex - Laguuni
George, Elizabeth - Deception on His Mind
Gerritsen, Tess - Gravity
Golding, William - Kärpästen herra
Gray, Muriel - Furnace
Greene, Graham - Takaa-ajettu
Greene, Graham - Miehemme Havannassa

Halberstram, David - The Fifties
Hamill, Pete - Miksi Sinatra on tärkeä
Harris, Thomas - Hannibal
Haruf, Kent - Tasangon laulu
Hunter, Stephen - Dirty White Boys
Hoeg, Peter - Lumen taju
Ignatius, David - A Firing Offence
Irving, John - Leski vuoden verran
Joyce, Graham - The Tooth Fairy
Judd, Alan - The Devil's Own Work

Kahn, Roger - Good Enough to Dream
Karr, Mary - Valehtelijoiden kerho
Ketchum, Jack - Right to Life
King, Tabitha - Survivor
Kingsolver, Barbara - Myrkkypuun siemen
Krakauer, John - Jäätäviin korkeuksiin: murhenäytelmä Mount Everestillä
Lee, Harper - Kuin surmaisi satakielen
Lefkowitz, Bernard - Our Guys
Little, Bentley - The Ignored

Maclean, Norman - Ja keskellä virtaa joki
Maugham, W. Somerset - Kuu ja kupariraha
McCarthy, Cormac - Cities of the Plain
McCarthy, Cormac - Matka toiseen maailmaan
McCourt, Frank - Seitsemännen portaan enkeli
McDermott, Alice - Charming Billy
McDevitt, Jack - Ancient Shores
McEwan, Ian - Ikuinen rakkaus
McEwan, Ian - Sementtipuutarha
McMurtry, Larry - Dead Man's Walk
McMurtry, Larry ja Diana Ossana - Zeke and Ned
Miller, Walter M - Viimeinen kiitoshymni

Oates, Joyce Carrol - Zombie
O'Brien, Tim - In the Lake of the Woods
O'Nan, Stewart - The Speed Queen
Ondaatje, Michael - Englantilainen potilas
Patterson, Richard North - No Safe Place
Price, Richard - Freedomland
Proulx, Annie - Close Range: Wyoming Stories
Proulx, Annie - Laivauutisia
Quindlen, Anna - Se mikä on totta

Rendell, Ruth - A Sight for Sore Eyes
Robinson, Frank M. - Waiting
Rowling, J.K. - Harry Potter ja viisasten kivi
Rowling, J.K. - Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Rowling, J.K. - Harry Potter ja Azkabanin vanki
Russo, Richard - Mohawk

Schwartz, John Burnham - Hetki pimeässä
Seth, Vikram - Sopiva nuori mies
Shaw, Irwin - Nuoret leijonat
Slotkin, Richard - The Crater
Smith, Dinitia - The Illutionist
Spencer, Scott - Men in Black
Stegner, Wallace - Joe Hill

Tartt, Donna - Jumalat juhlivat öisin
Tyler, Anne - Oikukas planeetta
Vonnegut, Kurt - Hokkus pokkus
Waught, Evelyn - Mennyt maailma: kapteeni Charles Ryderin hengelliset ja maalliset muistelmat
Westlake, Donald E. - The Ax



torstai 21. huhtikuuta 2016

J.D. Salinger - Franny ja Zooey




''Siinä on ajatus! Otetaan kanalientä tai ei mitään. Se on kuria ja järjestystä se. Jos hänen on pakko saada hermoromahdus niin vähin mitä me voidaan tehdä on estää häntä saamasta sitä rauhassa.''

Kuten olen maininnut, J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa on yksi lempikirjoistani. Olen myös lukenut novellikokoelman Yhdeksän kertomusta. Nyt oli sopiva aika lukea vielä se viimeinen Salingerin suomennetuista kirjoista, Franny ja Zooey. Tämä romaani on kasattu kahdesta novellista, jotka on julkaistu New Yorker-lehdessä vuosina 1955 ja 1957. Palaset koottiin kirjaksi 1961. Jako näkyy edelleen, sillä kirja on jaettu kahteen osaan, ensimmäisen ollessa Franny ja toisen Zooey.

Franny ja Zooey ovat Glassin perheen parikymppiset kuopukset, jotka kärsivät pitkälti samoista ongelmista. Glassien lapset ovat kaikki älykkäitä ja lahjakkaita, he ovat esiintyneet Viisaat lapset-nimisessä radio-ohjelmassakin. Kaksi isosta lapsikatraasta on kuollut. Varsinkin Seymour-veljen itsemurha on ravistellut perhettä. Glassit ovat boheemeja. Perheestä sanotaan, etteivät he osaa keskutella. Sen sijaan he analysoivat ja kiistelevät. Lapset kutsuvat vanhempiaan etunimillä ja yltyvät pitkiin väittelyihin milloin mistäkin. Vanhempi veli Buddy on muuttanut maaailmalle, mutta pysyy eristyksissä vailla puhelinta. Äiti vaeltaa levottomasti kimonossaan rööki alati huulessa ja änkeää neuroottisten kysymystensä kanssa häiritsemään poikansa kylpyhetkeä.

Kirja alkaa Franny Glassin, parikymppisen collegelaisen ja tämän poikaystävä Lanen treffeistä ravintolassa. Franny on poissaoleva eikä koske ruokaansa. Koko maailma ärsyttää: Professori, joka pöyhii tukkaansa, kaikkien ympäröivien ihmisten ärsyttävyys. Kaikki tuntuu pinnalliselta, collegekin on tiedonkeruuta tiedon vuoksi todellisen viisauden tavoittelun sijaan. Kaikista eniten häntä ärsyttää oma egoistinen kriittisyytensä, jota hän ei kykene hallitsemaan ja itsekeskeisyden vuoksi hän haluaa lopettaa näyttelemisenkin. Hän ei kykene pitämään suutaan supussa huomatessaan oikkuja ja se ahdistaa. Franny on etsinyt vastauksia kirjasta, joka kertoo venäläisestä pyhiinvaeltajasta. Samaista kirjaa on hänen kuollut Seymour-veljensäkin lukenut.

Franny masentuu etsiessä tarkoitusta ja oikeaa tapaa jumalan ymmärtämiseen. Hän makaa sohvalla silittelemässä perheen kissaa muun perheen pähkäillessä mitä tehdä. Tyttö pitäisi saada maalarien tieltä pois. Viisi vuotta vanhempi isoveli Zooey ottaa äitinsä painostuksesta tehtäväkseen saada pikkusiskonsa paremmalle tuulelle ja ymmärtämään tulkitsevansa jumala-suhdettaan ja sitä kautta koko maailmaa nurinkurisesti. Mutta miten se onnistuu molempien ollessa kovia kinastelemaan ja analysoimaan puhki joka asia atomilleen? Johdattaako sokea vain sokeaa?

Nautin kirjasta. Jo ensimmäinen osa herätti mielenkiinnon pohtiessani mikä apaattista Frannyä oikein riivaa. Kunnolla lentoon kerronta pääsee kun mennään sisälle Glassien taloon. Äiti Bessie on varsin omalaatuinen karakteeri, joka höpisee, murehtii ja nalkuttaa. Zooey vähän vastahakoisesti ryhtyy pohtimaan juurta jaksain äitinsä kanssa pitäisikö siskolle hankkia psykologi ja mistä kaikki oikein johtuu. Päivä kun on vasta aluillaan ja äiti keskeyttää ensin kylvyn, sitten parranajon. Tapahtumapaikkoja ovat kylpyhuone ja sohva. Kuten Siepparissakin, juuri mitään ei tapahdu, mutta kirja on mahtavaa luettavaa! Varsinkin loppupuolisko on lennokasta dialogia ja jouduin juuri sopivasti pinnistelemään pysyäkseni sisarusten ajatuksenjuoksussa perässä heidän kiistellessään mielikuvien ja todellisuuden erosta, näyttelijyydestä, uskonnosta.

Kaikesta en kokenut, että olisi avattu tarpeeksi auki. Häiritsemään jäi varsinkin se radio-ohjelma, Viisaat lapset. En huomannut että missään kohtaa olisi tarkemmin selvitetty mistä siinä tarkemmin ottaen oli kyse. Ovatko kaikki seitsemän lasta olleet lapsineroja, huippulahjakkaita yksilöitä? Onko haastava ja erikoinen lapsuus kenties syynä isoveljen itsemurhaan? Rivien välissä on viitteitä siitä, että molempien päähenkilöiden ongelmat saattavat kummuta lapsuudesta. Uudella lukukerralla osaisi kenties kiinnittää tarkemmin huomiota.

Molemmissa päähenkiöissä on yhtäläisyyksiä Holden Caulfieldin kanssa. Glassin lapset katsovat ainakin samantyylisten kriittisten linssien läpi koulukavereitaan ja maailmaa ylipäätään ja Holdenin tavoin Frannykin etsii paikkaansa. Kaikki hahmot ovat kokeneet surua perheessä, mutta sitä ei korosteta, veljen menetys ei ole pääteemana. Frannyn hermoromahdus tuntuu ainakin johtuvan enemmänkin uskonto- ja identiteettikriisistä kuin menetyksen surusta.