maanantai 6. huhtikuuta 2015

Edgar Allan Poe - Pelon ja kuoleman kertomuksia


Poen hahmoon ja Korppiin viitataan paljon popkulttuurissa, mutta oma mielikuva on, ettei miehen teoksia kauheasti ole Suomessa luettu (?). Valitsin kirjastosta Pelon ja kuoleman kertomuksia-novellikokoelman, koska halusin selvittää millainen kirjailija on kyseessä. Suomentaja Harri Haarrikko on valinnut novellit ja lisäksi kirjoittanut mielenkiintoisen saatteen, jossa valotetaan Poen hahmoa ja vaiheita.

    Kirja sisältää kymmenen novellia ja yllätyin monimuotoisuudesta. Poe on tunnettu kauhukirjailijana, mutta novelleista löytyy muitakin tyylejä. Merkillinen laatikko tuo mieleen salapoliisimysteerit, Soikeakehyksinen muotokuva ja Kampura vanhat kansankertomukset ja sadut. Muissa kertomuksissa näkyvät sitäkin selvemmin kauhuelementit ja kuoleman pohdinta eri näkökulmista. Sanojen mahti meni puolestaan kaikessa pohdinnassaan jo filosofian puolelle (lue: yli hilseeni).

Voisin lukea Edgar Allan Poeta jatkossakin! Vuolaat ovat olleet suositukset H.P. Lovecraftinkin suuntaan.


John Steinbeck - Hiiriä ja ihmisiä

George ja Lennie ovat kiertäviä työläismiehiä, jotka ansaitsevat tienestinsä tehden lyhytaikaisia töitä eri maatiloilla. Lennie on jälkeenjäänyt ja huonomuistinen, mutta ruumiinrakenteeltaan erityisen voimakas. Mies on hellyyttävän kiinnostunut pörröisistä eläimistä, mutta suurilla kourillaan ja äkkipikaisuudellaan vie tahattomasti hengen jokaiselta paijattavaltaan. Lenniellä ei ole elämässään muuta kuin George. Clara-tädin kuoltua George on ottanut Lennien vastuulleen. George selvästi välittää Lenniestä, vaikka turhautuu siitä miten tämä yksinkertaisuudellaan sotkee suunnitelmat toisensa jälkeen ja toisinaan kuvittelee miten viettäisi päivänsä huorissa ja ryypiskellen ilman holhottavaansa.

 Unelmana on ikioman tilan ostaminen, jossa parivaljakko pystyisi tienaamaan elantonsa omasta maasta ja Lennie saisi hoitaa pörröisiä kaneja. George onkin löytänyt sopivan tilan ja suunnitellut kaiken valmiiksi. Parivaljakko suuntaa töihin Curley-nimisen miehen tilalle, jossa kaikki tuntuvat menettäneen unelmansa tai epätoivoisesti kurottelevan niitä kohti.Yksi työmiehistä haluaa osakkaaksi tilahankkeeseen ja unelma tuntuu nyt olevan tavoitettavissa. Lennie onnistuu aluksi olemaan Georgen käskystä hiljaa ja kiltisti, mutta lopulta ei voi luonteelleen mitään ja Georgella ei tunnu olevan muuta vaihtoehtoa kuin päästää mies hengiltään.

 Parasta kirjassa oli päähenkilöiden vuorovaikutus ja kemian seuraaminen. Lennie on sympaattinen ja naiivi. Ehdottomasti väärinymmärretty, eletäänhän kirjassa 30-lukua. Ilman Georgea raukka ei selviäisi ja suurta massaansa, ainoaa valttiaan, mies ei osaa käyttää. George saa lisäetua Lennien voimista, mikä auttaa työnsaannissa ja -suorituksessa, eli tavallaan käyttää miestä myös vähän hyväkseen.

 Kirjan loppu mietityttää. Tekikö George mitä teki suunnitellusti, jotta saisi Lennien pois jaloistaan ja paremman mahdollisuuden toteuttaa unelmansa? Vai säälittikö Lennie niin paljon, että George ymmärsi, ettei vähän ymmärtävä jättiläinen tulisi koskaan hallitsemaan itseään? Viimeinen kohtaus on joka tapauksessa koskettava ja tunnelma jää haikeaksi kirjan sulkiessa.
        

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Lars Bugge - Parhaat salaliittoteoriat

Illuminati, Raamatun salaiset koodit, alue 51, miehet mustissa, viiltäjä-Jack. Maailma on täynnä enemmän ja vähemmän uskottavia salaliittoteorioita. Ja niitähän on mielenkiintoista lukea! Jopa Elvis elää-legendaan tartutaan. Tätä ennen olen lähinnä pitänyt väittämää hauskana huudahduksena, joten oli mielenkiintoista lukea kuinka joku on tosissaan etsinyt asian puoltamiseen todisteita. Entäs sitten Jim Morrison..?(Elääkö hän jossakin erakoituneena ja onnellisena kun vapautui kultaisesta häkistään?)

     Olen varma, että salaliitot ovat todellisuutta. Helpoin selitys ei aina ole totta, vaan syyt ja seuraukset tehdään helpommin uskottaviksi peitellessä jotakin monimutkaisempaa ja mahdollisesti massoja järkyttävää. Jos Illuminatissa ei ole mitään hämärää, niin miksi sen tarkoitus ja olemassaolon syy on salattu?

    Parhaat Salaliittoteoriat on hauskaa luettavaa, mutta retki ei kauaa kestä. 191-sivuinen tiivistelmä on luettu alle parissa tunnissa. Nopeampi lukija imaisee teoksen välähdyksessä. Salaliittoteorioista jo valmiiksi kiinnostuneille teos ei valitettavasti tarjoa niinkään paljoa uutta ihmeteltävää. Uusiin tuttavuuksiin olisi paneutunut mielellään useamman kuin muutaman hassun sivun verran. Likemmäs neljäkymmentä eri teoriaa käsitellään lyhyessä sivumäärässä, joten vaikutelma jää kevyen kevyeksi pintaraapaisuksi. Teorioiden määrän olisi vähintäänkin voinut puolittaa ja kunnolla paneutua kaikista herkullisimpiin mysteereihin.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Stephen King - Naisen Raivo

Puremista, raiskaamista, alistamista. Rosie on elänyt vuosikausia väkivaltaisessa avioliitossa. Norman (Ei se Psykon Bates) on todellinen psykopaatti. Rosie pelkää miestä, eikä osaa, uskalla eikä kykene irrottautumaan high school romanssina alkaneesta painajaisesta. Kunnes eräänä päivänä hän löytää sisäisen rohkeutensa veripisarasta.

          Rosie varastaa miehensä pankkikortin ja lähtee pakoon vailla suunnitelmaa. Norman on ammatiltaan poliisi ja loistava jäljittämään karkulaisia. Rosie on lakkaamatta katketa kauhusta. Eräs avulias mies ohjaa hänet bussiasemalta järjestöön, joka auttaa pahoinpideltyjä naisia. Asiat alkavat järjestyä nopeasti uudella paikkakunnalla. Työpaikka, kannustavia ystäviä ja romanssinpoikanenkin. Mutta Norman on jäljillä.

         King ottaa lukijan haaviinsa ensisivuilta alkaen. Juoni lähtee ponnekkaasti liikkeelle ja parasta teoksessa on kissa-hiiri-ajojahti. Vuoroin seurataan Rosien uuden elämän rakentamista ja vuoroin Normanin pakkomielteistä metsästystä. Samalla valotetaan lisää tätä vastenmielistä liittoa ja Normanin mielipuolisuus valkeaa kokonaisuudessaan. Ajojahtia olisi voinut viedä pidemmälle, sen loputtua koko homma lässähtää: Loppu on aika lailla odotettavissa.

        Teema on selvä. Alistettu nainen ja oman sisäisen voiman löytäminen. Tätä ei ole kuitenkaan tuotu esiin millään lailla feministisellä paasauksella, vaan näyttämällä Normanin ja seksististen ajatusten yksinkertainen typeryys. Todella vastenmielinen hahmo. Hyvin kingmäinen, yksiselitteisesti läpeensä paha. Vastapainona Rosie puolestaan on kiltti ja alistuva.

       Odotin kirjalta parempaa kliimaksia. Tapahtui paha, parin viikon jämähtäminen, vaikka oli alle sata sivua lukemati. Hyppimiset tauluntakaisessa mielikuvitusmaailmassa jäivät sekaisen tuntuisiksi eikä kaikki symboliikka täysin auennut.